kävin katsomassa leffan viime perjantaine SEA:ssa ja täytyypä sanoa että olipa hieno elokuva!
No, vitsi vitsi. Uskon että kyseessä on kautta aikojen sairain ja yököttävin leffa mitä Telluksella on tehty.
Ja luonnollisesti elokuvalla ei ole mitään tekemistä antifasismin kanssa. Antifasismi on vain semmonen 70-luvun myyntikikka. Antoipa sana SALO:ssa Passolinille mahdollisuuden kuvata omia perversioitaan.
No, vitsi vitsi. Uskon että kyseessä on kautta aikojen sairain ja yököttävin leffa mitä Telluksella on tehty.
Ja luonnollisesti elokuvalla ei ole mitään tekemistä antifasismin kanssa. Antifasismi on vain semmonen 70-luvun myyntikikka. Antoipa sana SALO:ssa Passolinille mahdollisuuden kuvata omia perversioitaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyselin leffasta jokin aika sitten. Mentiinkö hyvän mauan rajojen yli kuinka kauas? Ällistyttävän paljon voidaan näyttää elokuvakankaalla, ennen kuin liikutaan (minun mielestäni) täysin arveluttavilla alueilla. Ichi the Killer ylittää ehkä tuon viimeisen rajan, elokuvalle ei ole enää mitään järjellisiä perusteluja.
Onko tietoa Sodoman esittämisestä muualla kuin pääkaupunkiseudun elokuvissa?
muualla kuin Helsingissä? Jos on, niin ota selvää ohjelmistoista.
"Hyvän maun rajat" kai jokainen määrittelee itse, mutta miltä raiskaukset, paskansyönti ja kielen irti leikkaaminen kuulostaa?
Mikä tässä on pahinta on se että jotkut ihmiset oikeasti kiihottuvat aihepiireistä. Ehkä elokuva oli jonkilaista kritiikkiä seksuaalisia perversioita kohtaan, mutta antifasistista eeposta siitä ei kyllä saa
SALO on loistava leffa. Se kertoo myös aika paljon italialaisten todellisesta luonteeesta. Välimeren kansat ovat kieroonkasvaneita ja heidän naisillaan kasvaa viikset vitussa ja nenän alla.
Fasistin tunnistaa mieltymyksestä Glenn Millerin musiikkiin.
Laitanpa seuraavan tekstin vielä kerran palstalle, koska elokuva tuntuu herättävän voimakkaita reaktioita:
"Mikä liittää yhteen fasistisen hienostonaisen ja vasemmistoradikaalin, vasemmistolaisen intellektuellin ja katupojan? Heidän pelottava ja voittamaton siteensä sovinnaisuuteen?" -Pasolini
Olemmehan me jo nähneet monet kerrat näitä fasistien harjoittamia kauheuksia: pakottamista, nöyryytystä ja tuhoamista perusajatuksella, joka sanotaan heti Salon aloitusrepliikissä "Kaikki on hyvää, kun se viedään äärimmäisyyksiin". Salo on yhtä freudilainen teos kuin Pasolinin koko tuotanto. Se on puhtaasti taantunut koko kuvamateriaaliltaan anaalis-sadistisella tasolle ja ammentaa materiaalinsa Markiisi de Sadelta ja Danten Jumalaisesta näytelmästä.
Olemme kyllä nähneet kankaalla pahempaakin väkivaltaa ja brutaalimpaakin toimintaa kuin Salossa. Miksi emme koe niitä inhoreaktion vallassa? Ehkäpä siksi, että Pasolini näyttää kaiken fasistin näkökulmasta ja pakottaa meidät katsomaan tapahtumia heidän perspektiivistä niin voimakkaasti, että se saa vatsan kiertämään. Pasolini itse kuvaa elokuvaansa sen elämänvaiheen teokseksi, jolloin hän 'alkoi vihata ruumista ja sukuelintä'.
Tuo viha välittyy ehkäpä niin voimakkaana elokuvasta, ettemme voi samaistua uhreihin emmekä tekijöihin. Jäämme ulkopuolelle ja koemme vain vastenmielisyyttä. Uskon, että se ollut Pasolinilla tarkoituksenakin. Mutta samalla se on elokuvaa, jossa ei juurikaan ole mieltä: mitä se opettaa tai paljastaa lopulta mistään?
Pasolinin Teorema, Oidipus ja Mamma Roma ovat sitävastoin elokuvia, joissa vastarannan auteurin hienous piilee.