Syyttävä sormi

Olen seurannut uskovan ihmisen kommentteja tosi ihmeissäni, moni liputtaa Raamatun nimeen asiansa ja SYYTTÄÄ vähän kaikesta toista vierelläkulkijaa. Milloin meistä on tullut ihmisiä, keiltä on inhimillisyys ja sääli kadonnut. Jos noudatamme Herramme Jeesuksen kehoituksia, meidän tulisi armahtaa ihmistä, olipa hän millainen tahansa, mutta ei, me nostamme syyttävän sormen joka asiassa, milloin kanssamatkaajamme ei kulje juuri niin, kuin me haluamme. Tässä olisi näytön paikka meille kaikille, Kristuksen seuraajina meidän tulisi viedä iloa sinne, missä on surua, ymmärrystä sinne, missä sitä tarvitaan jne! mutta usein, kun ihminen olisi vailla lohdutusta, me alamme nostaa sormemme heristämään toista. Missä on se lämpö ja empatia, joita Jeesus kehoittaa meitä viljelemään. eihän usko Jeesukseen ole tuomiota, vaan armoa! Yritämme laittaa kanssaihmisen semmoiseen "purkkiin", joka ei kenties sovi alkuunkaan hänelle. Monet saarnamiehet syyllistyvät tähän myös seurakunnissa, raamatulla päähän vain ja sitten, jos pieni ihminen erehtyy pahan kerran, voi seurata jopa seurakunnasta erottaminen. Voi meitä, milloin me olemme totuudelle avoimia ja armahdamme toisiamme? olen varma, että, jos me muutamme asenteitamme ja olemme ymmärtäväisiä ja rakastavia ihmisiä kohtaan, niin tämä tuo tuloksia arkipäivämme elämään ja moni antaa elämänsä Jeesukselle, sillä olemme Hänen kuviaan...Ja hän ON täynnä ARMOA ja LAUPEUTTA! Joten, emmekö voisi ELÄÄ ja ANTAA ELÄÄ? Siunattua ja ARMORIKASTA kevättä...