Muistan

antoi melkoisen ryntäyksen Kihniöläiseenkin baariin. Myyntilupa oli aluksi ainoastaan Osuuskaupan baarilla, Ainon paari sai myyntiluvan myöhemmin. Kihniöläismiehet ryntäsivät baariin kuin vasikat kevätlaitumelle. Baari täyttyi niin, että välillä oli pidettävä ovia kiinni. Sisään ei yksinkertaisesti kaikki halukkaat mahtuneet. Yritettiin pitää jopa ovimikkoa, mutta siitä ei tullut mitään. Jos ovella olisi ollut liika tiukkapipoinen kaveri, niin olisi saanut turpaansa.
Kaikkeen kuitenkin totuttiin ja muutaman viikon kuluttua jäljelle jäivät vain janoisimmat Kihniöläiset.

Ruokaa ja kahvia baareista sai koko ajan jos vain sekaan sopi. Pahimpaan aikaan ruokailijoille rauhotettiin kabinetin puoli.
Ruokalistalla oli tutut nakit ja muusi, lihapullat ja lihakeitto. Kahvipullana possu ja munkki. Myöntää täytyy, että keskikaljan litkijät valloittivat baarit, syrjäyttäen ruokailijat.

Poikkeilin siihen aikaan myös Kurun ja Peräseinäjoen matkahuolloissa. Meno niissä oli huomattavasti kovempaa.

siitähän äänestettiin poistetaanko keskiolut kauppoista vai ei,ja se meni jotenkin niin että tilanne oli 10-9 että jää kauppoihin kun Mustaniemen Tauno empi mutta kallistui sitten kuitenkin kiellon puolelle ja peli oli tasan 10-10,sitten siihen otettiin vielä yksi jäpä lisää ja sen ääni ratkas että olut jäi kauppaan sillon yli-vainion aikaan joskus 70-80 luvun vaihteessa.Muistaako joku menikö se näin ja kuka oli se sankari joka ratkas äänellään tilanteen kauppiaiden voitoksi?