Mieheni kanssa kun emme ole onnellisia. En näe mitään hyvää enää miehessäni ja tulee sanottua negatiivista jatkuvasti.. Sanoinkin miehelleni, että parempi lähteä erilleen ja etsiä onnea muualta, että tulisimme onnellisiksi! Mies on kauhuissaan.. Ja pahoillaan kaikesta mitä tehnyt minulle, että olemme tässä jamassa.. Olemme nyt kuin kaksi riitelevää kämppistä.. Lapsetkin varmasti kärsii.. :( Olen iloinen, että sain sanottua tämän ääneen.. Mies säälittää vain.. Miten lähellä ero on jo?
Keskustelin tänään erosta
Valintatilanne
4155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että et enää halua nähdä mitään hyvää hänessä jos muuttaisit asennettasi ja alkaisit kiinnittää huomiosi siihen mikä hänessä on hyvää sitä alkaisi varmasti näkyä.Jos luulet että kumppania vaihtamalla onnistut niin voi käydä niin että vähän ajan päästä et uudessakaan kaverissa näe mitään hyvää.
..Enpä tiedä onko mahdollista mitään hyvää kohta ajatella kun 9 naista ollut tämän 9 vuoden suhteemme aikana.. Että alkaa mulle riittää..
Eropäätös on sinussa kypsynyt ja se on vain toimeenpanemisen muodollisuuksia vaille. Erosta tulee sinun osaltasi selkeä ja kivuton, olet jo erotuskat läpi käynyt. Mies sen sijaan huomaa vasta nyt, mitä menettää, mutta se on myöhäistä.
Lapset eivät kärsi niin paljon kuin pelkäät, kunhan molemmat vanhemmat jaksatte muistaa, että lapset on aina kiintyneet molempiin vanhempiinsa. Välttäkää siis toistenne moittimista tai edes ilmeillä ilmaisemasta että isässä (tai äidissä) on jotain vialla. Puhu lapsille selväksi, että eroatte koska ette enää halua olla keskenänne yhdessä, mutta että tämä ei millään tavalla johdu lapsista.
Lapset itsekeskeisinä pikku ihmisinä luulevat yleensä että he jotenkin ovat asioita aiheuttaneet.
Asuminen, irtaimiston jakaminen, lasten elatus ja muut toimeentuloasiat - kaikki järjestyy, kun jaksat säilyttää hyväntuulisuutesi, jämäkkyytesi ja hyvän organisointikykysi, vaikka välillä näyttäisi että kaaos pukkaa päälle.
Valoa ja iloa kevääseesi, itsenäinen aikuinen viisas nainen!
Kiitos. :) Tämä kannustaa minua eteenpäin elämässäni! Sen verran alkanut jo kunnioittaa itseään, ettei jaksa olla onnettomassa suhteessa! Itsearvostusta saanut lisää! Nyt on vain ajan kysymys milloin uskaltaa tehdä lopullisen pesäeron! Tiedän sen olevan jo lähellä..
Mieheni yrittää vielä pitää minua luonaan.. Mutta en usko että tämä tunne tästä enää muuttuu, koska olen päätökseni jo tehnyt ja tunteet ovat muuttuneet niin kuin näitkin!
Luulen ja tiedän olevani onnellisempi vaikka yksin! Niin pitkään olen tätä jo miettinyt ja pohtinut! Mies on ollut tietoinen kanssa ajatuksistani suhdettamme kohtaan ettei tämä hänellekään ole onneksi ihan yllätyksenä tullut.
Kiitos kaikista näistä vinkeistä mitä kerrot tulevaa ajatellen! :)