Jostakin on osunut silmiini sellainen ohje, että omenapuun oksat pitäisi saada vaakatasoon tai jopa vaakatason alapuolelle, siis oksan kärki runkoonkiinnittymiskohtaa alemmas. Tällä kuulemma saa aikaan sen, että sadon laatu paranee, kun sokerit eivät pääse virtaamaan hedelmistä runkoon ja juuristoon jemmaan seuraavan kevään kasvua varten.
Onko tässä mitään perää vai onko ihan tuulesta temmattu teoria? Olen kysellyt asiaa monilta ja osa ihmisistä sanoo että tottakai se on niin, osa sanoo, että hölynpölyä, kyllä puu pystyy sokereita kuljettamaan sinne, minne haluaa. Mitä mieltä on arvoisa asiantuntijaraati?
Onko tässä mitään perää vai onko ihan tuulesta temmattu teoria? Olen kysellyt asiaa monilta ja osa ihmisistä sanoo että tottakai se on niin, osa sanoo, että hölynpölyä, kyllä puu pystyy sokereita kuljettamaan sinne, minne haluaa. Mitä mieltä on arvoisa asiantuntijaraati?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sokereista ja niiden virtauksista en tiedä, mutta ainaskin joillakin lajikkeilla nuorien omenapuiden oksien taivutus vaakatasoon nopeuttaa puun satoikään tulemista. Esim. kaneliomenien oksat kasvavat nuorena voimakkaasti ylöspäin muodostaen puskamaisen latvuksen. Satoa puusta saa odotella vuosia. Kun oksia harvennetaan sopivasti ja taivutetaan vaakatasoon alkaa oksiin muodostua lyhyt- eli hedelmäversoja, joihin kukat ja sitten omenat tulevat. Voihan olla että tämä ilmiö perustuu juuri noihin sokereihin...
ainakin ommpujen painoa paljon paremmin repeämättä.
Omenapuiden oksia on kuvailemallasi tavalla koiteltu saada asettumaan vaakatasoon siksi, etteivät oksat repeydy rungosta omenasadon painosta. Mitä suurempi kulma, sitä kestävämpi oksakulma. Yhteyttämistuotteet kulkeutuvat latvasta juuriinpäin, mutta väittäisin, että sokerien jemmaaminen sadon laadun paranemiseksi on hölynpölyä.Edelleen sanoisin, että laatuun vaikuttavat enemmänkin kasvupaikan kasvutekijät sekä -olosuhteet yhdessä puun iän kanssa.
Ei se sokereista ole kiinni, ja noista oksakulma puheistakaan en ole ennen kuullut. Jos rautalangasta väännetään niin se menee näin:
Enemmän kukkia kasvaa vaakatasoisissa oksissa.
Enemmän kukkia = enemmän omenoita.
Ja poikkeus vahvistaa säännön; Meillä tuli paras sato juuri pystysuorasta oksasta. Vanhaan 'Tursoon' oli kasvanut vahva verso. (puu puussa, eli puuhun kasvaa oksa joka kasvaa aivan kuten puu. Suora runko ylöspäin ja oksia siitä aivan kuten emopuussa.) Sellaiset tulisi aina poistaa pikaisesti, mutta vanhaa omppupuuta ei kannata kovinkaan rankasti kerralla leikata. Siitä ei saa kun risuisen vesiverso puun.
Mutta keväällä kannattaa itse katsella millaisissa oksissa eniten kukkia on, jos on laisinkaan. Ja kyllähän ne parhaat oksat ovat niitä vaakatasoisia tai alaspäin kääntyneitä.
Vaakatasoisiin oksiin kukkia eniten muodostuu, mutta myös oksakulman muoto on tärkeä. Jyrkät oksakulmat repeävät sadon painosta herkemmin kuin loivat.
Tuosta sokerijutusta minäkään en ole ennen kuulut. Ehkä se on jonkun tee-se-itse-pohtijan teoria.