Lehti ei niinkään väärässä!

Eero Lehti arvioi luottamusmiesten asemaa, eikä turhaan sillä AY-liikkeen vallan kautta, myös luottamusmiesten valta on enemmän kuin realiteetit antaa myöden. Nyt tuo luottamusmiesten toiminta ja valta edustaa jo kaikkea muuta, kuin edunvalvottavien etua.

Joka tapauksessa asiasta kannattaisi oikeasti keskustella enemmänkin, sillä jotain uudistuksia pitäisi ruveta työmarkkinoilla tekemään! Valtakunnallinen jo ns. riisuttu yleis-sitovuus selkeästi aiheuttaa yhä turhan voimakkaita paineita varsinkin PK-yrittäjien suuntaan ja se vääristää todellista mahdollisuutta kehittää, ja investoida yrityksiin. Tuo piilo yleis-sitovuus estää näin myös työpaikkojen lisääntymistä, estää niiden säilyvyyttä, tai jopa lopettaa ne kokonaan.

piilotetulla TUPOlla on kuitenkin suora vaikutus jokaisen työntekijän henkilökohtaiseen elämään, ja tulevaisuuteen. Miksi siis omaehtoinen valitseminen, ei olisi ajateltavissa oleva vaihtoehto? TUPO.a ei minun mielestäni tarvitse kokonaan hyljätä, mutta paikallisilla sopimisilla annettaisiin kuitenkin paremmat mahdollisuudet pienemille yrityksille olla kilpailussa mukana.

Tuo mukana säilyminen tarkoittaa myös sitä että työpaikat säilyvät ja se lienee kuitenkin tärkeämpää, kuin keskusjärjestöjen ylläpitämä yhteiskunnalinen vallanhalu, ns. kolmikanta sopimuksen muodossa. Tuo ns.nyt jo hyljätty Kolmikantahan on sisältänyt liikaan valtaa työmarkkinoille, ja etenkin sosiaaliturvan tiimoilta. Eduskunnan ja hallituksen pitää ottaa enemmän vastuuta yhteiskunnan kehittämisestä, eikä jättää sitä työmarkkinajärjestöjen ahneisiin käsiin.

Meillä pitää olla nyt rohkeuttaa tehdä todellisia koko yhteiskuntaan vaikuttavia ehdotuksia, joilla turvattaisiin kaikkien osapuolien elinmahdollisuus. Vanhassa TUPO.ssa on tietyn luodun ajattelun mukaan huolehdittu keskimääräisesti suomen talouden tarpeista tai näin ollaan aina uskoteltu, mutta ei olla mietitty mitä sen ylläpitämiseen tarvittavien yritysten tarpeet ovat.

Kuntatasollakin tuo uudempi ajattelu toisi todennäköisesti selkeitä etuja ja säästöjä, ja lisäisi mahdollisuuksia antaa mm. nuorille lisää mahdollisuuksia työllistymiseen. Siihen pitäisi tosin lisätä mahdollisuus nuorten alhaisempaan alkupalkka mahdollisuuteen. Eli toistan jälleen tuon aikaisemminkin julkituomani, kisällistä mestariksi ajattelun. Nythän nuorten minimipalkka suhteessa keskipalkkaan on 20-24 vuotiaiden kohdalla on suurempi, kuin missään toisessa EU maassa. (OECD lukuja)

Miksi siis emme loisi sellaista ajattelua , jossa tulosopimukset sovittaisiin paikallisesti, ja jopa yrityskohtaisesti. (teoriassa väitetään mahdollisuuden olemassa jo olevan, mutta käytännössä se ei toimi) Kunta-sektorillakin olisi ehkä rakentavaa ja edistyksellistä saada aikaan kuntakohtaisia ja jopa terveydenhuoltoalaa ajatellen yksikkökohtaisia sopimuksia. Hyvä työ palkitaan hyvällä sillä kun tuottavuus näkyy tuloksissa ja toiminnoissa, niin se näkyy palkoissakin.

Tuleekin mieleen että pitäisi ruveta perustamaan alakohtaisia vapaita yksikköjä jotka neuvottelisi omat etunsa paikkakuntakohtaisesti, ja kuten sanottu jopa yksikkökohtaisesti. Tosin se vaatisi valmiutta luopua molemminpuolisista keskusjärjestöistä. Olisiko aika siirtyä yleisitovuuksista noihin toiminnallisiin yksiköihin, jotka hinnoittelevat itsensä ilman tahmeita AY-sidonnaisuuksia.

Vapaampi, ja paikallisempi sopiminen on osa turvallisempaa ja kehittyvämpää tuloratkaisua, johon pitää olla oikeus ja mahdollisuus myös työntekijällä. On tärkeää että luodaan mahdollisuus vaikuttaa omaan toimeentuloonsa niin hinnan, kuin muidenkin etujen tai tarpeiden suhteen.