Tänään yksinäisyys tuntuu taas astetta pahemmalta.Enkä usko kuitenkaan sen liittyvän tähän nimenomaiseen ystävänpäivään.
Se taas on lisääntynyt, yksinäisyys... valtaa mun mielen ja ruumiin. Kone humisee hiljaa ja kirjoitan sille, jotta muutkin yksinäiset mut kuulee. Enkä kuitenkaan kirjoita kenellekkään.
Illaksi töihin eikä sielä kukaan huomaa kuinka vaikeaa mulla taas tänään on ollut. Olen iloinen ja pirteä. Hoidan työni hyvin, juttelen mukavia tauolla.
Illalla odotat minua ja humiset hiljaa, et kerro miten päivä mennyt et kysy kuulumisia. Juon kanssasi lasin tai ehkä koko pullon viiniä. Ehkä jaksan katsoa onko joku keksinyt mitään vittumaista kommenttia kirjoituksestani,.. ehkä en, ne on vain sanoja ilman ääntä tai äänen painoa.
Huomenna on ehkä taas parempi päivä, en mieti tätä tyhjyyttä. Hyväksyn sen hiljaa.
Se taas on lisääntynyt, yksinäisyys... valtaa mun mielen ja ruumiin. Kone humisee hiljaa ja kirjoitan sille, jotta muutkin yksinäiset mut kuulee. Enkä kuitenkaan kirjoita kenellekkään.
Illaksi töihin eikä sielä kukaan huomaa kuinka vaikeaa mulla taas tänään on ollut. Olen iloinen ja pirteä. Hoidan työni hyvin, juttelen mukavia tauolla.
Illalla odotat minua ja humiset hiljaa, et kerro miten päivä mennyt et kysy kuulumisia. Juon kanssasi lasin tai ehkä koko pullon viiniä. Ehkä jaksan katsoa onko joku keksinyt mitään vittumaista kommenttia kirjoituksestani,.. ehkä en, ne on vain sanoja ilman ääntä tai äänen painoa.
Huomenna on ehkä taas parempi päivä, en mieti tätä tyhjyyttä. Hyväksyn sen hiljaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
valinnan tulos vai oletko vain ajautunut ikäänkuin omien rutiineidesi myötä kuvattuun elämäntilanteeseen?
Kuitenkin loppujenlopuksi se on aina itsestäkin kiinni. Pitää nostaa itse itsensä suosta hiuksista. Sehän on huomattu ettei kukaan tule ovelle ystävyyttä tarjoamaan vaan on otettava itse ohjat käsiin.
Helppoahan se ei ole eikä aina edes tuo toivottua tulosta, mutta on vaihtoehto apatialle ja itsesäälille.
Joskus vaan menemällä ja lähtemällä voi löytää vaikka mitä. Aina se ei tuo sitä toivottua ystävyyssuhdetta, mutta kokemuksia karttuu. Samalla voi toimia ikäänkuin tarkkailijana elämään ja sen moninaisuuteen.
Ihmiset karttavat epätoivoa, mikä usein välittyy yksinäisistä. Menemällä itseään kiinnostaviin juttuihin ja tapahtumiin sitä unohtaa oman tilanteensa ja voi yllätys,yllätys tuottaakin ihmissuhteen. Parasta on kuitenkin lopettaa huokailu ja omaan napaan tuijottaminen ja kääntää katse eteenpäin, siellä se ainutlaatuinen elämä on monine haasteineen; anna palaa, vaikka ensialkuun yksin...
Hei! Minä olen ratkaissut tuon yksinäisyys homman jo kauan sitten, kun on tuo ikä puolellani. Ystävystyminen vaikeutuu koko ajan, kun ikää tulee lisää. Olen pitänyt vanhat ystävät, vaikka asuinpaikkakunta aina onkin vaihdellut. Nyt täällä uudessa paikassa minulla ei ole ketään ystävää, mutta käyn ystävien luona kylässä viikonloppuisin, soittelen ja laitan sähköpostia. Uskon, että ajan kanssa täältäkin joku kaveri löytyy, mutta aivan yhtä tärkeää on säilyttää kaikki ihanat kaverit, joihin on ollut ilo ja onni törmätä vuosien mittaan eri kouluissa ja työpaikoissa. Onko sinulla ketään vanhaa kaveria, joka olisi "hukkunut" maailman tuuliin vuosien varrella? Entäpä, jos ottaisit selville missä hän on ja ottaisit näin ystävänpäivän kunniaksi yhteyttä? Siellä voi olla joku joka ilahtuu yhteydenotostasi. Näin minä olen saanut takaisin sellaisia kavereita, jotka jo luulin iäksi kadottaneeni. Facebook ja koulukaverit ovat todella käteviä hakea vanhoja kamuja. :)