Luonnollisesti ihmisen olotila on riippuvainen hänen elinolosuhteistaan. Hyvä elämä tuottaa hyvää oloa, huono elämä huonoa oloa. Eikö siis huono olo, masennus, ole luonnollinen reaktio huonoihin elinolosuhteisiin?
Kuvitellaan esim. ihmistä joka elää keskellä sotaa ja "sairastuu masennukseen". Eikö tässä tapauksessa sairaus ole sota ja masennus terve reaktio siihen?
Kielteisillä asioilla on vaikutuksensa ihmiseen. Tämähän on itsestäänselvää. "Sairastuminen" tilanteessa joka syystä tai toisesta tuntuu ihmiselle ylivoimaiselta on luonnollinen ja terve reaktio.
Monet tälle palstalle kirjoittaneista ovat yksinäisiä ja masennus on luonnollinen reaktio yksinäisyyteen. Yksinäisyyteen on monia syitä eikä yksinäisyyttä sinänsä pidetä sairautena. Masennusta pidetään.
Eikö sairaudesta puhuttaessa olisi kuitenkin syytä keskittyä oireiden sijasta niiden aiheuttajaan? Yksinäinen ja masentunut ihminen ei tarvitse hoitoa masennukseen vaan yksinäisyyteen, näin ollen hän ei siis olekaan "masennuspotilas" vaan "yksinäisyyspotilas".
Jos ihminen on iloinen ja pirteä vietettyään pitkän ajan eristyssellissä hän on todennäköisesti sairas. Jos ihminen on masentunut vietettyään pitkän ajan eristyssellissä hän on todennäköisesti terve.
Masennukselle on aina syynsä ja se, että masennusta pidetään sairautena saattaa joskus saada tämän tosiasian unohtumaan.
Kuvitellaan esim. ihmistä joka elää keskellä sotaa ja "sairastuu masennukseen". Eikö tässä tapauksessa sairaus ole sota ja masennus terve reaktio siihen?
Kielteisillä asioilla on vaikutuksensa ihmiseen. Tämähän on itsestäänselvää. "Sairastuminen" tilanteessa joka syystä tai toisesta tuntuu ihmiselle ylivoimaiselta on luonnollinen ja terve reaktio.
Monet tälle palstalle kirjoittaneista ovat yksinäisiä ja masennus on luonnollinen reaktio yksinäisyyteen. Yksinäisyyteen on monia syitä eikä yksinäisyyttä sinänsä pidetä sairautena. Masennusta pidetään.
Eikö sairaudesta puhuttaessa olisi kuitenkin syytä keskittyä oireiden sijasta niiden aiheuttajaan? Yksinäinen ja masentunut ihminen ei tarvitse hoitoa masennukseen vaan yksinäisyyteen, näin ollen hän ei siis olekaan "masennuspotilas" vaan "yksinäisyyspotilas".
Jos ihminen on iloinen ja pirteä vietettyään pitkän ajan eristyssellissä hän on todennäköisesti sairas. Jos ihminen on masentunut vietettyään pitkän ajan eristyssellissä hän on todennäköisesti terve.
Masennukselle on aina syynsä ja se, että masennusta pidetään sairautena saattaa joskus saada tämän tosiasian unohtumaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
parantua?
Jos voi, niin miten?
sen minäkin haluaisin tietää.Minulle ei tule edes kukaan sukulaisistani,koska en itse masennuksen takia jaksa.Yksi mahtuisi kerralla asuntooni.
Siinäpä onkin vaikea kysymys.
Luulisi, että lapsen yksinäisyyden voisi "parantaa" järjestämällä lapselle seuraa, virikkeitä ja toimintaa.
Aikuinen joka jossain määrin kärsii yksinäisyydestä mutta on samalla jo sopeutunut ja tottunut siihen, kehittänyt oman tapansa olla ja elää on aivan eri asia kuin yksinäinen lapsi.
Aikuiselle yksinäisyys saattaa olla ristiriitainen asia. Yksinäisyys vaivaa mutta sosiaalinen toiminta ei houkuttele. Ihminen tuntee itsensä erilaiseksi eikä viihdy seurassa.
Työelämä ja perhe-elämä pyörittävät aikuisten maailmaa, jos ihminen on jäänyt näiden asioiden ulkopuolelle hän usein tuntee elävänsä omassa erillisessä maailmassaan.
eli yksinäisyydestä ei voi parantua.
"Yksinäisyyden asiantuntijaa" ei ole olemassa koska jokainen yksinäisyys on erilainen.
Ai ku hyvin ilmaisit sen, mitä minäkin usein ajatusteni pohjukassa pyörittelen. Kyllä minunkin mielestäni just noin se asia on. Minunkin kohdalla; ensi aluksi olosuhteet, joissa puutteita ja sitten, tuosta alusta seuratenKIN, yksinäisyys, siis se ettei pystykään liittymään ihmisiin... niin, kaikki tämä tekee sairaaksi ja pitää sairautta, nimeltään masennus ja ahdistuneisuus, yllä !
Itsekin tajuan kaiken aikaa, että minulla ssri-lääkitystä menee justiinsa tuohon syy-puoleen, koska sitä ei voi korjata.(?!) Minä en tiedä mitä ja miten sille tekisin, että voisin saada masis-oireiston pois ja siis juuri nuo kuvaamasi TERVEET REAKTIOT POISTETTUA, joita reaktioita ihan liian vajaa elämä tuotaa jatkuvasti.
Kirjoitit mm. "Eikö sairaudesta puhuttaessa olisi kuitenkin syytä keskittyä oireiden sijasta niiden aiheuttajaan? Yksinäinen ja masentunut ihminen ei tarvitse hoitoa masennukseen vaan yksinäisyyteen, näin ollen hän ei siis olekaan "masennuspotilas" vaan "yksinäisyyspotilas".
- Näin se on! Minunkin kohdalla. Sitten jos vielä avaan tuota käsitettä 'yksinäisyys', niin senhän alla on myös elämäni vaikeutta ja vajautta, mikä on johtanut siihen, että tilani on tällainen. Juuri siksi, mitä sinäkin kirjoitit, niin minä olen ajoittain hyvin toivoton ja vihainen, että elämäni on mennyt näin, tuntuu tältä. Tämäkin päivä on ollut ihan kamala; harmaat pilvet roikkuneet taivaalta ja olen istunut sisällä pahassa olossa koko päivän odottanut vain, että pääsisin yöksi UNEEN. Toivonkipinä onneksi on, että huominen ehkä on vuorostaan parempi ja jospa saisin jotakin piristävää tehtyä ja toimittua. Se on kamala tunne, kun tiedän, että 'minun tapaustani' ei voi ratkaista?! Joskus haaveilen oikein likellä itseäni olevasta tukihenkilöstä, joka vetäisi minua ja opettaisi elämään oikein - vielä. En tiedä. Sitten "parantuisin"?
Itse käytän masennusta vastaan kahta vanhaa hyvää keinoa, lukemista ja liikuntaa.
Kirjakaupasta poimin mukaan mitä tahansa mikä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja lähes aina olen ollut tyytyväinen valintoihini. Lukeminen todellakin avartaa, se on tosiasia. Kirjat antavat tilaisuuden verrata omia ajatuksia toisten ajatuksiin.
Liikunta piristää ja saa aikaan tunteen, että on tehnyt jotain todellista ja hyödyllistä. Itse vielä pidän lenkeistä kirjaa. Säännöllinen liikunta tuntuu minulle mielekkäämmältä kun voin ajatella, että no niin, tämä on sitten viideskymmenes, sadas tai sadasviideskymmenes lenkki tänä vuonna.
Alkoholiakaan en pidä pahana. Jos siltä tuntuu voin rentoutua juomalla viskiä ja kuuntelemalla mieleistäni musiikkia.
Onhan elämässä paljon yksinkertaisia iloja, niihin kannattaa tarttua kun on mieli maassa.
mutta tarpeeksi mielenkiintoisia kirjoja ei kuitenkaan tule aina vastaan, kirjastossa. Ja tieto/taidekirjoihin on vaikea keskittyä.
Iltapäivää 'Standardi' & Muut ! Sinun vaikeuksien taso on aika tavalla samaa kuin mulla, ja nuo keinotkin. Itsekin kannatan ns. yksinkertaisuutta, niissä usein se ilo istuu. Kun on luonnostaan herkkä ihminen, niin siitäpä onkin paljon iloa ja hyötyä, pienetkin asiat sisältävät paljon, niissä voi nähdä ja kokea paljon. Joo.
Olen samaa mieltä kokemuksellisesti tuosta liikunnasta. Suurela tyytyväisyydellä ilmoitan, että tänään oon ollu lenkillä ja siihen päälle pienet bodaukset salilla ja kotiin tultua olen kuin uusi; päässä nuo kemiat virtaavat nyt paremmin. Ei auta pysyvästi, mutta tämä päivä on hoitunut näin hienosti. Eilinen oli kamala.
Minulla ongelma siinä, että en keskity lukemiseen. Mitenkähän keskittymisen kykyä voisi vielä tässä elämässä parantaa? En saa luettua kirjoja, vaikka tahtoisin. Myös lukunopeuteni on erittäin hidas ja takkuava, silloin jutun juonikin hajoaa; myös se vaikeutena, etten muista huomenna tänään lukemaani! Lehdet, artikkelit ja netti ovat ok minulle lukemismateriaaleiksi, niitä käytänkin.
Kyllä, omien tekemisten kautta saatu tyytyväisyys itseen auttaa kovasti masis-ahdistusoireistoon. Kun on saanut siivottua, kun on saanut lenkki-läksyn tehtyä eli kroppaa hoidettua, jne, olo virkistyy ja stressi helpottaa. Masentuneellahan pyrkii koko ajan olemaan muutenkin niin syyllinen olo kaikesta. Siksi kaikki, mitä en ole tehnyt, syyllistää ja masentaa lisää. Inhottava kierre ja rentoutuminen on kaukana.
Alkoholia en uskaltaisi lääkkeeksi alkaa ottaa, kuten sinä kirjoitit. Pelkäisin tulevani riippuvaiseksi siitä ja toisaalta veressäni koko aika on jo psyykenlääkitystäkin, joskaan ei kauheasti, kai.
Tässä sinun ja muiden kanssa miettiessä koen todella, että tämä palsta toimii hyvin vertaistukena. Kiitos.
Näitä keskustelupalstoja selaillessani huomasin, että useimmat palstat ovat kuolleita. Tällä palstalla kuitenkin on vilkasta. Tarkoittaako tämä sitä, että masentuneet ovat muita aktiivisempia nettikeskustelijoita?
Itselläni on mieliala vaihdellut masentuneesta parempaan ja paremmasta masentuneeseen, viime aikoina olen taas jaksanut enemmän ja luulisin, että kevättä kohden mieliala tasoittuu.
Suomen talvi tuskin on varsinainen syy kenenkään masennukseen, mutta ei se mieltä piristäkään.
Lukeminen käy minulta helposti mutta elokuvien katsomisen taidon olen unohtanut. Tuntuu siltä, etten pysty istumaan paikoillani ja vain katsomaan elokuvaa. Kuitenkin hyvät elokuvat olisivat hyvää viihdettä. Täytyy yrittää opetella tuo taito uudelleen.
Lääkityksenä cipralex, tilastojen mukaan tehokkain masennuslääke, mutta ainakin minulle cipralexin tehon arvioiminen tuntuu arvailulta. Haittavaikutuksia cipralexillä ei kuitenkaan tunnu olevan, joten lienee järkevää jatkaa käyttöä.
Toisille alkoholi aiheuttaa riippuvuutta, toisille ei. Itse tunnen olevani turvassa sen asian suhteen. Alkoholin mielialaa kohottava vaikutus on välitön ja siitä on ollut minulle hyötyä masennuksessani. Tietenkin alkoholin kanssa on syytä olla varovainen, masennusta tai ei, mutten lähtisi tekemään asiasta mitään mörköä.
Kiitos itsellesi kommenteistasi.
Olen realisti ja tiedän, että normaaliin elämään kuuluu vastoinkäymisiä. Käsittääkseni normaaliin elämään ei kuitenkaan kuulu psykoosi, kolmen päivän itkuraivarit, jatkuva väsymys/suru/viha, varsinkin kun näille tunteille ei ole mitään ulkopuolista syytä. Olin onnellinen lapsi, josta kasvoi onneton maanis-depressiivinen aikuinen. No, mitäs pitäis tehdä?
Aiempaan ketjuun kirjoitin:
Olen yrittänyt parantaa (kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvää) masennusta mm. terapialla, lääkkeillä, alkoholilla, huumeilla, seksillä, opiskelulla, liikunnalla, muilla harrastuksilla. Lääkkeet ovat toisinaan toimineet, piristävät huumeet olleet tehokkaimpia. Pitkäaikaista ratkaisua ei ole löytynyt.
Pitäisikö vetää enemmän niitä piristäviä huumeita vai? Hoitava lääkäri kieltäytyi kirjoittamasta lähetettä sähköhoitoon, vaikka olen pyytänyt sitä jo vuoden ajan.
Joo, noinkin voi olla, kyllä! Ilman sormella osoitettavaa syytäkin ihmisen psyyken puolella voi olla diagnosoitava sairaus? Mikähän kaikki lopulta vaikuttaa? Miten paljon perintötekijät, miten paljon jotkin elimistön/hermoston rakenteet?
Sitten vielä on suuri määrä porukkaa, joka varsinkin ovat saavuttaneet ulkoisesti katsottuna elämässä paljon, kuten lukeneet pitkälle jne. , niin sellaisia ihmisiä, joilla ollut lähinnä karmeat olosuhteet aiemmin elämässä, esimerkiksi lapsuuden ja nuoruuden aikana. Kaikki eivät varsinaisesti sairastu lainkaan, vaan saavat näistä elämän 'vajauksista' vaan lisää pökköö pesään, tuulta purjeisiin ja pystyvät ihme suorituksiin. Miksi kaikki eivät just nyt tässä mainittuun masennukseen sairastu?
Tämäpä onkin vaikea asia. Kuitenkin aloittajan teksti soveltuu hyvin moniin ihmisiin, itseenikin. Valitettavasti sinulle tässä edellä sairastumisesi syy tuntuu tosi suurelta kysymysmerkiltä. Voiko 'sen kanssa sitten oppia elämään', kuten usein sanotaan. Huokaus.
Ongelmasi tuntuvat olevan hieman erilaisia kuin ne ongelmat jotka yleensä liitetään masennukseen.
Sinänsä mielenkiintoista, että mainitsit piristävistä huumeista olleen apua. Jos olet tuntenut olosi paremmaksi käyttäessäsi laitonta amfetamiinia kannattaisi ehkä kertoa asiasta lääkärille. Käytetäänhän amfetamiinia myös lääkkeenä ja sinun mielialaasi se saattaisi tasoittaa.
Mulla ei ole hirveästi tarvetta muihin ihmisiin, tulen varsin hyvin toimeen yksin ja jopa tarvitsen omaa rauhaa varsin paljon. Mulla masennus on puhtaasti työperäistä eli jos en saa tehdä riittävästi ja riittävän paljoa kiinnostavia hommia töissä niin masennun.
Olen kyllä samaam mieltä siitä, että syyt pitäisi hoitaa ensin pois mutta kuinka sen tekee esimerkiksi mun tapauksessa?
Niinpä, itsekin jopa viihdyn paljon yksin. Enpä tiedä soveltuuko tuo 'yksinäisyys' puhtaasti ihan minuunkaan... Sillä olen jotenkin kehkeytynyt semmoiseksi, että pelkään läheisyyttä! ...Rakkaussuhteista aina läheisempiin ystävyyssuhteisiin asti; ahdistaa ja pelottaa, tulee paniikki, jos/kun ystävä, toinen ihminen tulee liian lähelle! Siihen ei jotenkin pysty. Niinpä, alkaa tykkään erakkona elämisestä!
Mutta ellei työ riitä, löydät ehkä rinnalle riittävän vaativan harrastuksen. Päteä voi muutenkin kuin työn kautta.
Yksinäisyys ei ole masennusta, eikä parisuhteen puute.
Se ei ole masennusta, jos lenkkeily antaa hyvän olon ja jaksaa taas paremmin. Se ei ole masennusta, jos hyvä ystävä saa olonsa paremmaksi. EI.
Masennus on sellaista, kun ystävien keskellä ahdistuu ja tuntee itsensä yhä enemmän yksinäiseksi. Masennus voi olla sitä, kun yrittää jaksaa lähteä lenkille ja huomaa kotiin tullessaan, että mikään ei ole muuttunut. Masennus voi olla myös sitä, että kaikesta ilosta ja häslingistä huolimatta, ei näe asioissa mitään hyvää. Ja masennus on sellaista, joka tulee pikkuhiljaa. Sen kantaja harvoin tietää sen asuvan jo itsessään. Ja saattaa olla, että masentunut itse ei näe itseään masentuneeksi. Eli on jo niin syvällä josskin ettei tajua.
Ja lopuksi. Suru ja masennus on kaksi eri asiaa. Sureva itkee, kun taas masentuneelle se on liikaa pyydetty. Masentunut tietää, että itku voisi auttaa, mutta sitä saa "aikaiseksi".
Tiedän, että masennusta pidetään pilkkana. Siksi monet ei halua asiasta puhua. Mitä se auttaa???
Kun ihmiset käyttää sanaa masennus lähes päivittäin mitä pienempiin asioihin!!
ollut siitä, että yksinäisyys pitkittyessään voi johtaa masennukseen?
samoin voi johtaa OCD tai MS-tauti tai mikä muu asia tahansa. Sitten on tapauksia, jossa kaikki on hyvin, mutta elämä ei vaan kiinnosta. Itselleni tulee epätoivon hetkiä aika-ajoin, mutta yleensä asiat menettelee. Toivoisin löytäväni täysin samanlaisen ihmisen kuin itse olen, sellaisen, jolla on tismalleen samat mielenkiinnon kohteet. On minulla nytkin hyviä ihmissuhteita, mutta jokin vielä puuttuu, eli hetkittäin olen yksinäinen. Masennukseni silti johtuu niin monesta asiasta...
masennus on sairaus saa mut raivon partaalle, nimittäin masennus ei ole mielensairaus vaan terve reaktio vaikeaan elämään tai kokemukseen.