Suomalaiset eivät - ainakaan kaikki - ole "hevimetal-räkä- rokkia" rakastavia punkkeja (keksitkö asiallisemman nimityxen kuin "punkkari"?). Monikin on tykästynyt vanhaan kapinalauluun, joka alkaa silleen, jotta: "Köyhä Suomen kansa/ katkoo kahleitansa/ kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on". Myöhemmin tulee eteen myöskin: "tutkimatta hirttäminen, mestaus".
Vähän ihmeellistä, että jo vuoden 1917 puolella tämä viisu oli tunnettu "Punakaartin Marssina", vaikka ei oltu vielä käyty Vapaussotaa jälkiselvittelyineen. Oli kyllä "hallitus vankka ja kätyr'-lauma sankka", mutta se ei vielä ollut kuuluisa Itsenäisyyssenaatti, ja eduskunnassakin oli Sos.Dem.-enemmistö !!
Mitenkä selität, kun historiaa paljon tunnet, tämän marssin sanat, jotka jo vuoden 1917 alkusyksyllä tiesivät ennustaa vuoden 1918 tapahtumat aika hyvin nappiin ?
Vähän ihmeellistä, että jo vuoden 1917 puolella tämä viisu oli tunnettu "Punakaartin Marssina", vaikka ei oltu vielä käyty Vapaussotaa jälkiselvittelyineen. Oli kyllä "hallitus vankka ja kätyr'-lauma sankka", mutta se ei vielä ollut kuuluisa Itsenäisyyssenaatti, ja eduskunnassakin oli Sos.Dem.-enemmistö !!
Mitenkä selität, kun historiaa paljon tunnet, tämän marssin sanat, jotka jo vuoden 1917 alkusyksyllä tiesivät ennustaa vuoden 1918 tapahtumat aika hyvin nappiin ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun vaihdat "Punakaartin Marssin" kolme ensimmäistä sanaa, ja tutkit Venäjän historiaa, saa monien muidenkin suomalaisten vuosikymmenien ajan hämmästelemä anakronismi selityksensä. Vapaussodan aikaan alkoi marssi sanoilla: "Köyhä Suomen kansa..." mutta hieman ennen punakapinaa: "Pieni Suomen kansa..." Alkuperäisen arkkiveisun sanat alkavat: "Suuri idän kansa..." Nyt käyvät palapelin palat kohdilleen, kun muistetaan, että veisu-arkit oli painettu jo syyskuussa 1917, ja punakaartit alkoivat muodostua vasta marraskuun lakkoliikehdinnän aikoihin, SDP:n häviämien eduskuntavaalien jälkeen. Niihin asti oli Suomen vankka hallitus (senaatti) niukasti vasemmalle päin kallellaan, pääministerinään Oskari Tokoi (S.D.P). Hän ei ollut - nimestään huolimatta - syntyperältään japanilainen, vaan pohojalaanen.
Suomalaiset(kin) Vaaran Vuosina ja Pysähtyneisyyden Aikakaudella 1944 - 91 julkaistut tietosanakirjat vaikenevat häveliäästi Venäjän v:n 1917 keskikesän punakapinasta, jonka pystyi kukistamaan jopa lepsu ja voimaton Alexandr Kerenskin Väliaikainen Hallitus, ilman tarvetta erityisen mittaviin "teurastuksiin, hirttämisiin ja mestauksiin", ripeänä mutta puolitiehen jääneenä poliisitoimena.
Kapinaliikkeeltä puuttui johtaja, joka oli vielä eräänlaisessa motissa Sveitsissä, keskellä sotaa käyvää Eurooppaa, ylläpitämässä "Keilaradaksi" (meluisuutensa takia) kutsuttua vallankumouksellisten väittelykerhoa, ja saamassa hoitoa ilmeisesti rakastajattareltaan Inessa Armándilta tarttuneeseen "ranskantautiin", joka sittemmin (ruumiinavauspöytäkirjan mukaan) oli näivertänyt lähes puolet tammikuussa 1924 kuolleen Vladimir Iljitsh Uljanovin /Leninin aivoista; nimenomaan tunne-elämää hallinneet aivolohkot, jotka valuivat ajoittain ulos korvakäytävästä. Jäljelle jäänyt aivopuolisko on tiettävästi tallella yhä; ei enää pyhäinjäännöksenä, vaan: "lääketieteellisenä ihmeenä".