Tää on niin vaikeeta,niin vaikeeta.Tutustuin yhteen nuorukaiseen netissä,keskustelupalstalla.Kaikki kävi kovin nopeasti.Me soiteltiin,me tavattiin.Meidän ajatukset meni hyvin yhteen,meillä oli mieletön seksuaalinen kemia ja halu.Me mentiin suoraan sänkyyn,kun tultiin ovesta sisään.Se oli ihan tajutonta.
Meillä oli kivaa.Viihdyin hänen kanssa tosi hyvin.En jaksa kertoa kaikesta,sillä muisto tuottaa vieläkin tuskaa.Vielä suurempi tuska tuli sunnuntaina,kun hän lähti.
Vien lapsiani joka toinen viikonloppu juna-asemalle,he kun menevät isälleen bussilla.
Minulla "jäätää" lähes joka kerta.Muistan sen kohdan jossa autoni silloin oli,kun hän tuli luokseni.Muistan kun ensin mentiin ihan ristiin,hän soitti minulle ja sitten näin hänet,muistan sen ensimmäisen katseen.
Kun katson aseman ovea,muistan kuinka tulin sieltä itkusta sekaisin,tuskissani ja paniikissa.Hän astui junaan,vilkutti minulle ikkunasta.Tiesin että hän ei koskaan enää tule takaisin.Ei koskaan.
Autolla ajosta ei tullut mitään.Kyyneleet vaan sumensivat näkökykyäni,niitä vaan tuli.
Tyttäreni sanoo aina:jäätääkö taas?Olen kertonut hänelle tästä miehestä,en tietenkään kaikkea.Kerroin kuinka muistan vieläkin niin selvästi ne ilon tunteet ja sen kauhean tuskan kun hän lähti.Vetää hyvin hiljaiseksi ja jäätää pahasti,totaalisesti.
Me pidettiin yhteyttä jonkin aikaa,sitten alkoi tapahtua kaikkea ikävää.Nettikirjoitukset,loukkauksia,selittelyjä.Kuitenkin sovittiin että tavataan uudestaan.Mut hän peruikin kaiken.Ja kaikki meni tosi vaikeaksi.En vaan halunnut luovuttaa.
Minulle olisi riittänyt seksisuhde.Se et vietetään joskus viikonloppuja yhdessä.Ihan vaan joskus.Et minullakin olis joku,jota odottaa.Me puhuttiin siitä,tämä on seksisuhde,ei muuta.
Tästä on kulunut 8 kuukautta.Niin kauan.Ajattelen häntä vieläkin.Joskus päivittäin.Voi mennä pari viikkoa että unohdan.Mietin aina mitä hänelle mahtaa kuulua.Elääkö hän enää?Siitä on aihetta olla huolissaan.Voi olla että minäkään en elä montaa vuotta.Voi olla et ensi viikolla lähden lopullisesti.Tai viiden vuoden päästä.
Kyllä me näinkin synkkiä asioita puhuttiin.Sellaisia ei puhuta kenelle tahansa.Samankaltaiset ihmiset löytävät toisensa.Sitä tavallaan lukee toisen ajatukset.Sen vaan tietää.Sitä ei satu montaa kertaa ihmiselämässä.
En tiedä kuinka kauan tässä menee.Et unohtaa.Tavallan on onni että hän asuu kauempana.En kestäisi nähdä häntä tuolla kaupungilla.Vaikka toisaalta toivon ja antaisn mitä vaan,et näkisin hänet vielä kerran.Tai et hän edes soittaisi.
Voiko toista ihmistä enempää kaivata?Ei voi.
Meillä oli kivaa.Viihdyin hänen kanssa tosi hyvin.En jaksa kertoa kaikesta,sillä muisto tuottaa vieläkin tuskaa.Vielä suurempi tuska tuli sunnuntaina,kun hän lähti.
Vien lapsiani joka toinen viikonloppu juna-asemalle,he kun menevät isälleen bussilla.
Minulla "jäätää" lähes joka kerta.Muistan sen kohdan jossa autoni silloin oli,kun hän tuli luokseni.Muistan kun ensin mentiin ihan ristiin,hän soitti minulle ja sitten näin hänet,muistan sen ensimmäisen katseen.
Kun katson aseman ovea,muistan kuinka tulin sieltä itkusta sekaisin,tuskissani ja paniikissa.Hän astui junaan,vilkutti minulle ikkunasta.Tiesin että hän ei koskaan enää tule takaisin.Ei koskaan.
Autolla ajosta ei tullut mitään.Kyyneleet vaan sumensivat näkökykyäni,niitä vaan tuli.
Tyttäreni sanoo aina:jäätääkö taas?Olen kertonut hänelle tästä miehestä,en tietenkään kaikkea.Kerroin kuinka muistan vieläkin niin selvästi ne ilon tunteet ja sen kauhean tuskan kun hän lähti.Vetää hyvin hiljaiseksi ja jäätää pahasti,totaalisesti.
Me pidettiin yhteyttä jonkin aikaa,sitten alkoi tapahtua kaikkea ikävää.Nettikirjoitukset,loukkauksia,selittelyjä.Kuitenkin sovittiin että tavataan uudestaan.Mut hän peruikin kaiken.Ja kaikki meni tosi vaikeaksi.En vaan halunnut luovuttaa.
Minulle olisi riittänyt seksisuhde.Se et vietetään joskus viikonloppuja yhdessä.Ihan vaan joskus.Et minullakin olis joku,jota odottaa.Me puhuttiin siitä,tämä on seksisuhde,ei muuta.
Tästä on kulunut 8 kuukautta.Niin kauan.Ajattelen häntä vieläkin.Joskus päivittäin.Voi mennä pari viikkoa että unohdan.Mietin aina mitä hänelle mahtaa kuulua.Elääkö hän enää?Siitä on aihetta olla huolissaan.Voi olla että minäkään en elä montaa vuotta.Voi olla et ensi viikolla lähden lopullisesti.Tai viiden vuoden päästä.
Kyllä me näinkin synkkiä asioita puhuttiin.Sellaisia ei puhuta kenelle tahansa.Samankaltaiset ihmiset löytävät toisensa.Sitä tavallaan lukee toisen ajatukset.Sen vaan tietää.Sitä ei satu montaa kertaa ihmiselämässä.
En tiedä kuinka kauan tässä menee.Et unohtaa.Tavallan on onni että hän asuu kauempana.En kestäisi nähdä häntä tuolla kaupungilla.Vaikka toisaalta toivon ja antaisn mitä vaan,et näkisin hänet vielä kerran.Tai et hän edes soittaisi.
Voiko toista ihmistä enempää kaivata?Ei voi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voihan olla ettei tämä mieskään olisi halunnut asioiden menevän noin ja kaipaa myös sinua. Itselläni oli vähän samankuuloinen tilanne, ja edelleen olen siitä surullinen. Ja kaikkein pahimmalta tuntuu se, jos tämä se nainen on tuntenut pahaa oloa vuokseni. Mutta kaikkihan on aina mahdollista eikä tuollainen kahdeksan kuukautta niin kovin pitkä aika ole. Toivottavasti saatte vielä keskenänne asiat selvitettyä.