Ulospäin pidetään tarkoituksellisesti matalaa profiilia ja luodaan mielikuvaa vl:stä "tavallisena herätysliikkeenä" muiden joukossa. Liikkeen johtajisto varoo lausumasta liian kärjekkäitä ilmaisuja muiden uskosta. Esitetään ulospäin suvaitsevaa ja avarakatseista liikettä jossa on arvot kohdallaan.
Sisäpuolella onkin sitten tilanne toinen. Ulkopuoliset koetaan uhkaksi ja eristäytyminen on enempi sääntö kuin poikkeus. Tuomioita laustaan pelottomasti ja liikkeen ulkopuolisista käytetään halventavia ja väheksyviä nimityksiä ja heidän moraaliaan mustamaalataan. liikkeestä lähteneitä vainotaan henkisesti julmilla tavoilla. Liikkeen sisällä vallitsee pelon ilmapiiri sillä mukana on jonkin verran väkeä jotka ajattelevat toisin kuin valtavirta mutta heidät vaiennetaan eivätkä uskalla astua esiin. Sosiaalinen paine on valtava. Ko. liikkeen ahdistavassa synkkyydessä on syntynyt monia surullisia elämänkohtaloita joista olemme saaneet lukea lehdistä ja katsella tv:stä.
Valitettavaa että tällainen liike on saanut rauhassa pesiytyä maahamme ja kansankirkkoomme!
Sisäpuolella onkin sitten tilanne toinen. Ulkopuoliset koetaan uhkaksi ja eristäytyminen on enempi sääntö kuin poikkeus. Tuomioita laustaan pelottomasti ja liikkeen ulkopuolisista käytetään halventavia ja väheksyviä nimityksiä ja heidän moraaliaan mustamaalataan. liikkeestä lähteneitä vainotaan henkisesti julmilla tavoilla. Liikkeen sisällä vallitsee pelon ilmapiiri sillä mukana on jonkin verran väkeä jotka ajattelevat toisin kuin valtavirta mutta heidät vaiennetaan eivätkä uskalla astua esiin. Sosiaalinen paine on valtava. Ko. liikkeen ahdistavassa synkkyydessä on syntynyt monia surullisia elämänkohtaloita joista olemme saaneet lukea lehdistä ja katsella tv:stä.
Valitettavaa että tällainen liike on saanut rauhassa pesiytyä maahamme ja kansankirkkoomme!
Vastaukset 4
Vanhimmat
lähimmäisestäsi.
Laittaa tämä teksti tähän.
"Syksystä 1979 lähtien sanomalehdet julkaisivat melkein viikottain uusia paljastuksia ja sisunpurkauksia vanhoillislestadiolaisuutta vastaan. Olin siksi paljon saanut matkani varrella vaikutteita tästä herätysliikkeestä, että nämä usein perin yksipuoliset ja väritetyt syytökset ja kivittämiset haavoittivat ja suututtivat minua."
__________________________________
"Otteita Zidbeckin kirjasta:
"Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma"
”KANNANOTTOJA ARKKIHIIPPAKUNNAN PAPPEINKOKOUKSISSA”
”Salo-Uskelan kirkkoherrana kävin säännöllisesti arkkihiippakunnan virallisissa pappeinkokouksissa eli ns. synodaalikokouksissa. Näissä osallistuin opillisiin keskusteluihin, joita käytiin ns. synodaaliväitöskirjojen pohjalta. Edustin siinä määrin laestadiolaisia näkemyksiä, että minut leimattiin varsinkin vastustajien taholta jo silloin laestadiolaiseksi. Eräät käyttämäni puheenvuorot ovat varsin ajankohtaisia tänäkin päivänä. Esittelen tässä joitakin."
”SYNNINPÄÄSTÖSTÄ JA SEURAKUNNASTA (1957)”
"Turussa lokakuussa 1957 pidetyssä pappeinkokouksessa oli käsiteltävänä silloisen Turun tuomiorovastin Osmo Alajan synodaalikirjoitus ”Keskustelua kirkossa ja kirkon vaiheilla.”
Kokouksen pöytäkirjan mukaan olen teoksen johdosta käydyssä keskustelussa lausunut mm. ”Kiinnitän lopuksi huomiota kohtaan , joka koskettaa pelastusopin sisintä ydintä. Tämän mukaan kuuluu, siis Alajan mukaan, normaalin kristityn kilvoitukseen tunnustaa sekä yleinen syntisyys että tunnolla olevat erityiset synnit välittömästi Jumalalle ja samalla omistaa anteeksiantamus välittömästi Jumalan sanasta, jolla hän asian yhteydestä päätellen tarkoittaa tässä Raamattua. Näissä sanoissa ilmaistu käsitys vanhurskauttamisesta onkin yleisesti vallitseva hiippakuntamme papistossa, joka täten itse asiassa julistaa itsensä tarpeettomaksi."
"Me papit luemme joka pyhä uskontunnustuksen sanat: Minä uskon Pyhän Hengen, pyhän seurakunnan ja syntien anteeksisaamisen, mutta tosiasiallisesi me olemme kristillisyyden näkemyksessämme ja julistuksessamme antaneet Raamatulle sen aseman ja sijan pelastusjärjestelmässä, joka raamatun oman sanoman mukaan kuuluu pyhälle seurakunnalle, joka Kristuksen valtuutuksella hoitaa sovituksen virkaa maan päällä. ”seurakunta on äiti, joka meidät lapsiksi Jumalalle synnyttää ja helmassaan hoitaa”, sanotaan Ison katekismuksen kolmannen uskonkappaleen selityksessä. Kun ihmisiä ensin neuvotaan ei pyhien yhteydessä, vaan yksinäisyydessä eli välittömästi etsimään Kristusta ja anteeksisaamista, sitten kuitenkin ihmetellään, että sanankuulijat noudattaen opettajiensa neuvoa häviävät pappiensa ympäriltä. Syy-yhteyttä ei kuitenkaan huomata tai haluta tunnustaa.”
”PARANNUKSESTA JA RIPISTÄ (1962)”
”Vuonna 1962 lokakuussa oli Turun arkkihiippakunnan virallinen pappeinkokous, johon teologian lisenssiaatti Veikko Takala oli laatinut synodaalikirjoituksen, ”Herätys ja kääntymys”. Teoksen aihe käsittelee siis kirkkomme ja uskontomme varsin keskeistä kysymystä. Käytin keskustelussa seuraavan puheenvuoron: ”On todella iloittava Veikko Takalan synodaalikirjoituksesta. Siinä avataan rohkeasti rajat auki kalvinilaisuutta ja myös piilokalvinilaisuutta vastaan. Katolilaisuuden pelossa olemme näet ajautunee kalvinilaisuuteen. Tuo yleisesti meillä vallitseva käsitys välittömästä vanhurskauttamisesta ei ole, toteaa Takala, Lutherin opin mukainen. Uskon saamista varten Jumala on asettanut saarnaviran ja uskonut sille evankeliumin ja sakramentit. Jumala voisi toimia välittömästi, mutta hän ei tahdo sitä. Hän vaikuttaa saarnatun ja kuullun sanan sekä pyhien sakramenttien kautta."
"Takala toteaa aivan oikein, että parannus on Lutherin opin mukaan kasteeseen palaamista, sen uudelleen etsimistä ja harjoittamista, mikä jo ennen oli aloitettu, mutta josta sitten on luovuttu. Miten tämä parannus eli kasteen armoliittoon palaaminen käytännössä tapahtuu?
Tämä tärkeä tapahtuma jää Takalan kirjassa mielestäni hämäräksi, vaikka Luther tässä yhteydessä puhuu selvästi ns. kolmannesta sakramentista. ”Usein tapahtuu, että horjahdamme ja lankeamme pois kasteen armosta. Mutta jos joku lankeaa, hän pyytäköön jälleen uida takaisin ja tarttua siihen., jotta hänet jälleen otettaisiin ylös purteen. Tästä nyt näet, että kaste merkitykseensä nähden sisältää kolmannenkin sakramentin, parannuksen.” (Iso katekismus)"
"Myös Confessio Augustana ja sen apologia eli Augsburgin Tunnustus ja sen puolustus puhuvat tässä yhteydessä synninpäästön sakramentista: ”Pitäkäämme ja uskokaamme synninpäästön sanaa juuri taivaasta kajahtavana äänenä. Tämä synninpäästö nimenomaan on kutsuttava parannuksen sakramentiksi.” Kirjassaan ”Avaimista” Luther teroittaa salaripin ja sen antaman synninpäästön suurta lahjaa ja siunausta.: ”En anna kenenkään riistää itseltäni suullista synninpäästöä, enkä tahtoisi antaa sitä koko maailman aarteista, sillä tiedän, mitä vahvistusta ja lohtua se on minulle antanut. Ei kukaan muu kuin se, jonka täytyy usein taistella ja sotia perkeleen kanssa, tiedä, mikä voima salaripissä on. Perkele olisi aikoja minut voittanut, ellei tämä rippi olisi pitänyt minua pystyssä.” Kun sekä Luther ja kirkkomme tunnustuskirjat puhuvat ripistä siunattuna armonvälineenä jopa kolmantena sakramenttina, olisi jo aika todenteolla elvyttää sen käyttö eikä jatkuvasti joko vaieta siitä tai suorastaan riidellä siitä ja sen elpyvää käyttöä vastaan, kuten eräät pappispiirit tekevät.”
Zidbeck sai parannuksen armon v.1981
Pieni kommenttinsa vielä tämän kirjan loppupuplelta
Vaimonsa kuoleman jälkeen hänelle alkoi tulla omantunnontuskia elämänsä vaiheista.
”Aloin kaivata vapautusta tunnon syytöksiin. Mieleeni nousi vanhan opettajani proffessori Antti. j. Pietilän loppupäätelmä ja neuvo hänen monille kielille käännetyssä kirjassaan ”Synnin hätä ja Jumalan rauha” (1918): ”Tie synnin hädästä Jumalan rauhaan kulkee synnin tunnustamisen ja päästön kautta Jumalan kansan edustajan edessä.. ” Mutta tämähän oli juuri se sielunhoidollinen neuvo, jota laestadiolaisuuden piirissä oli vuosikymmenet saarnattu samanaikaisesti, kun rippi ja synninpäästö oli kirkon julistuksessa ja sen sielunhoidossa ei vain suuresti laiminlyöty, vaan jopa kielletty ja vääränä oppina närkästyksellä torjuttu.”
"Syksystä 1979 lähtien sanomalehdet julkaisivat melkein viikottain uusia paljastuksia ja sisunpurkauksia vanhoillislestadiolaisuutta vastaan. Olin siksi paljon saanut matkani varrella vaikutteita tästä herätysliikkeestä, että nämä usein perin yksipuoliset ja väritetyt syytökset ja kivittämiset haavoittivat ja suututtivat minua."
Jos ei usko samalla tavalla kuin VL:t, heidän mielipiteillää, tuomioillaan, vähättelyillä yms. ei ole mitään väliä. On se kurjaa jos pitää jotain lestadiolaisia kadehtia, hankkikaa maalaiset elämä!
valitettavan paljon paikkansa. Ihan kuin muilla ihmisillä ei olisi arvoja ja moraalia lainkaan. Ja muihin kristittyihin suhtaudutaan välillä pilkallisesti ja "kirkkiksiä" naureskellaan.