vakaassa parisuhteessa elävä kolmen lapsen äiti, jolla elämän peruskuviot kunnossa. lapset jo suht isoja, ei taloudellisia huolia eikä mieskään taida vaihtamalla parantua.Kuitenkin kuukausi sitten mulla alkoi jalat
pettää alta ja käsissä oli kans voimattomuutta.voimat palasivat puolen tunnin tunnin kuluttua. Jalat pettävät alta ja kävely menee hitaaksi jos liikun liian nopeasti, tätä tapahtuu monta kertaa päivässä.Niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin, yksin tai muiden seurassa ollessa.Lisäksi selkä on erittäin heikko, voimaton. En pelkää sosiaalisia tilanteita, päinvastoin menen mielelläni kaikille kutsuille ja kutsun tuttuja meille yms.Sydämentykytyksiä, vapinaa, hikoilua, ahdistusta yms. ei ole. Tietty hieman rassaa se ettei tiedä miks jalat velttoilee välillä. Myös hienomotoriikassa ongelmia käsissä. Selässä todettu nuorempana sklolioosia, ei muita sairauksia.Kuulostaako paniikkihäiriöltä?
pettää alta ja käsissä oli kans voimattomuutta.voimat palasivat puolen tunnin tunnin kuluttua. Jalat pettävät alta ja kävely menee hitaaksi jos liikun liian nopeasti, tätä tapahtuu monta kertaa päivässä.Niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin, yksin tai muiden seurassa ollessa.Lisäksi selkä on erittäin heikko, voimaton. En pelkää sosiaalisia tilanteita, päinvastoin menen mielelläni kaikille kutsuille ja kutsun tuttuja meille yms.Sydämentykytyksiä, vapinaa, hikoilua, ahdistusta yms. ei ole. Tietty hieman rassaa se ettei tiedä miks jalat velttoilee välillä. Myös hienomotoriikassa ongelmia käsissä. Selässä todettu nuorempana sklolioosia, ei muita sairauksia.Kuulostaako paniikkihäiriöltä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
nuo oireet ei suoranaisesti kuulu paniikkihäiriöön. Paniikkikohtauksessa tulee voimakas ahdistuksentunne, ja halu paeta tilannetta, fyysysten oireiden ja tuntemusten lisäksi siis. Juurikin nuo sydämentykytykset yms. kuvailemasi asiat ovat ph:n oireita.
Olen huomannut itselläni myös tietynlaista heikkoutta käsissä, jaloissa myös selänalueella tuntemuksia paniikkikohtauksen sattuessa varsinkin vasemmalla puolella kehoa, lisänä on kyllä sydämetykytystä ja hengenahdistustakin. Kannattaa tietysti selvittää onko muusta kyse, itseltäni otettu pään mri ja eeg, ekg ja lukuisia verikokeita.
meno mukavaa,ph välttelee tuollaisia tilanteita,suurta tuskaa tuntien jos pakko mennä. Heikotus kohtauksia kyllä saa ilman ph. Onko nestetasapaino kunnossa tai joku hermojuttu.
Lääkärille vaan. Eihän tuolla ole mitään tekemistä paniikkihäiriön kanssa.
sen aktiviteetti luurankolihaksistossa voi aiheuttaa tuollaisia oireita. Pitkäaikaisessa altistuksessa kofeiinin kohottama epinefriinitaso käyttää luurankolihasten natrium-, kalium- ja kalsiumpumppuja ylikierroksilla kroonisesti. Tämä aiheuttaa mm. fibromyalgiaa, multippeliskleroosia ja muita tiloja, joissa lihasvoima heikkenee ja loppuvaiheessa lihakset alkavat yksinkertaisesti hajota.
Jokaiselle ei välttämättä tule kaikkia muita oireita, oirekuvaa säätelevät hyvin monet geneettiset tekijät.
tuo sinun kirjoituksesi.
Missä tuollaista on tutkittu ja miten? Laitahan lähdeviitteet näkösälle.
sulla on nyt jotain muuta sairautta, mutta ei todellakaan paniikkihäiriö
Kannattaa varata aika nyt aika ihan terveyskeskuslääkärille joka ottaa sinulta ensi alkuun ihan peruskokeita verikokeita ja muitakin neurologisia testejä, mutta kyllä lääkäri voi silti sinulle määrätä jotakin mikä helpottaa oloasi esim. tuohon tykyttelyyn ennenkuin kokeet ovat valmiit.
Tarvittaessa hän lähettää sinut eteenpäin jatkotutkimuksiin ja sen odottaminen kestää että sen takia mene lääkäriin saat kuitenkin ehkä jotakin lievitystä noihin oireisiin odotellessa.
Tuo kuvailemasi tunne ei ole paniikkihäiriöö. Mulla samantyyppisiä ;jalat menee alta-kohtauksia; ja mulla onkin todettu migreeni, eli tuo kuvailemasi ;kohtaus; voisi olla myös migreeniä. Menehän vain lääkäriin jos noita edm. kuvailemiasi ;kohtauksia; vielä tulee jatkossakin....... Migreeni-oireita ovat mm. hyvin voimakas toispuoleinen päänsärky, huimaus, oksettava-olo, jotkut ihmiset ihan oksentavat migreenikohtauksen aikana, näön sumentuminen, näkökentässä voi myös näkyä vilkkuvia valoja, -palloja, yms kuvioita, heikotuksen tunne, jälki-oireina mm. voimakas väsymys, uupuneisuus....
Tervehdys! Kerron lyhyesti oman tarinani. Olen perusterve 27v mies, minulla on työpaikka sekä hyvä parisuhde. Kihlauduin rakkaimpani kanssa viime kesänä.
Minua kuitenkin on satunnaisesti vaivannut mielestäni "paniikkihäiriöön" miellettävä tunne vuodenpäivät.
Kaikki alkoi tosiaan n. vuosi sitten, kun olimme ensin tuttavapariskunnan kanssa ravintolassa syömässä, jonka jälkeen menimme katsomaan elokuvaa. Suhteellisen alkuvaiheessa minulle iski kammottava pahoinvoinnin tunne. En tiennyt oikein mitenpäin olisin tuolissa istunut, tuntui että oksentamaan pitää päästä. Jotenkuten sinnittelin elokuvan loppuun ja päästyämme pois elokuvateatterista, tuli uskomattoman hyvä olo.
Oireet kuitenkin tuosta alkoivat voimistua ja etenkin automatkan aikana (varsinkin jos en itse aja) tulee samankaltaisia tunteita. Tuntuu että oksennus tulee ja on "pakko päästä pois" hengittämään raitista ilmaa.
Vaikka kohtauksia on (varsinkin nyt kesällä) ollut todella paljon, ikinä en ole oksentanut.
Lisäksi yksi "omituinen" vaiva on se, että tämä "paha olo" lähtee pois röyhtäilemällä. Tuntuu että "paniikkikohtauksen" aikana röyhtäyksiä ei tule, eikä henki "kulje normaalisti". Nyt tilanne on siinä pisteessä, että mm. työmatkat (normaalisti teen ne kävellen) tuntuu jo pahalta, mietin että tuleeko matkan aikana pahoinvointia, missä on lähimmät vessat jos tulee jne.
Normaalia paniikkihäiriöön liitettäviä sydämen tykytyksiä, hulluksitulemisen pelkoa, vapinaa, hikoilua en ole havainnut. Ainoastaan tuo ilkeä ja todella ikävä pahoinvoinnin tunne.
Lääkärissä olen nyt kesällä juossut. On otettu kaikki mahdolliset allergianäytteet, tehty vatsatähystykset jne. eikä mitään röyhtäilyihin viittaavaa (esim. refluksi) ole todettu.
Pikkuhiljaa olen alkanut miettimään, että voisiko kyseessä todella olla paniikkihäiriötä. Tämä vaan rajoittaa jo elämääni niin paljon, että jotain pitäisi tehdä. Odottaako vaan että oireet häviäisi, vai mitä tässä pitäisi tehdä.
Olisin todella kiitollinen jos joku on koennut samaa ja voisi kommentoida asiaa. Enemmän kuin mielelläni kirjoittelisin vastaavaa kokeneen kanssa ja vaihtaisin ajatuksia.
Kiitos jo etukäteen!
Itse olen 28-vee hyvää vauhtia paniikkihäiriöstä elpyvä mies. Tuo sinun kuvaelmasi ei vaikuta paniikkihäiriöltä, vaan enemmänkin ahtaan/suljetunpaikankammolta. Tosin ne ikäänkuin kytkeytyy toisiinsa - usein molemmat pohjautuu jonkun asteisiin ahdistuneisuushäiriöön.
Kannattaa ehdottomasti ottaa asia reilusti käsittelyyn ja mennä psykologin pakeille. Mitä enemmän joudut ajattelemaan ja oireilemaan hämmennyksen vallassa, sitä pahemmaksi tilanne muuttuu. Kokemusta on.
Jos varallisuutta löytyy, yksityiset psykolgit / ahdistuneisuusexpertit paneutuvat asiaan tehokkaasti ja peilaavat hyvin oireiluitasi ja hämmentyneisyyttäsi. Myös julkisella sektorilla on saatavilla hyvin apua. Viikossa tai kahdessa ihmismieli ei sinun kuvailemaasi oirehdintaa "unohda", siinä voi kestää jopa vuosi(a).
Toivottavasti saat asiasi kuntoon.