Onko muita? Minusta tuntuu että luen minä sitten vauva lehteä tai mikä lie lehti (myös ulkomaalaisia lehtiä) tai dokumentteja tv:ssä tai keskustelupalstoja tai kuulen tuttujen tutuilta, siis ihan missä vaan niin törmään juttuihin missä puhutaan kuolleista vauvoista tai lapsista.
Se on tärkeä että siitä puhutaan ja hyväkin että ihmiset huomaa ettei ole ainut asian kanssa, eli pointtini ei ole siinä ettei niitä juttuja sais olla!!!!!!
Mutta minua on alkanut ahdistaa niin kamalasti. Ja pelottaa. Itselläni on 2 pientä lasta, toinen vauva. Heti kun tämmöiseen asiaan törmää niin tulee itku ja saatan miettiä päivän pari miten helkkarissa tommosesta selviää. Mietin miksi pieniä lapsia pitää kuolla kun pahoja ihmisiä on maapallo täynnä. Mietin keskoshoitajia, miten he jaksavat. Mietin niin paljon että näen jo mielessä kuinka omat lapset kuolevat.
Mitä muut ajattelette? Onko muita yhtä herkkiä/hulluja???? Tuntuu että olen liian herkkä! Enhän minä tunne näitä tapauksia eikä mun itkut heitä auta. Silti saatan vaipua jonkinlaiseen "koomaan" luettuani näitä juttuja. Tulee erittäin paha olo.
No jos teitä muita löytyy niin onko sitten tapana olla lukematta näitä juttuja vai miten teette asian kanssa?
Tää saattapi kuulostaa ihan hölmöltä mutta minua vaivaa älyttömästi.
Se on tärkeä että siitä puhutaan ja hyväkin että ihmiset huomaa ettei ole ainut asian kanssa, eli pointtini ei ole siinä ettei niitä juttuja sais olla!!!!!!
Mutta minua on alkanut ahdistaa niin kamalasti. Ja pelottaa. Itselläni on 2 pientä lasta, toinen vauva. Heti kun tämmöiseen asiaan törmää niin tulee itku ja saatan miettiä päivän pari miten helkkarissa tommosesta selviää. Mietin miksi pieniä lapsia pitää kuolla kun pahoja ihmisiä on maapallo täynnä. Mietin keskoshoitajia, miten he jaksavat. Mietin niin paljon että näen jo mielessä kuinka omat lapset kuolevat.
Mitä muut ajattelette? Onko muita yhtä herkkiä/hulluja???? Tuntuu että olen liian herkkä! Enhän minä tunne näitä tapauksia eikä mun itkut heitä auta. Silti saatan vaipua jonkinlaiseen "koomaan" luettuani näitä juttuja. Tulee erittäin paha olo.
No jos teitä muita löytyy niin onko sitten tapana olla lukematta näitä juttuja vai miten teette asian kanssa?
Tää saattapi kuulostaa ihan hölmöltä mutta minua vaivaa älyttömästi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan samalta tuntuu. Ahdistaa ihan hirveästi, saatan murehtia päiväkausia näitä tapauksia. Paria tapausta olen nyt vuoden murehtinut...
Mulla on myös kaksi pientä lasta, toinen vauva. Kai ne hormoonitkin vielä herkistää.
Yritän vain ajatella, että esim. se oli sen vauvan kohtalo ja hänellä olisi todennäköisesti ollut tosi huono lapsuus/elämä sekovanhempiensa kanssa. Olen myös miettinyt esim. sijaisvanhemmuutta sitten kun lapsetkin ovat vanhempia. Että tekisin oikeasti jotakin huono-osaisten lasten hyväksi. Mutta mahtaakohan sekään sopia kovin herkille ihmisille.
Kysymykseesi vastaus on että, jätän nykyään kaikki tuollaiset jutut lukematta.
jos sinä, jolla ei ole kosketuspintaa ko.asioiden kanssa reagoit näin voimakkaasta, voit vain kuvitella miten pahalta se äidistä tuntuu.
EHkä voisit hieman rauhoittua ja ajatella asiaa empaattisesti eli kohdistaa myötätuntosi ikävän asian kokeneeseen, et niinkään omiin tunteisiisi; tätä taitoa kutsutaan empatiaksi.
En tiedä onko kyse herkkyydestä vai itsekkyydesta silloin kun ylireagoi toisten kokemuksiin tai sijoittaa toisen elämän dramatiikan omaan elämään, tiedä häntä...
minusta ei kannata kirjoittaa hienoja sanoja jos ei tiedä mistä puhuu. arvasin ettei tänne kannata kirjoittaa mitään kun lukutaidottomat ihmiset yrittävät aina viisastella ja päteä.
jätin kirjoitattamatta että OMA lapseni on vakavasti sairas joten aiheutta pelkoon on kyllä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
mene sinä, luultavasti yksin elävä pasliainen ittees!!!!!!
avun tarpeessa. Tarvitsemasikaltaista apua emme me vieraat ihmiset voi tällä palstalla antaa.
Jos lapsesi on vakavasti sairaana, luulisin, että saisit ainakin keskusteluapua siitä sairaalasta, jossa häntä hoidetaan.
Olen kolmen lapsen äiti ja todellakin en enää ihmettele "itkujasi" jos ne ovat samantasoista reagointia kuin edellinen.
Huh huh..
vastauksesta hermostuit noin? Tunnut todellakin olevan avun tarpeessa. Miten muut voisivat lukea täällä ajatuksiasi? Toivottavasti saat apua ongelmaasi.
Minulla oli myös aikoinaan kahden lapsen äitinä samoja tunteita,kun vanhimmalla lapsella epäiltiin neurologista sairautta. Asiat suorastaan hyppäsi silmilleni ja kotona ollessani sain ahdistuskohtauksia,jotka olivat ehkä harhan omaisia,tunsin esim.että olen keskellä avomerta ja lapseni ovat hukkumassa,nostin lapseni sänkyyni ja pidin heitä sylissä ja itkin.
Toinen harha oli kun tunsin jonkin pahan lähestyvän lapsiani ja minulle tuli kauhun tunne,tuntui että täytyi piilottaa lapset.
Hullua,mutta ei ollenkaan naurun paikka.
Rauhotuin vain esim.keittämällä kupin kahvia,tai jos lapset nukkui,niin menin itse päiväunille.
Minulla meni niin hyvin että menin puhumaan asiata ja se auttoi.Se kyllä kesti muutaman kuukauden,mutta helpotti silti.
Silloin kuulin,etten ole hullu,vaan äideillä voi mennä tunteet,todellisuus ja epätodellisuus sekaisin. Voi tulla ääritunteet,eli minulla kauhu ja pelko.
Kokemasi on normaalia,mutta kyllä kannattaa mennä myös puhumaan jollekin ihan naamatusten.
jokaisella. Kun meidän lapset syntyi oli jokaisen kohdalla pelko, että joku tekee niille pahaa. Halu suojella lasta oli niin voimakas että se vei voimat, olin väsynyt. Mielestäni en asiaa aina edes miettinyt mutta se oli alitajunnassa. Kaikki jutut lehdissä ja telkkarissa, missä oli vauvoista surullisia juttuja, itketti.
Sairaalassa ollessani vauvallani oli keltaisuutta ja hänet otettiin tarkkailuun. Itkin, enkä suostunut ymmärtämään ettei se ollut vaarallista koska arvot oli niin alhaiset. Huippu oli kun itkin muiden vauvojen vuoksi kun ne oli valokaapissa. Minua alettiin sairaalassa tarkkailemaan ja seurailemaan minne menen ja mitä teen.
Pidin itseäni normaalina, vauvani oli minulle niin rakas että halusin suojella häntä kaikelta pahalta. Ahdistus meni ohi ja elämä jatkui.
Jos tunnet että et pääse ahdistuksen yli yksin, hae apua neuvolasta. Juttusi pääasia on että olet myöntänyt itsellesi herkkyytesi, näin sinun on helpompi hakea apua. Hoida asia kuntoon ja nauti lapsistasi ja tulevasta keväästä, aurinkokin "parantaa" :)