hallituksen

ja pahenee koko ajan, sitten siirrytään lamaan, kun vienti edelleen vähenee, tuotanto supistuu, yritykset irtisanovat, kuluttajat tulevat entistä varovaisemmiksi, siis ne, jotka vielä ovat työssä, työtä vallle jääneet sinnittelevät nälkärajalla, kotimaisen kysynnän romahdus vie kauppoja konkurssiin, ja valtio joutuu antamaan pankkitukea enemmän kuin nyt päätetyt 54 miljardia. Sekään ei estä luottolamaa, ei estä valtavia luottotappioita, ei pysäytä tuotannon laskua, ei kysynnän romahdusta, ei omaisuusarvojen nollautumista. Tällä kertaa on suunta syvemmälle kuin 90-luvun lamalla, siinä Ahon mestaroimalla kurjuudella, mennään alemmas kuin 1690-luvun nälkävuosina, eikä kukaan jaksa hämmästellä teiden varteen tuupertuneita ihmisiä, jotka nälkiintyneinä ovat etsineet jostain edes kuivaa leipäpalaa tai pääsyä Ruotsiin tai Venäjälle, missä vielä on kaupoissa ruokaa ja taloissa lämmintä.
Pelastuksen mahdollisuus täydeltä katastrofilta olisi uusi hallituspohja, jossa kokoomus yhdessä sdp:n kanssa pystyisi ratkaisuihin, joilla edes osa hyvinvointia voitaisiin pelastaa.