Nyt mullekin käyny tää mikä varmasti monelle muullekin. Eli oon ihastunut tosi hyvään naispuoliseen ystävääni. Tiedän, ettei hän ole minuun, ollaan kuitenkin joskus keskustu aiheesta.
Kannattaako lopettaa ystävyys, koska haluisin enempi ja se sattuu välillä. Toisaalta sitten menettäisi tosi hyvän ystävän ja sekin tosi huono juttu. Miten valita kahdesta huonosta se toinen. Vai onko kolmaskin vaihtoehto? Millaisia kokemuksia?
Kannattaako lopettaa ystävyys, koska haluisin enempi ja se sattuu välillä. Toisaalta sitten menettäisi tosi hyvän ystävän ja sekin tosi huono juttu. Miten valita kahdesta huonosta se toinen. Vai onko kolmaskin vaihtoehto? Millaisia kokemuksia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla kävi niin, että tapasin todella kivan tytön..nähtiin koulussa ja käytiin yhessä kaupungilla. Ihan niinku tutustuttiin. Mulla sitten oli ne isommat tunteet ja tyttökin sen huomas ja näki aiheelliseks alkuvaiheessa tehä selväks, että ystävinä pysytään. Mä sitten puolestaan kerroin kaiken, ettei jääny mitään mieleen painamaan.
Kaks vuotta se kesti niellä ne tunteet, jotka välillä ailahteli pintaan, mutta nyt tuntuu hyvältä..Kova "elämänkoulu", jossa luonne kasvoi.
Nyt ymmärrän, et ystävinä pysyminen oli parasta mitä meille saatto tapahtua.
Et kerroppa vaikka ystävälles. Ja koeta ymmärtää, et parisuhteen jälkeen ette oo enää ikinä entisenne.
Jos vastapuoli ei tunne samoin, et voi mitään muuta kuin yrittää tappaa tunteesi. Ystävyys on hemmetin hieno asia, joten en menisi lopettamaan sitä. Ihastumisesta pääsee yli lyötyään päätänsä tarpeeksi pitkään Karjalan mäntyyn, mutta se vie aikaa. On vain yritettävä takoa kalloonsa se, ettei hommasta tule koskaan mitään ja yrittää olla kuvittelematta ja haaveilematta! Vaikeaa se on, muttei mahdotonta. Kaikenlainen kuvittelu ja suhteen suunnittelu päässään kannattaa jättää kokonaan!
Minäkin olin kerran toivottoman ihastunut erääseen tuttuun naiseen. Kyllä siihen pari kolme vuotta meni, että helpotti. Nykyään ollaan hyviä ystäviä, eikä "pahat" käy mielessä ollenkaan.
jep, kyl asia on niin jos menee hyvän ystävän kanssa pidemmälle, sänkyyn.. niin on ystävyytenne
historiaa.Se voi jopa rikkoa välinne lopullisesti.
Mä menetin aikoinaan erittäin rakkaan ystävän menemällä pidemmälle kuin oli sallittu, ja mikään ei ollut enää niinkuin ennen.Ystävyys oli poissa, ja se rikkoi välimme täysin.
Joo mun naapuriin oon ollu ihastuneena kauan, mut se seurusteli ja nyt ku se loppu se niitten juttu.. tää naapuri pyys mut kotiinsa pikku illanistujaisiin ja mä en ikimaailmassa olis uneksinu.. eli aina ei tiedä mihin maailma meitä heittää. Mä ainakin pääsin tunnustamaan ihastumiseni silmästä silmään!
Mulla oli samanlainen tilanne. oltiin kuin paita ja peppu. kaikki luuli,että seurustellaan mutta ei me. oltiin mahottoman hyviä ystäviä. ihastuin sitten rakastuin. en koskaan kertonu tunteistani,koska se ystävyys oli paljon kalliimpi ja tärkeämpi. olin ystävä.. kärsin todella paljon.. en tiedä olisko kaikki menny toisin jos olisin suuni avannu..
>olin ystävä.. kärsin todella paljon.. en tiedä >olisko kaikki menny toisin jos olisin suuni >avannu..
Joo mä olen itse vääntänyt samassa jamassa jo pari vuotta, vittu että osaa olla elämä joskus vaikeaa.....
Eniten pelottaa se että jos avaa suunsa ja kertoo kaiken niin miten sitten ystävyys jatkuu?
Itse ollut samassa tilanteessa, mutta nyt juttu on kääntynty parempaan suuntaan, mutta saas näkee nyt.
Mutta, jos et avaa sitä suutasi niin et saa koskaan tietää oisko ystävälläsi mahd. samanlaisia tunteita sua kohtaan.
Onko hän antanut mitään merkkejä siitä, että olisi susta kiinnostunut muullakin tapaa kuin pelkkänä ystävänä?
Kaksi vuotta sulla ollut jo kitumista tunteittesi kanssa.
Jos yrittäisi jotenkin hellästi,miedosti,pehmeesti ottaa niistä tunteista selvää, ja jos teillä on hyvä ystävyyssuhde, niin kai se kestää myös yhden pikkuisen keskustelun näistä asioista, saisitpa ainakin asiaan selvyyden.
Tsemppiä
>Mutta, jos et avaa sitä suutasi
Joo olet aivan oikeassa, toivottavasti saan vain sopivan ajan ja paikan asiasta puhumiseen.
>Onko hän antanut mitään merkkejä siitä...
En ole aivan varma, mutta uskoisin niin. Tietysti tällä hetkellä objektiivisuus suhtautua tiettyihin asioihin on aika vaikeaa.
Mutta aika näyttää miten tästä selvitään. Toivottavasti joku ratkaisu tulee, eihän tätä kestä pirukaan.
Hei.
>Onko hän antanut mitään merkkejä siitä...
En ole aivan varma, mutta uskoisin niin. Tietysti tällä hetkellä objektiivisuus suhtautua tiettyihin asioihin on aika vaikeaa.
Alkoi naisena kiinnostamaan tämä mitä sanoit tästä objektiivisuudesta, sillä ainakin naiset, ollaan me sitten minkä ikäisiä tahansa niin rakastuessamme käyttäydytään kuin 15 vuotiaat. Itse olen ylittänyt jo neljänkympin ja olen todella tällä hetkellä ihan pikkukakara. Mun pitää kaikki tämä mun rakkauden kohteen sanomiset ja tekemiset vääntää sen miljoonaan solmuun, mitä se sillä tarkoitti, sitäkse tarkoitti, eikä tarkoittanut, no kyllä sittenkin tarkoitti, ihan pimeetä hommaa, sitten kun vaivaa kavereitakin tällä samalla asialla ja sitten yhteistuumin väännetään jälleen kerran nämä samat jutut. Olen vaan sitä miettinyt, että mitähän se mun rakas ajattelisi jos se saisi tietää, ja että voiko mieskin käyttyäytyä yhtä tyhmästi, vai tässäkö kohtaa tulee esiin se miehen ja naisen välinen ero?
Minähän haluan tällä hetkellä ajatella kaikki asiat niinkuin haluan ne nähdä/toivoa, yritän kyllä ajatella asioita ns. ulkopuolisena, että saisi asiaan myös realiteetteja mukaan, mutta on tämä kyllä aika kauheeta.
Viitsitkö kertoa jos sinä rakastuneena miehenä teet tätä samaa kuin minä, kiinnostaa tietää aika paljonkin.
Ja vielä kerran, tee joku aloite, keskustelu, jos tulee negatiivinen vastaus niin siitä päivästä lähtien ainakin alat parantamaan sydänsuruasi sen sijaan, että elättelisit toivetta, tietysti toivon, että asiaan tulee sellainen ratkaisu mitä haluat, olet sen ansainnut.
>Alkoi...
Joo tuo kuulostaa aivan jokapäiväiseltä elämältä, ainoana erona on se että ainoa ystäväni
jonka kanssa voisin tälläisestä keskustellä sattuu olemaan kohde :-) Eli kaikki ajatukset on käytävä itsekseen omassa päässään, on melkoinen tunteiden hurrikaani kylässä aina silloin tällöin.
>Minähän haluan...
Sama juttu, mutta ei ne realiteetit aina aivan realistisia ole. Olen pitänyt satunnaisesti päiväkirjaa, ja vaikka tunteet eivät ole kuin syventyneet niin kun lukee vuoden takaisia juttuja niin kyllä sitä saa itselle hymyillä ;-)
Mitä mieltä sinä olet lahjoista, kukista jne? On tullut muutaman kerran ( syntymäpäivä, joulu, tms )sellaiseen "sorruttua" :-)
>Ja vielä kerran...
Niin pitäsi vain uskaltaa, mutta mutta. Minä uskon ( toivon ) siihen että hän jollain tavalla tietää/aavistaa ( naisen vaisto? ) miten asiat ovat, uskotko sinä että näin voisi olla? Meille on kuitenkin yhteisien harrastuksien ( meidän on pystyttävä luottamaan oma henki toistemme käsiin ) pohjalta kehittynyt tietynlainen yhteys ja luottamus toisiimme.
Pahimmassa tapauksessa me molemmat mietitään samoja ajatuksia ( toiveajattelua ) mutta tietystä seikosta johtuen on vain oltava hiljaa itsensä kanssa :-(
Mullahan muuttuu nyt pelkästään kirjoittamlla sun kanssa käsitys miehistä, olenko sitten törmäillyt aina vähemmän romanttisiin miehiin. Kuulostat ihanan romanttiselta, olet pitänyt ajatuksistasi/tunteistasi satunnaista päiväkirjaa, kuinka moni mies tekee saman?
Lahjat,kukat, aivan ihanaa, jatka samaan tyyliin, älä koskaan anna kenenkään muuttaa käytöstäsi, uskoisin, että naiset kyllä osaavat arvostaa herrasmiesmäisiä elkeitä, kertakaikkiaan ihanaa.
Mulla on hirveän voimakas intuitio, eli tiedän melkein aina kuinka asiat ovat vaikkei niitä ole sanottu ääneen, ainut vain etten kaikesta huolimatta luota siihen niin paljon kuin pitäisi. Olen kyllä päättänyt, että alan luottamaan siihen kuin toiseen minuun, on se niin monta kertaa osoittautunut oikeaksi tunteeksi/tiedoksi. Kaikilla ei sitä kykyä ole, mutta kyllä mä uskoisin, että ystäväsi aavistelee jotakin. Se se olisikin aika kauheeta jos molemmat todellakin pyörittelee samoja fiiliksiä, eikä kumpikaan uskalla tehdä mitään ja aikaa palaa, ja se palaa nopeasti, puhumattakaan siitä kitumisesta niiden tunteiden kanssa.
Minuun sopii kanssa juuri tämä, että olen miettinyt sitä, että pyöritelläänkö mekin niitä samoja ajatuksia päässämme, se intuitio ja kaikki merkit viittaisi siihen, mutta kun... en kumminkaan taaskaan uskalla luottaa siihen (vaikka niin päätinkin) ja pelkona on tietty se, että tulee takkiin, voivoi tätä ankeutta.
Mun on ihan pakko kysyä mikä olet horoskoopiltasi, joten jos viitsit kertoa sen.
>Mullahan muuttuu...
Vaikea sanoa, nuo kun ovat sellaisia asioita mistä ei juurikaan puhella. Itse ole kirjoitellut koko ikäni mm. runoja, ( joka on muuten aivan loistava keino helpottaa tätä elämisen tuskaa )
>Lahjat...
Kiitos :-)
>Mun on...
Se on yllätys yllätys Skorpioni, varmaan arvasitkin. Joissain asioissa minä olen enemmän kuin tyyppiesimerkki skorpionista.
- Niin kuin kukka kedolla maan
saat sieluni loistamaan
Olet kuin tuuli kesäinen hellä
joka purjeeni saa pullistumaan
oi anna minun nyt tulla
satamaasi asettumaan
niin onni olisi meillä
tästä asti ainiaan -
Jos vaikka kolmas kerta toden sanoo.
Kun huomasin yöllä, että olit vastannut mulle, niin vastasin sitten kanssa heti takaisin, jostain syystä teksti ei tullut näkyviin, 2 kertaa yritin lähettää viestiä ja kummallakin kerralla tuli ilmoitus, että olet jo lähettänyt samanlaisen viestin aikaisemmin, no jos ne nyt tulee niin ei kai tuo haittaa.
Kirjoittelin vaan sitä, että ollaan molemmat skorpioneja vaikka luulin kyllä sua kaloiksi, juuri tuon romanttisuuden takia, mutta en kyllä tarkoita sitä etteikö skorpparit ole romanttisia, tässähän meitä on jo heti 2 romanttista reppanaa.
Kirjoittamasi runo on varmaan sun oma?
Jatka samaan tahtiin.
>Kirjoittelin..
Joo, that´s life :-) Mutta ei auta kuin pyristellä kohti parempaa.
>Kirjoittamasi..
Joo tuo on nyt niitä mitä mieli suoltaa toisen punaviinilasillisen jälkeen ;-)