välilihan laikkaus synnytyksen yhteydessä ahdistaa yhä henkisesti enkä oikein pysty kuvittelemaan seksiä.. Ajatus tekee pahaa vaikka mieli kovasti tekisin Jotenkin on ajatus omasta rikki menneestä tai pilatusta alapäästä niin pinnalla ja arpea vastaan jyystäminen pelottaa... Alapää on yhä kipeä eikä kestä kävelyäkään niin hyvin vaikka nyt noin 4kk synnytyksestä..
Miteköhän tämän ongelman saisi korjattua. Miten teillä muilla on tämä henkinen puoli lähtenyt luistamaan?? Leikkaus oli mulle niin ahdistava asia jo ennen synnytystä ja sitten se kätilön mielestä tarvittiin.. Repeämät ei aiheuta samanlaista henkistä ongelmaa...
Mitähän tässä tekis?
Miteköhän tämän ongelman saisi korjattua. Miten teillä muilla on tämä henkinen puoli lähtenyt luistamaan?? Leikkaus oli mulle niin ahdistava asia jo ennen synnytystä ja sitten se kätilön mielestä tarvittiin.. Repeämät ei aiheuta samanlaista henkistä ongelmaa...
Mitähän tässä tekis?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vielä täysin synnytyksestä. Olisi aika mieletöntä yrittää seksiä jos kävelykin tekee kipeää. Minä en ainakaan suostuisi seksiin ennen kuin tuntisin itseni olevan täysin kondiksessa, ajatelkoon mies siitä mitä haluaa.
miehestä ei olekaan nyt kyse vaan minusta itsestäni.
Ajatus seksistä siis inhottaa vaikka haluan sitä kyllä. Tuntuu että olen "pilalla" eikä seksi enää ns, kuulu mulle :O
Ymmärrän miltä sinusta nyt tuntuu. Synnytin ensimmäisen lapseni 14 vuotta sitten parikymppisenä ja repesin siinä tikkejä oli mutta palauduin nopeasti. Nyt kolmikymppisenä toinen synnytys eli ekasta oli aikaa jo 10-vuotta. Ja mitä ne leikkasi välilihani se tuntui kamalalta henkisesti että minut on revitty ja vielä automaattinen toimenpide eli minulta ei edes kysytty sitä. Alpäätä särki ja jyskytti välillä ajoittain eli siellä on hermopäätteitä hyvin paljon. Kuule osta luontaistuotekaupasta homeopaattista Arnica- montanaa se parantaa haavoja. Jos uskot siihen ja sitten apteekista ehdottomasti vesiliukoista liukuvoidetta siihen ensimmäiseen yhdyntään niin ei satu paljon ja kyllä se mies sen ymmärtää että on alussa hyvin varovainen niin saat itseluottamusta seksuaalisena naisena myös synnytyksen jälkeen. Kyllä me olemme naisia myös tuon jälkeen ja nyt minulla paikat kunnossa eka vuosi oli kyllä vaikeeta välillä, usko vaan että kaikki on ok vuoden päästä. Palautuminen vie aikaa on hormonitkin pelissä mukana. Ps. amerikassa välilihan leikkaamista ei tehdä kuin pakollisena ja välttämättömänä sitä pidetään naiselle julmana toimenpiteena automaatisesti suoritettuna.
Miehen kanssa ollaan kyllä melko ongelmitta hommia kokeiltu :)
Tuo henkinen puoli onkin asiassa se "ylitsepääsemätön"! En vain jotenkin sulata ajatusta.. Seksikuvatkaan ei oikein innosta kun aina vain kuvittelen sen arven sinne paikalleen :O
Vuosikin on minusta niin kohtuutpn aika parantua niinkin luonnollisesta asiasta kuin synnytys... :( Harmittaa jo senkin puolesta. Toivottavasti tämä tosiaan joskus tulee oireettomaksi! On vain niin epäreilu olo! Ymmärtänet ;)
harmi että sinulla ei edes kysytty asiasta. Meillä leikkaus oli kai "pakollinen" vauvan voinnin vuoksi mutta siltikin tuntuu, että se olisi ollut vältettävissä - eihän muualla maissa esim. ruotsissa ja hollannissa leikata kuin murto-osa verrattuna suomen lukuihin!
Eikös tuo arnica ole kehäkukkaa? Haava kyllä voi hyvin ulkoisesti mutta sisäpuolelta särkee. En oikein usko että rasvaus siihen auttaa... ??
Ihan aiheeseen suoraan ei liity, mutta tuohon kipuun leikkauskohdassa.
Neljässä kuukaudessa ei täysin vielä parane mikään, missä pelkkää ihoa enemmän leikataan.
Itselläni oli esinahan ahtaus, se leikattiin 15 vuotta sitten. Ei ympärileikkausta vaan avarrettiin vaan.
Muualtakin lukeneena ja lääkärin sanomana:
Arpikudos on aina kipuherkempää, koko loppuelämän.
Tuo on tullut myös huomattua.
Jos kortsua käytän, niin senkin laitto tuon arpikohdan yli sattuu ihan mukavasti.
Eli varmasti jotain muutakin muistoa tuosta voi jäädä kuin se kosmettinen puoli.
Ei hajonnutta maljakkoakaan saa koskaan säröttömäksi enää... Loppelämän ärsytys tästä taitaa jäädä kunhan pääsis vain henkisesti sen yli...