Tahdon jakaa tän asian teidän kanssa..... Olen itse ollut narkkari ja niin oli myös kihlattuni.... Pari kesää sitten meillä oli taas jälleen kerran meno päällä. kihlattuni ja minä erkanimme illalla ja sovimme tapaavamme tunnin päästä kirjastossa. Minä odotin ja odotin kunnes kyllästyin odottamaan ja lähdin kotiin. seuraavana amuna ihmettelin kun kihlattuani ei näkynyt. noin puolen päivän aikaan tulivat poliisit käymään ja ilmoittivat minulle että kihlattuni ei tulisi enään kotiin. Hän oli kuollut eilen illalla huumeitten yli annostukseen ja niin kuolivat unelmatkin, Siihen loppui minun ainetten käyttö. Siitä päivästä asti olen ollut ilmn ja hyvin menee..... Mutta ikävä on vielä kovin suuri..
Huumeet vei kihlattuni
Leski huumeitten takia
71414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sillä tavalla, perkele!
Oppiinkohan joku tästäkin tapauksesta jotain?
että pitää vetää yhdessä, niin on turvallisempaa. ja molempien kannattaa vetää, niin ei tuu riitoja vetämisestä.
sano
huumeitteni yli annostus on vaarallista?
Eiköhän nämä huumehörhöt ole jo sen ns.normaali elämänsä jo eläneet ja jäljellä on vain sitä hörhöilyä huumepäissään.
Eli eivät opi yhtään mitään!
Niin mäkin olen kai ajatellut. Se maailma on mulle vieras. Mulla on ollut täydellinen perhe, täydellinen lapsuus, täydelliset puitteet täydelliseen elämään. Huumevastaisuus on ollut ehdoton läpi pienen elämäni. Huomasin vaan että munkin täytyy varmaan laajentaa suvaitsevaisuuttani ja käsitystäni asioista vaikka se pelottaakin. "maailma on täydellinen" vaikka tiedän ettei ole. Tapasin ihmisen joka on "entinen käyttäjä". (Ei mitenkään huomaisi jos ei tietäisi) En tiedä miksi en ole jo pinkonut pää kolmantena jalkana toiseen suuntaan, mutta se on tähän mennessä osoittautunut yhdeksi rehellisimmistä, suloisimmista ja fiksuimmista tapauksista mitä olen tavannut. Kyllähän mulla on vielä niin paljon sulateltavaa ja käsiteltävää tän jutun kanssa mutta eiköhän se siitä? Tiedän että se riippuvuus ei taida häipyä tän elämän aikana, mutta sen kanssa oppii elämään? Se ihminen on saanut mut jo nyt jotenkin uskomaan siihen, vaikka ei vastaakaan kysymykseen "eikö ikinä enää". Eihän semmoseen voi vastata. Hölmö kysymyskin kai multa.
Jos joku haluaa, niin voi kertoa jotain asiallista kommenttia kokemuksistaan. Lukisin mielelläni. En ehkä enää haluakaan elää "pipo silmillä".
EI kai vaan pilveä?
se vei munki kihlattuni mä olin jo lopettanu mutta se jatkoi ja kuoli yliannostukseen ja olin ollu niin vähän aikaan ilman että nyt akotin uudestaan...ja tiedän mut vie sama asia ku mun poikaystävän...kukin elää tavallaan...ja pystyn ihan hyvin myöntämään että olen narkomaani