Isäni kuoli jokin aika sitten ja löysin isoäitini vihkisormuksen hyllyn perältä..
Ihastuttava yksinkertainen kultarengas. Normaalisti hopea on oma metallini mutta tuo sopii pikkurilliini kuin _tehty_.
(en ole aikaisemmin edes löytänyt sormusta joka ei ärsyttäisi mutta tätä en edes huomaa.)
Kysymykseni onkin mitä konventionaalinen etiketti toteaa kyseisen sormuksen pitämisestä. Toisekseen haluaisin pitää sen ihan sen epätodennäköisen sattumuksen varalta että se ihan oikea löytyy..
Käsittääkseni ainakin ennen vihkisormukset kulkivat ihan suvussa.
Ihastuttava yksinkertainen kultarengas. Normaalisti hopea on oma metallini mutta tuo sopii pikkurilliini kuin _tehty_.
(en ole aikaisemmin edes löytänyt sormusta joka ei ärsyttäisi mutta tätä en edes huomaa.)
Kysymykseni onkin mitä konventionaalinen etiketti toteaa kyseisen sormuksen pitämisestä. Toisekseen haluaisin pitää sen ihan sen epätodennäköisen sattumuksen varalta että se ihan oikea löytyy..
Käsittääkseni ainakin ennen vihkisormukset kulkivat ihan suvussa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos se on sun mummon niin senkun pidät... jollekkii se kumminkin jää... miksei yhtähyvin sulle.
on kuljettaa Isoäidin sormusta suvussa. Mummini sormukset olivat minulla vihkisormuksina ja nyt ne ovat molempien miniöitteni nimettömissä.
Kukin meistä voi olla perinneketjun alkuunpanijana!
ilmoitettava. Et voi ottaa itsellesi tavaraa selvittämättömästä kuolinpesästä.
Kuulunee irtaimistoon siinä missä lautaset ja muut roinat. Ei niitä kaikkia erikseen luetteloida.
juurikin vihkisormukset oli kirjattu perunkirjaan.
Vihkisormuksiin sisältyy muheva tunnelataus.
Niiden oikeudenmukainen jako on varsin oivallinen katkeran ja vuosia kestävän perintöriidan aihe. (Vaikka kyseessä on todellakin varsin vähäarvoinen hely romukullan arvolla mitattuna.)
Jos on ainoa periä, niin siitä ei kukaan loukkaannu, jos joku sormus tulee sosialisoitua jo ennen perunkirjoitusta, mutta jos perillisä on enemmän niin tuollainen on varastamista ja ne kaivetaan joka kerran esille kun sukulaiset tapaa keskenään.
isoisoäidin sormus vihkisormuksena. On naarmuinen, mutta jotenkin niin rakas. 100 vuotta vanhakin. Kaiverruskin tehtiin sen vanhan viereen.
(Perukirjoissa ei enää mistään sormuksista puhuta, 50-luvulla ne vielä mainittiin)
Niin tosiaan, sain sormuksen kymmenen vuotta ennen omia häitä ja pidin sitä hyvässä tallessa juuri omia häitä varten.
Kyselin juuri varalta lähisukulaisilta et onko mitään käyttöä?
(Siis muuta kuin korulaatikossa makuuttamista..)