Itsevarmuus on mennyt eläkkeellä ollessa. Nyt on tuntunut pitkän aikaa että voisi aivan hyvin olla töissä niin kuin muutkin ihmiset mutta lääkäri on eri mieltä. En itse koe itseäni niin vakavasti sairaaksi mutta ehkäpä tässä ei enää tunne itseäkään. Hyvä jakso on kestänyt jo monta vuotta. Ketähän tässä enää uskoo, itseänsä vai lääkäriä.
Olen nyt eläkkeellä
mutta haluaisin töihin
10939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaipaan takaisin työelämään. Tuntuu siltä kuin olisi ulkopuolinen oiasta elämästä. Olen katsellut keittiöni ikkunasta haikeana kuinka ihmiset ajavat autoillaan työpaikoilleen ja palaavat koteihinsa.
Lääkäriltäni en ole kysynyt, voinko mennä töihin, koska tiedän vastauksen jo etukäteen.
Sairaseläkkeelä olevana ihmisenä voin kokemuksen syvällä rintaääneellä sanoa: työttömyys syystä jos toisesta on hirvittvä psyykkinen stressi. Vain sellainen henkilö, joka on sairaseläkkeellä ajattelee varmaan samanlailla?
Minäkin olen ollut eläkkeellä nyt kaksivuotta. Eläkehakemus meni kerrasta läpi ja olen eläkkeellä toistaiseksi. Nyt on alkanut tuntua siltä että voisi tehdä jotain muutakin kuin vain kulutella aikaa. Olenkin omalla kohdallani päättänyt hakeutua kouluun opiskelemaan ja sitä kautta ties vaikka takaisin työelämään, ainakin osittain. Saas nähdä..toivottavasti pääsen sinne minne haen. Tietäisipä ainakin mitä tekee seuraavat kolmevuotta. Olen nyt 47vuotias ja tuntuu että voisin hyvinkin tehdä töitä vielä 20vuotta. Koulu mihin pyrin on samaa alaa kuin harrastukseni nykyään. Haluan ensin syventää harrastustani ja sitten kaikessa rauhassa katsella kykenenkö töihin vielä. Jotain on pakko keksiä ..ei tämä elämä voi olla vielä tässä.
mutta täysin eri syystä. Seurailen tätä palstaa koska äidilläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja ollut jo yli 40 vuotta.
Etkä voisi keksiä jotain muuta mielekästä tekemistä päiviesi täytteeksi? Minä (47 v) käyn kutomassa mattoja ja osallistun englanninkielen keskustelupiiriin. Paljon on myös muita harrastusvaihtoehtoja.
vaikka minutkin alun perin passitettiin sair.lomalle ja sitten kuntoutustuelle ja eläkkeelle. Vasta myöhemmin olen tajunnut, mtensairas olen ollut. Nyt tulen aika hyvin toimeen kun elämä on melko stressitöntä. Puuhaa riittää koiran- ja miehenhoidosta aina siivoamiseen ja monenlaiseen harrastamiseen.
Eikö ole kummallista kun hoksaa että kuinka älyttömästi on käyttäytynyt.
Yhteisö on sun toilailuun niin tottunut, eikä tee mitään.
Vähän naureskelua ja "tommoinen se aina on ollut".
Silti on ollut kauhea olo, painajaisesta painajaiseen, välillä se hyperolo jolloin on voittamaton ja viisain otus maapallolla.
En edes tiedä millainen elämä on tavallisena, olen aina luullut että kaikki tuntee samoin ja mietin vain miksi tämä elämä on niin tuskallista.
Kuinka kauan sinä olit sairauslomalla?
Olitko työssä?
Tällä hetkellä on sellainen tunne etten halua palata työelämään, minulla on meneillään määräaikainen työsuhde, siellä minä pöksähdin pahemman kerran.
Tuloni laskettiin juuri tietenkin sen vuoden mukaan kun tuloja oli vähän, vuosi edes taaksepäin niin saisin enemmän.
Sekin tässä ottaa koppaan, olisin voinut ihan hyvin pössähtää kunnolla vaikka vuosi sitten kun tätä olen sairastanut kauan.
työstä sairikselle ja sillä noin vuosi, sitten alkoi kuntoutustuki jota sitäkin pari vuotta. Eläkehakemus (psykiatrin B-lausunto) meni kerralla läpi.
Kyllähän itseään ymmärtää nyt paljon paremmin. Testeissä kövi ilmi erittäin huono stressinsieto, niin kuin 2-suuntaisilla usein. Se tieto on auttanut mua varmaankin eniten. Tajuan mistä unettomuudet ja ylilyönnit tulevat ja koetan niidensyitä välttää parhaani mukaan. Työelämässä en voisi elää läheskään näin strssitöntä elämää. Ja vaikka nytkin on uniongelmaa, se ei ole niin kauheaa kun ei ole pakkoheräämisiä aamulla tiettyyn aikaa.
Eläke-ehtoja lienee kiristetty koko ajan ja pieni on minunkin eläke. Yksin asuen sillä ei tulisi toimeen. Toivottavasti saat jatkossa paremman eläkkeen. Tsemppiä eteenpäin!
Kiitos.
Ja sulle vointeja. :)
"huono stressinsietokyky yleistä bipolaarisille" Vaan kun ympäristö ja yhteisö ei sitä silti sulata, eikä tajua etten mahda sille mitään.
on aina taakkana. Vaikka näyttää ulospäin terveeltä, on sanottava ettei voi tehdä tai ottaa vastaan jotain tehtävää, koska siitä tulee liian suuri stressi. Täytyisi osata kieltäytyä monesta asiasta ja vaatia myös mahdollisimman rauhallista ja tasaista kotielämää.
Stressitön elämä. Sitä kun ei nyky työelämässä ole. Olen ollut 2, 5 vuotta poissa töistä, masennuksen vuoki, mutta tuntuu tosiaan että se on kuitenkin kakssuuntanen häiriö mullakin. Töihinpaluuta en uskalla edes haaveilla niin paljon se hermostuttaa ja saa sekasin. Kumpa sais väliaikasen eläkkeen ja siten sais rauhasa odotella toipumista ja tasapainon löytämistä elämään. Ja sitten vasta töihin. Nyt tää vuosi lisää saa mut aina puolivuosittain sekasin ja hermostuneeks. Voiko 38v saada eläkkeen (Vakipaikka töissä kunnalla). kuntoutustuki meni kerrasta läpi ja hoitava psykiatrini kun ei vielä edes halua ottaa jatkostani kantaa. Olen vielä niin ´alussa` hoidon suhteen. mutta vanhaan työhön en pysty enää palaamaan , se on varma.