Kun kotoa malttaa lähteä, menneen kanssa voi tehdä sovinnon. Pian huomaa jälleen elävänsä tätä päivää. Death Magnetic ei onnistu Loadia (1996) paremmin tekemään tätä varmaliikkeistä ja usein lopullista siirtoa, jatkamaan omin jaloin maailmalle. Se on parhaimmillaankin kuin tuopin pohjaa tuijottavan vanhan miehen katkera tilinpäätös – kenties sen saman vanhan miehen, josta Hetfield aikoinaan lauloi ensimmäisessä persoonassa The Unforgivenilla.
http://www.soundi.fi/arvostelut?addvote=1&nid=8138
http://www.soundi.fi/arvostelut?addvote=1&nid=8138
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.viihdeimperiumi.fi/arvostelu.asp?id=1531&laji=musiikki
Death Magneticilla kaahataan sata lasissa, ja välillä vastaan tulee kivoja yksittäisriffejä ja väliosia. Lähinnä albumi kuitenkin ajelehtii riffistä riffiin ja biisistä toiseen tarjoamatta inspiraatiota, stimulaatiota, tarttumapintaa. Se ei sisällä biisejä, joita haluaisi kuulla Metallican seuraavalla Suomen-keikalla.