Vihaksi pistää. Ei olisi pitänyt lainata tuota kirjaa.
"Seitsemänkymmentä vuotta sitten, kun Stalinin suuri puhdistus oli saavuttamaisillaan lakipisteensä, suomalais-venäläinen Elna Sundgren-Schdanoff (1885–1977) vangittiin. Hänestä tuli ”Stalin-vaimo”, nainen joka lähetettiin Siperiaan aviomiehensä oletetun maanpetoksen vuoksi. Hän ei kuitenkaan enää koskaan nähnyt rakasta miestään, jonka kohtalo selvisi varmasti vasta neuvosto-arkistojen avauduttua.
Vuosien karkotuksen jälkeen Elna sai palata kotikaupunkiinsa Moskovaan, mutta mikään ei ollut ennallaan. Perhe oli hajonnut. Lopulta hän sai matkustusluvan Suomeen ja jäi sukulaistensa luokse asumaan.
Suomessa Elnan oppi tuntemaan myös veljenpoika Christian Sundgren, joka kertoo suvun vaiheista ja tädistään, jonka sokerinhimo oli ehtymätön vankeudessa vietettyjen vuosien jälkeen. Teoksen tärkein osuus on kuitenkin Elnan itsensä kirjoittamat muistelmat, joita Suomessa ei itsesensuurin vuoksi aikoinaan julkaistu.
”Elna Schdanoffin ja hänen veljenpoikansa
kerronnassa on tyyliä ja dramatiikan tajua.”
Hufvudstadsbladet
”Christian Sundgrenin ansiosta Elna Schdanoffin muistelmat vankileirien saaristosta eivät jää vain henkilökohtaiseksi, eristyneeksi todistuskertomukseksi joita kirjallisuudessa riittää, vaan teos muodostaa monipuolisen ajankuvan.”
Vasabladet"
"Seitsemänkymmentä vuotta sitten, kun Stalinin suuri puhdistus oli saavuttamaisillaan lakipisteensä, suomalais-venäläinen Elna Sundgren-Schdanoff (1885–1977) vangittiin. Hänestä tuli ”Stalin-vaimo”, nainen joka lähetettiin Siperiaan aviomiehensä oletetun maanpetoksen vuoksi. Hän ei kuitenkaan enää koskaan nähnyt rakasta miestään, jonka kohtalo selvisi varmasti vasta neuvosto-arkistojen avauduttua.
Vuosien karkotuksen jälkeen Elna sai palata kotikaupunkiinsa Moskovaan, mutta mikään ei ollut ennallaan. Perhe oli hajonnut. Lopulta hän sai matkustusluvan Suomeen ja jäi sukulaistensa luokse asumaan.
Suomessa Elnan oppi tuntemaan myös veljenpoika Christian Sundgren, joka kertoo suvun vaiheista ja tädistään, jonka sokerinhimo oli ehtymätön vankeudessa vietettyjen vuosien jälkeen. Teoksen tärkein osuus on kuitenkin Elnan itsensä kirjoittamat muistelmat, joita Suomessa ei itsesensuurin vuoksi aikoinaan julkaistu.
”Elna Schdanoffin ja hänen veljenpoikansa
kerronnassa on tyyliä ja dramatiikan tajua.”
Hufvudstadsbladet
”Christian Sundgrenin ansiosta Elna Schdanoffin muistelmat vankileirien saaristosta eivät jää vain henkilökohtaiseksi, eristyneeksi todistuskertomukseksi joita kirjallisuudessa riittää, vaan teos muodostaa monipuolisen ajankuvan.”
Vasabladet"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.