Teologian tohtori: "Seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta"
Johannes Ijäs
21.01.2009
Pekka Särkiö
Keski-Lahden kirkkoherra, teologian tohtori, dosentti Pekka Särkiö otti Kotimaan verkkolehden lukijablogissaan kantaa kirkon jäsenyyteen ja kirkosta eroamiseen. Kirkkoisä Cyprianusta siteeraten Särkiö päätti bloginsa sanoihin "Ulkopuolella seurakunnan ei ole pelastusta".
Blogissaan 6.1. Särkiö painotti muun muassa, että kirkon jäsenillä on paljon tärkeämpi merkitys kuin tuoda verotuloja. "Jäsenet muodostavat Kristuksen ruumiin, seurakunnan. Kirkko elää yhteisönä, jossa on erilaisia jäseniä. Jäsenten putoaminen pois rampauttaa Kristuksen ruumista".
Hän totesi myös, että osalle kirkosta eronneista tosiasiallinen irtautuminen Kristuksen ruumiin yhteydestä on tapahtunut jo ennen kirkosta eroa. "He sanovat, ettei kirkolla ole heille mitään annettavaa eikä kirkon jäsenyydellä heille siten merkitystä". Särkiö sälytti vastuuta seurakunnille: "Onko seurakuntayhteys ollut liian ulossulkevaa? Emmekö ole onnistuneet heijastamaan Kristuksen kutsuvaa ja nöyrää rakkautta?"
Särkiön mukaan "kirkosta eroajat eivät ehkä tule ajatelleeksi, että pelastuksen lahjat ovat siellä, missä Kristuskin - Sanassa ja sakramenteissa". Hän muistutti myös, ettei kirkosta eronneiden lapsia kasteta ja osallisuus kristillisestä kasvatuksesta, rukouksesta ja evankeliumista ohenee.
Särkiö päätti kirjoituksensa todeten, että Karthagon piispa Cyprianus totesi 200-luvulla: "Extra ecclesiam nulla salus" - "Ulkopuolella seurakunnan ei ole pelastusta".
[PEKKA SÄRKIÖ VASTAA]
Oletteko tosissanne, kun toteatte kirkkoisää siteeraten, että seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta?
- Olen vakavissani. Yhteys Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä on tie pelastukseen. Kristus on läsnä kirkossaan synnyttäen ja vahvistaen uskoa. Siten seurakunta on pelastuksen yhteisö. Jumalan kaikkivaltiuden salaisuuteen kuitenkin kuuluu, keiden hyväksi hän lukee Kristuksen ansion. Cyprianuksen aikana Raamatun sana ei juuri levinnyt seurakuntayhteyden ulkopuolelle. Tänä päivänä voi olla yksinäisiä kristittyjä jotka lukevat Raamattua. Kristuksen maailmanlaaja kirkko ei noudata näkyvien kirkkojen rajoja, mutta sille ominaista on kristittyjen yhteys. Irti Kristuksen ruumiista usko kuihtuu, tai Jeesuksen vertauksen mukaan oksa irti viinipuusta kuivettuu.
- Kun dogmatiikan professori Osmo Tiililä oli eronnut kirkosta, tämä oli kysynyt assistentiltaan Seppo A. Teinoselta, mitä tämä ajatteli asiasta. Teinonen vastasi. "Extra ecclesiam nulla salus" (Ulkopuolella seurakunnan ei ole pelastusta). -"Oletko vakavissasi?" kysyi Tiililä. "Itse olet niin opettanut", vastasi Teinonen.
Mitä tahdotte kirkkoisän siteerauksella viestittää kirkon nykytilanteessa?
- Huoli kirkollisverosta ei saisi olla kirkon näkyvin murhe, kun puhutaan maallistumisesta ja kirkosta eroista. Paimenten olisi oltava kiinnostuneita siitä, onko heille uskottu lauma tallella. Samalla on muistettava, ettei jäsenyys instituutiossa vielä merkitse pelastusta. Kirkossa ovat kuitenkin armon välikappaleet, Sana, kaste ja ehtoollinen, joiden kautta Pyhä Henki synnyttää uskon. Siksi kirkolla ei ole keskeisempää tehtävää, kuin pitää niitä tarjolla.
Nostatte esiin kirkon hengellisen todellisuuden, sanan ja sakramentit. Onko näkökulma mielestänne puuttunut keskustelussa kirkosta eroamisista? Onko keskustelu ollut liian sosiologista?
- Kirkon hengellistä perustaa on syytä vahvistaa. Kirkko voi täyttää tehtävänsä maailmassa vain olemalla kirkko. Sillä on kaksi todellista aarretta, Sana ja köyhät. Molemmissa Kristus on läsnä. Tästä nousee kirkon tehtävä julistaa evankeliumia ja auttaa apua tarvitsevia Kristuksen rakkaudella.
- - -
Avoimeksi ja kiistanalaiseksi jää vain kysymys, mikä on se seurakunta. Kirkkoko? Uskovaiset ihmiset yhdessä?
Johannes Ijäs
21.01.2009
Pekka Särkiö
Keski-Lahden kirkkoherra, teologian tohtori, dosentti Pekka Särkiö otti Kotimaan verkkolehden lukijablogissaan kantaa kirkon jäsenyyteen ja kirkosta eroamiseen. Kirkkoisä Cyprianusta siteeraten Särkiö päätti bloginsa sanoihin "Ulkopuolella seurakunnan ei ole pelastusta".
Blogissaan 6.1. Särkiö painotti muun muassa, että kirkon jäsenillä on paljon tärkeämpi merkitys kuin tuoda verotuloja. "Jäsenet muodostavat Kristuksen ruumiin, seurakunnan. Kirkko elää yhteisönä, jossa on erilaisia jäseniä. Jäsenten putoaminen pois rampauttaa Kristuksen ruumista".
Hän totesi myös, että osalle kirkosta eronneista tosiasiallinen irtautuminen Kristuksen ruumiin yhteydestä on tapahtunut jo ennen kirkosta eroa. "He sanovat, ettei kirkolla ole heille mitään annettavaa eikä kirkon jäsenyydellä heille siten merkitystä". Särkiö sälytti vastuuta seurakunnille: "Onko seurakuntayhteys ollut liian ulossulkevaa? Emmekö ole onnistuneet heijastamaan Kristuksen kutsuvaa ja nöyrää rakkautta?"
Särkiön mukaan "kirkosta eroajat eivät ehkä tule ajatelleeksi, että pelastuksen lahjat ovat siellä, missä Kristuskin - Sanassa ja sakramenteissa". Hän muistutti myös, ettei kirkosta eronneiden lapsia kasteta ja osallisuus kristillisestä kasvatuksesta, rukouksesta ja evankeliumista ohenee.
Särkiö päätti kirjoituksensa todeten, että Karthagon piispa Cyprianus totesi 200-luvulla: "Extra ecclesiam nulla salus" - "Ulkopuolella seurakunnan ei ole pelastusta".
[PEKKA SÄRKIÖ VASTAA]
Oletteko tosissanne, kun toteatte kirkkoisää siteeraten, että seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta?
- Olen vakavissani. Yhteys Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä on tie pelastukseen. Kristus on läsnä kirkossaan synnyttäen ja vahvistaen uskoa. Siten seurakunta on pelastuksen yhteisö. Jumalan kaikkivaltiuden salaisuuteen kuitenkin kuuluu, keiden hyväksi hän lukee Kristuksen ansion. Cyprianuksen aikana Raamatun sana ei juuri levinnyt seurakuntayhteyden ulkopuolelle. Tänä päivänä voi olla yksinäisiä kristittyjä jotka lukevat Raamattua. Kristuksen maailmanlaaja kirkko ei noudata näkyvien kirkkojen rajoja, mutta sille ominaista on kristittyjen yhteys. Irti Kristuksen ruumiista usko kuihtuu, tai Jeesuksen vertauksen mukaan oksa irti viinipuusta kuivettuu.
- Kun dogmatiikan professori Osmo Tiililä oli eronnut kirkosta, tämä oli kysynyt assistentiltaan Seppo A. Teinoselta, mitä tämä ajatteli asiasta. Teinonen vastasi. "Extra ecclesiam nulla salus" (Ulkopuolella seurakunnan ei ole pelastusta). -"Oletko vakavissasi?" kysyi Tiililä. "Itse olet niin opettanut", vastasi Teinonen.
Mitä tahdotte kirkkoisän siteerauksella viestittää kirkon nykytilanteessa?
- Huoli kirkollisverosta ei saisi olla kirkon näkyvin murhe, kun puhutaan maallistumisesta ja kirkosta eroista. Paimenten olisi oltava kiinnostuneita siitä, onko heille uskottu lauma tallella. Samalla on muistettava, ettei jäsenyys instituutiossa vielä merkitse pelastusta. Kirkossa ovat kuitenkin armon välikappaleet, Sana, kaste ja ehtoollinen, joiden kautta Pyhä Henki synnyttää uskon. Siksi kirkolla ei ole keskeisempää tehtävää, kuin pitää niitä tarjolla.
Nostatte esiin kirkon hengellisen todellisuuden, sanan ja sakramentit. Onko näkökulma mielestänne puuttunut keskustelussa kirkosta eroamisista? Onko keskustelu ollut liian sosiologista?
- Kirkon hengellistä perustaa on syytä vahvistaa. Kirkko voi täyttää tehtävänsä maailmassa vain olemalla kirkko. Sillä on kaksi todellista aarretta, Sana ja köyhät. Molemmissa Kristus on läsnä. Tästä nousee kirkon tehtävä julistaa evankeliumia ja auttaa apua tarvitsevia Kristuksen rakkaudella.
- - -
Avoimeksi ja kiistanalaiseksi jää vain kysymys, mikä on se seurakunta. Kirkkoko? Uskovaiset ihmiset yhdessä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uuden testamentin puolella mainitaan oikein nimeltä useita seurakuntia, myös se jossa jonkun naisen tuli vaieta.
Uskovainen tarvitsee seurakunnan peiliksi itselleen. Haluaa samaistua johonkin toiseen ihmiseen tai toisiin ihmisiin, haluaa näyttää toisille ihmisille olevansa uskovainen. Seurakunta on tarkoitettu ulkokultaisille ihmisille.
En kiellä että se on hyvä asia, siis seurakunta, mutta ei se mikään maailman tappi ole. Kyllä sitä voi uskoa Jumalaan ilman toisten ihmisten vahtimistakin.
Uskonto ja sen johdannaiset, kuten seurakunta, on pelkkää valtaa niille, jotka seurakuntaa johtavat.