Opiskeluaikojen lyhentämistä koskeva päätös on päivänselvä asia lähitulevaisuudessa. Päätöksellä haettaneen säästöjä, ja valtio halunnee uusia veronmaksajia nopeammin(?). Periaatteessa on siis turha puhua, että nykyinen järjestelmä olisi käytännössä enää vuonna 2005.
-Mitkä olisivat sinun keinosi puuttua pitkiin opiskeluaikoihin?
-Miksi opinnot venyvät?
-Onko olemassa erityinen ongelmaryhmä? Miten heihin voitaisiin vaikuttaa?
-Mitä haittaa nopeasta valmistumisesta on?
-Mitkä olisivat sinun keinosi puuttua pitkiin opiskeluaikoihin?
-Miksi opinnot venyvät?
-Onko olemassa erityinen ongelmaryhmä? Miten heihin voitaisiin vaikuttaa?
-Mitä haittaa nopeasta valmistumisesta on?
Vastaukset 15
Vanhimmat
...koko ongelmaa ei edes ole olemassa, tai se on ainakin suurelta osin liioiteltu.
Minusta muutos ei todellakaan ole itsestäänselvä. Muutoksia kyllä suunnitellaan joka vuosi, mutta loppujen lopuksi harvoin radikaaleja uudistuksia tehdään. Pari vuotta sitten samanlaisia älyttömyyksiä esitettiin, mutta ylioppilaskuntien liitto torppasi tehokkaasti ko. pyrkimykset. Jollain opetusministeriön valmistelupaperilla on tasan paskapaperin arvo siinä vaiheessa, kun todellisia koulutuspoliittisia päätöksiä aletaan vääntää.
Joka tapauksessa ainakin minun tiedekunnassani on melko voimakkaasti propagoitu jokaiselta viralliselta & epäviralliselta taholta, että aika toivotonta on töihin pyrkiä ilman erikoistumista (kunnollisia kieliopintoja / erikoistavia sivuaineopintoja / ulkomaankeikkaa tms.) Ja opiskelen alaa, jolla työllisyysnäkymät ovat hyvät suhteessa moneen muuhun alaan.
Mutta vastaukset kysymyksiisi.
1. Riittävä pelote on opintotukikuukausien rajattu määrä. Sen jälkeen pitää työllä maksaa puuhastelunsa. Saman verran valtio hyötyy työssäkäynnistä riippumatta siitä, onko ko. hlö valmistunut vai ei.
2. Kai tuosta on tutkimuksia tehty, paha laukoa perstuntumalta mitään totuuksia. Laajat sivuaineopinnot tottakai pidentävät, ja erinäiset henkilöön liittyvät syyt, työpaikan löytäminen jne jne.
3. Perus"ongelma" opintotuen kannalta on tutkintojen erilainen pituus. Minusta lyhyemmissä tutkinnoissa tukikuukausikattoa voitaisiin madaltaa (ja pidemmissä korottaa).
4. Taas voin puhua vain omasta alastani, mutta hätäillen ei synny kuin kusipäisiä kakaroita, ts. työllistymismahdollisuudet ovat heikonlaiset "minimipapereilla".
Taitaa nykyään olla niin, että monella opiskelijalla on entistä enemmän rahaa jo kotoa käytettävissään, eli kiirettä ei ole. Kun itse opiskelin köyhän perheen lapsena, joka ei kotoa saanut kuin kannustusta, ja kun kaikki opiskelu piti lainalla rahoittaa, niin eipähän tullut edes mieleen sellainen että venyisi ja vanuisi opiskelemassa yhtään kauempaa kuin oli tarpeen. Opiskelin nopeasti, mutta en liian nopeasti että en olisi oppinut asioita, ja kun valmistuin niin sitten töihin ja opintolainaa maksamaan. Ei siinä sen kummempaa pelotetta tarvinnut.
Mutta kun tiedän, että on olemassa todella monilahjakkaita ihmisiä, niin kansakunnan kannalta olisi suuri vahinko, jos he eivät saisi opiskella useampaakin alaa kun kerran siihen pystyisivät. Sellaisista ihmisistä nimittäin nousee kansakunnan toivo, ja siihen on oltava varaa. Mutta ei heitä niin paljon ole, että sitä varten jokaisella pitäisi olla mahdollisuus samaan. Tehdään näille supertyypeille mahdolliseksi opiskella vaikka koko ikänsä, mutta muiden kohdalla uskoisin rajallisen opintotukiajan tekevän tehtävänsä.
Se muutos joka on tapahtunut omien opiskeluaikojen jälkeen on se, että nykyisin opiskelijat haluavat elää ns. normaalia elämää kaikkine etuineen ja vapauksineen, kun taas minun aikani ajateltiin, että opiskeluaika on tietty jakso elämässä, jonka jälkeen elämäntyyli muuttuu taas töihin mentäessä. Mutta kun maailma on muuttunut, niin aika vaikea olisi varmaan palata vanhaan eikä siihen kai ole tarvettakaan.
Mielestäni valmistumista voitaisiin jouduttaa ennemminkin lisäämällä mahdollisuuksia opiskella kuin vähentämällä niitä. Toisin sanoen pidemmät lukukaudet tai kesäopiskelun tekeminen mielekkäämmäksi.
Toisaalta opintotukea tai ainakin asumislisää on ehdottomasti nostettava, jotta he, jotka oikeasti haluavat vain opiskella, eivätkö käydä töissä ohella, sen voivat tehdä. Opetusministeriön logiikalla korotusta ei voida antaa 'ilmaiseksi'; joten vähiten tuhoisa vaihtoehto olisi vaadittavien opintoviikkosuoritusten määrän kasvattaminen. Tuki voitaisiin porrastaa esimerkiksi kahteen ryhmään. Nykyistä määrää 22,5 ov/vuosi kohtaan saisi saman verran tukea kuin nyt, mutta esimerksi 30 tai 35 ov/vuosi vastaan saisi enemmän. Näin jaettu tuki mahdollistaisi täysipainoisen opiskelun silloin kun motivaatio on korkealla.
Kesän opiskelumahdollisuuksia pitäisi lisätä jo senkin puolesta, että ilman opintoviikkoja ei tule tukia ja työtäkään ei välttämättä saa, mutta jotenkin pitäisi kuitenkin elellä.
Niinpä. Vanhat konstit eivät päde samalla tavalla kuin ennen. En tiedä minkä ikäinen olet mutta ainakin tämän lainarahalla opiskelleen sukupolven aikana korkeakoulututkinto oli käytännössä tae tulevasta hyväpalkkaisesta työstä. Tulevaisuuden odotusten ollessa positiiviset ja tulevaisuuden näkymien vakaat, on helppo ottaa lainaa. 70-luvulla villinä laukannut inflaatio piti myös huolen siitä että lainan ottaminen oli suorastaan kannattavaa. Nykyisin meininki on pikkuisen erilainen.
Opintotukiaika on nykyisinkin rajallinen ja niin sen kuuluu ollakin.
Ei se minunkaan aikanani ollut mikään tae mistään hyväpalkkaisesta työstä, kun en vieläkään sellaisessa ole - siis työssä kyllä, mutta ei tämä opettajan palkka niin häävi ole. Ja useamman vuoden sain kyllä tosissani etsiä töitä ennen kuin vakituinen homma löytyi. Monet samaan aikaan kanssani valmistuneet eivät ole koskaan löytäneet vakituista työpaikkaa. On vain legendaa, että se olisi joskus kolmekymmentä vuotta sitten ollut yhtään parempaa se työn saaminen. Ei siitä takeita silloinkaan ollut.
Seitsemän vuoden opiskelukatto kyllä normaalitapauksessa hyvin riittää, jos kerran todella opiskelee eikä haahuile kaikenlaista. Mutta jos opiskelija viettää kuukausitolkulla aikaa jossain etelänmatkalla 'omaa itseään etsimässä' niin kyllähän siinä on jotain merkillistä. Kyllä tällaisia tapauksia minusta saakin rokottaa. Sen sijaan vaihto-oppilaana olo saattaa alasta riippuen olla hyödyllistä, mutta mitä olen eri yliopistojen vaihto-oppilaskokemuksia netistä lukenut, niin aika usein hyöty on jäänyt hyvin vähäiseksi ja se ulkomailla oleskelu on ollut loppujen lopuksi melkein pelkkää matkailua. Sitä voisi kyllä kehittää yliopistojen välillä.
Omaan opiskeluuni kuului pakollinen ulkomailla olo, eikä siihen kukaan mitään valmiiksi järjestänyt, ei ollut mitään rahallista tukea. Ja lukukauden aikana ei saanut olla poissa, vaan ulkomailla piti olla lukukausien ulkopuolella tai sitten vuosi tuli opiskeluaikaan lisää. Siihen ei taas lainarahalla ollut mahdollisuuksia. Kaikki matkan kustannukset piti itse ansaita joko olemassa ulkomailla töissä tai sitten kotimaassa esimerkiksi tekemällä iltatöitä opiskelun ohessa. Yliopisto oli kiinnostunut ainoastaan siitä, oliko passissa leimoja riittävälä ajalta ulkomailla, mitään apua ei tullut, vaatimuksia vain esitettiin.
Niin että kyllä tämä nykyajan homma on aika paljon helpompaa, kun monet asiat hoidetaan jo valmiiksi. Mutta aika on erilainen ja ihmisetkin erilaisia.
No, työstä ainakin. Et voine kiistää että nykyään maailma on monessa mielessä epävakaampi paikka kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten saati sitten aiemmin. Etenkin opettajan työssä ollaan pahassa palkkakuopassa ja pätkätyö kukoistaa.
Mielestäni mitään opiskeluaikakattoa ei ole järkevää asettaa siitä yksinkertaisesta syystä että suunta on muutenkin kohti laskevia opiskeluaikoja ja nykyinen 6 vuoden keskimääräinen valmistumisaika ei ole edes kovin pitkä. Lisääntynyt sääntely aiheuttaa pelkästään negatiivisia vaikutuksia yksilötasolla johtaen muun muassa lisääntyneisiin tutkinnon keskeyttämisiin ja hyödyttömiin putkitutkintoihin.
Tiedän että opettajan työssä ollaan pahassa palkkakuopassa, koska olen siinä itsekin. Mutta silloin kun valmistuin 70-luvulla oli tilanne ihan yhtä paha vakinaisen työn saamisen suhteen. Itsekin seilasin ympäri maata vuoden välein, kunnes tämä vakipaikka lopulta löytyi. Olin niitä onnekkaita, joiden ei tarvinnut yhtään vuotta olla työttömänä, mutta samoilta kursseilta valmistuneita oli sellaisiakin aika paljon. Eikä tämänkään vakipaikan pysyvyydestä todellakaan nykyisin ole takeita.
Mutta jos ei kuudessa tai seitsemässä vuodessa nykyisillä tutkinnoilla valmistu, niin kyllä silloin on jo laiskoteltu...
1. Keino puuttua pitkiin opiskeluaikoihin: Opintotukea vois maksaa saatujen opintosuoritusten perusteella, se olis oikeudenmukainen, reilu ja motivoiva keino...näinollen laiskottelusta ei maksettaisi. Tylyä, mutta varmasti toimivaa...systeemi vois olla vaikka sellanen, että alkuun annettaisiin ilman suorituksia ekan vuoden tuet kuten nytkin, mutta sitten vois jo vaatia suorituksia.
2. Miksi opinnot venyvät? -Jaa-a, ihmiset ovat laiskoja, ja usein hiukan liian lyhytnäköisiä...mutta vaikea sanoa, riippuu alasta, aikatauluista, kaikesta...sanoisin, että se on hyvin tapauskohtaista ;)
3. Ongelmaryhmä? -En tiedä, tuskin...kyllä kai kaikille on selvää, että koulusta selviää lukemalla ja että koko homma on kiinni vain ja ainoastaan itsestä...pääosin ainakin!
4. Nopea valmistuminen mun mielestä ei oo haitallista...joku taisi kommentoida, että silloin tulos voi olla "minimipapereilla". Heh, silloin ei ehkä olla asian ytimessä. Jos oletetaan, että nopeasti ja hitaasti vamistuvat valmistuvat samoilla arvosanoilla, niin kyllä nopeasti valmistunut mielestäni antaa paremman kuvan työpaikan saamista ajatellen...ahkeruus ja nopea asioiden omaksuminen ja aikaansaannokset kun on aika tärkeitä. sitten puhutaan vielä ihmisten "kypsyydestä"...eikä kukaan ole koskaan miettinyt mitä se sitten onkaan; mielestäni se ei ole sidottu ikään, valmistumisnopeuteen tai tällaisiin asioihin...ehkä voisin ainakin jossain mielessä sanoa että se on luonteenpiirteissä?
Mutta muuten, nopea valmistuminen...ite oon valmistumassa just, neljään vuoteen on mennyt, ja arvosanat on (asteikolla 1-5) 4. Koulu on hyvin hoidettu, ja joka kesä oon saanu valita n. viidestä työpaikasta minkä ottaisin...ainakin nyt msuta tuntuu että nopeasti valmistuminen (tai opintojen eteneminen) on pelkästään positiivista.
Tarkoitin noilla minimipapereilla siis sellasia, joissa vain vaadittavat opintoviikot täynnä eikä mitään ekstraa. Joillain aloilla ei ehkä ole merkitystä, mutta mutta.. (tietty amk on ihan eri juttu, taitaa käytännössä siviainemahdollisuudetkin puuttua).
Kun olen miettinyt tätä opintojen viivästymistä ja siitä käytyä kouhkaamista, ei minulle ole selvinnyt, mikä siinä nyt on se varsinainen ongelma. Ehkä tilanne näyttää tilastoissa pahalta, mutta onko siinä muuta aihetta huolestua?
Opetusta yliopistoissa annetaan joka vuosi tietyn aikataulun mukaan, oli kurssilla opiskelijoita vähän tai paljon, ja kurssien toteutuksessa tarvittu henkilöstömäärä on yleensä vakio. Yliopiston opiskelijamäärä on vain tilastoluku, mutta vain aktiivisten opiskelijoiden määrä vaikuttaa yliopiston resurssitarpeisiin. yliopistojen kannalta OPM:n nykyiset tulosmittarit ovat tietysti yksi tekijä, mutta nekin ovat vain hallinnollisia päätöksiä, eivät mitään luonnonlakeja ja ovat tarvittaessa muutettavissa.
Opintotukea saa nykyisin vain tietylle määrälle kuukausia, joten siinä kulut eivät kasva, oli loppututkinto suoritettu tai ei. Jos ihmiset tekevät opintojensa aikana töitä, he maksavat veroja, joten lisäkuluja ei ainakaan tässä tapauksessa synny. Lisäksi he tottuvat ainakin työntekoon sekä parhaimmassa tapauksessa harjaantuvat oman opintoalansa asioihin, ja ovat näin valmiimpia loppututkinnonkin suoritettuaan työtehtäviin. Tämän olen voinut havaita monta kertaa ulkomaisten harjoittelijoiden kanssa tekemisissä olleena, sillä näillä ei usein edes opintojensa lopussa ole juurikaan ns. ammatillista kokemusta.
Ainoa havaitsemani ongelma opintojen viivästymisessä on se, että tällainen viivyttelijä on saattanut syrjäyttää jonkun sellaisen, joka olisi suorittanut tutkinnon määräajassa. Tällöinkin ongelma esiintyisi, jos loppututkinnon suorittaneesta olisi yhteiskunnalle merkittävästi enemmän etua kuin esimerkiksi opintojensa ohella työssä käyvästä.
Toinen asia tietysti on opintojen keskeyttämien, johon viivästyminen tietysti voi vaikuttaa, mutta tällöinkin voidaan kysyä, eikö keskeytetyistäkin opinnoista ole jotakin hyötyä yksilön toimimisessa yhteiskunnassa. Sillä en oikein usko, että hiukankaan yliopisto-opintoja harjoittaneilla on ainakaan yliedustusta toimeentulotukea saavien keskuudessa, vaan nämä ovat edelleenkin vähän tai ei ollenkaan koulutettuja ihmisiä.
>
>Kun olen miettinyt tätä opintojen viivästymistä
>ja siitä käytyä kouhkaamista, ei minulle ole
>selvinnyt, mikä siinä nyt on se varsinainen
>ongelma. Ehkä tilanne näyttää tilastoissa
>pahalta, mutta onko siinä muuta aihetta
>huolestua?
>
Ilmeisesti hallituksen logiikka asiassa kulkee suunnilleen seuraavalla tavalla: jokainen opiskeleva ihminen on poissa työntekijöiden määrästä. Jokainen ylimääräinen opiskeluvuosi voisi yhtä hyvin olla 'tehokas' työvuosi.
Tämähän on täysin naurettava ajattelutapa mustavalkoisuudessaan. Ei työmarkkinat pursua työpaikoista akateemisen loppututkinnon omaaville. Kuten jo tässä keskustelussa on aiemmin nostettu esille: miksi valmistua suoraan kortistoon kun voi käyttää saman ajan tutkintonsa laajentamiseen?
Tuntuu, että koulutusta ajtellaan opetusministeriössä vain sijoituksena, jonka yhteiskunta tekee saadakseen jatkossa rahansa korkojen kanssa takaisin. Tällainen tuotto-näkökulma ei missään nimessä ole mielekäs puhuttaessa opiskelusta. Se on ennenkaikkea yksilön mahdollisuus kehittää itseään; tätä kautta myös yhteiskunta hyötyy myöhemmin, mutta vain yksilöiden kautta.
PS. Katsokaa Tampereen ylioppilaskunnan (TAMYn) kannanotto asiaan: http://www.tamy.fi/index.php?id=389 .
Missähän määrin tämä keskustelu opiskeluaikojen lyhentämisestä on yhteydessä siihen, että suomalaisia kk-tutkintoja ollaan kautta linjan rukkaamassa yleiseurooppalaisempaan (lue anglosaksistyyppisiksi) suuntaan: toisin sanoen PUTKITUTKINNOIKSI.
-Mitkä olisivat sinun keinosi puuttua pitkiin opiskeluaikoihin?
Se todellinen maisterin tutkinnon suorittamiseen käytetty aikahan ei ole mitenkään ihmeen pitkä. Ei tarvitse tehdä välttämätttä mitään, turhaa meuhkaamista.
-Miksi opinnot venyvät?
Miksi ne eivät saisi venyä? Pitäisikö kaikkein tehdä putkitutkinto? Mitä venymisellä edes tarkkaan ottaen tarkoitetaan?
-Onko olemassa erityinen ongelmaryhmä? Miten heihin voitaisiin vaikuttaa?
Ei ole. No ehkä sellaiset jotka tosiaan keskeyttävät. Opintojen ohjaus ja uraohjaus. Yo:nkin pitäisi painottaa kasvatuksellista tehtäväänsä (siksi mm. kaikki yo-opettajat pedagogiseen oppiin).
-Mitä haittaa nopeasta valmistumisesta on?
Tulee raakileita, jotka kyllä kelpaavat teollisuuden ja työnantajien tarpeisiin niin kauan kun talouden trendit näyttävät hyviltä.
Yliopiston kasvatustehtävä saattaa jäädä puolitiehen. Lapsuus/nuoruus on pidentynyt ja yliopistossa tapahtuva aikuistuminen ja itsenäistyminen vaatii myös oman aikansa. Harva 18-v ylioppillas on valmis yo-opintoihin. Ja harva 22 v. yo:sta valmistunut on juurikaan kasvanut suhteessa tuohon 18:n ikävuoteen nähden.
Näistä tulee lampaita, ja se sopii hyvin T&T:lle.
Kiitos asiallisista kommentetista, ja laittakaahan lisää. Laitan myös oman lusikkani soppaan.
Veronmaksajana koen järkeväksi optimoida korkeakoulujen ja yliopistojen toimintaa, jotta niihin sijoitettu raha tuottaisi mahdollisimman hyvän tuoton (en tarkoita välttämättä nopeaa valmistumista).
Esimerkiksi nykyisessä opintotukijärjestelmässä opintotuki napsahtaa tilille teki sitten 22,5 tai 50 ov vuodessa. Opintotuesta pitäisi tehdä kannustin. Axis ehdotti, että opintotukea maksettaisiin portaittain sen mukaan paljonko opintoja kertyy vuodessa (esim. 22,5/30/35). Hyvä ajatus, ja se vaikuttaisi suoraan opintojen kestoon - porkkanaa, ei keppiä.
Opintojen viivästymistä en kaikissa tapauksissa näe ongelmaksi, mutta keräsin alle kolme kohtaa joihin mielestäni kannattaisi jotenkin puuttua:
1. motivaation hukanneeet opiskelijat (kursseja jää kesken - opintoviikkoja kertyy vähän)
2.elämäntapaopiskelijat (opiskellaan, jotta tukikuukausiin tarvittavat ov:t täyttyisivät, muu aika kuluu vähemmän olennaisiin asioihin)
3.työssäkäyjät(ei oman alan työ, "hanttihommia")
Ongelmaksi en näe mm. oman alan töissä käyjiä, laajoja sivuaineita opiskelevia tai vaihto-opiskelijoita, vaan lähinnä juuri henkilöitä, jotka eivät saa itseään niskasta kiinni, tai joutuvat työskentelemään elantonsa turvaamiseksi. Kaikenlainen työ on toki arvokasta ja opettavaa, mutta jos tavoitteet ovat jossain muualla ei hanttihommien tekeminen puoliväkisin ole pitkän päälle hyödyllistä.
Näistä "ongelmatapauksista" mainitsin omien kokemuksieni kautta:
Itselläni oli eräänä vuonna jonkin verran motivaatio-ongelmia, ja noin puolen vuoden opinnot menivät hukkaan.
Tuttavapiiriini kuuluu useita henkilöitä (4) joiden opinnot ovat jääneet vuositasolla alle 22,5 ov:n.
Useat kaverini ovat työskennelleet opintojen ohessa hanttihommissa turvatakseen toimeentulonsa tai leventääkseen leipää.
Jos ajatellaan, että nämä ongelmatapaukset saataisiin tavalla tai toisella poistettua (esim. jonkinmoinen opintotukiuudistus) , ja keskimääräinen valmistumisaika lyhenisi kaikenkaikkiaan uudistuksen myötä esim. 6 kuukautta, niin on mielestäni selvää, että siitä kertyy yliopistoille säästöä tavalla tai toisella, vähentyyhän silloin läsnäolijoiden määräkin usealla prosentilla. Ja valtio saa nopeammin opiskelijat veronmaksajiksi.
Järetöntä alkaa nopeuttamaan valmistumis aikoja. Töitä kyllä ehtii tehdä moni kyllästymiseen saakka. Kai tässä on samalla tarkoitus olla nuoria tehdä muutakin kuin opiskella. Minkä takia valtion on aina puututtava yliopistossa ja ammattikorkeassa opiskelevien tukiin. Ammattikoulun suorittaneet työttömäksi jääneet saa kyllä rellestää verorahoilla, vaikka olisi todennäköistä etteivät ikinä maksa työttömyyskorvauksia "takaisin" verojenmuodossa töihin päästyään.
Tämä nyt oli aika rajua yleistämistä, mutta tiedän paljon yläasteella samalla luokalla olleita ammattikoulun käyneitä nuoria joita ei todellakaan kiinnosta tehdä töitä, kun kaiken saa helpommin sossusta ja työkkäristä. Pieniä ovat minun saamat tuet heidän saamiin tukiin verrattuna. Ei ollut vastaus kysymykseen, mutta tämä epäkohta jaksaa ottaa hermoon ja ehdotan, että osista työttömyyskorvauksista tulee laina muotoisia vähän kuin opintolaina.