Jollai kokemusta/vinkkejä?
Olen synnyttänyt alateitse v.06, olisi tehty sektio, mutta väärien painoarvioiden perusteella päädyttiin alatiesynnytykseen (vauva oli 2 viikkoa yliaikainen). Lääkäri nauroi silloin päin naamaa, kun sanoin, että musta tuntuu, että vauva on kyllä isompi kuin sen kolme kiloa, eikä muutenkaa otettu kovin paljon huomioon. Olen luonnostaan todella hoikka, ja kapealantioinen... Synnytys kesti pitkään, epiduraali ei auttanut muuten, kuin puudutti aluksi vasemman, ja sitten oikean jalan, kun yritettiin laittaa toisen kerran. Pitkittynyt ponnistusvaihe johti siihen, että päädyttiin imukuppisynnytykseen, jonka seurauksena vauvalle tuli hematooma päähän, ja teholle tietenkin joutui (nykyään muksu voi hyvin :))painoa oli 4,300... Itseltäni jouduttiin korjaamaan/leikkaa niin sisältä kuin ulkoa, 3-asteen repeämät yms plus että olin monta viikkoa todella huonossa kunnossa. Nyt vasta jälkikäteen kuulin, että mulle ois silloin pitänyt järjestää fysioterapiaqa yms, eipä vaan järjestetty... Kaiken lisäksi kivut ym oli niin kovat synnytyksessä että muistan kaiken ainoastaan pätkittäin. :(
Nyt olen raskaana, viikolla 32, ja pelottaa todella!!!! Lääkärissä kävin eilen, ja katsoi kyllä sulkijalihakset ym, ne kuulemma kunnossa,(kirurgille viel lähete, ultraa tarkemmin) mutta edellisen traumaattisen synnytyksen vuoksi ois mahdollisuus kyllä sektioon... Vauvan painoarvio on nyt sen 2 kiloa. Tämä raskaus mennyt muutenkin aika huonosti, alkuviikkoina poistettiin tulehtunut umpisuoli ja olen ollut huono/heikkovointinen koko raskauden ajan, enkä juuri mitään ole saanut aikaiseksi. :( hemoglobinit on suht matalat (90 oli viimeks) yms. Sen lisäksi sairastan todella vakavaa paniikkihäiriötä, että ei sekään juuri helpota. Mutta mulla siis on kamalat traumat ed. synnytyksestä, mutta olen kuullut kyllä, että sektiossakin on niin pahat riskit, että mitä kannattais tehdä?? Kun kuulemma mun päätös se lopulta olisi... Pelottaa vaan, että jotain taas sattuu, vaikka (onneks) olenkin menossa toiseen sairaalaan synnyttää.. Onko ylipäätänsä mahdollista, että jos vaikka siihen alatiesynnytykseen päätyisin, että kaikki menis tällä kertaa hyvin, edellinen synnytys huomioon ottaen yms. Iskenyt aika paha pakokauhu, ja raskauden loppuvaiheessa jo olen... :( Ja paha taipumus pelätä aina pahinta... :( Olen jutellut monen eri lääkärin kanssa, ja kaikilla tuntuu olevan omat mielipiteensä..
Olen synnyttänyt alateitse v.06, olisi tehty sektio, mutta väärien painoarvioiden perusteella päädyttiin alatiesynnytykseen (vauva oli 2 viikkoa yliaikainen). Lääkäri nauroi silloin päin naamaa, kun sanoin, että musta tuntuu, että vauva on kyllä isompi kuin sen kolme kiloa, eikä muutenkaa otettu kovin paljon huomioon. Olen luonnostaan todella hoikka, ja kapealantioinen... Synnytys kesti pitkään, epiduraali ei auttanut muuten, kuin puudutti aluksi vasemman, ja sitten oikean jalan, kun yritettiin laittaa toisen kerran. Pitkittynyt ponnistusvaihe johti siihen, että päädyttiin imukuppisynnytykseen, jonka seurauksena vauvalle tuli hematooma päähän, ja teholle tietenkin joutui (nykyään muksu voi hyvin :))painoa oli 4,300... Itseltäni jouduttiin korjaamaan/leikkaa niin sisältä kuin ulkoa, 3-asteen repeämät yms plus että olin monta viikkoa todella huonossa kunnossa. Nyt vasta jälkikäteen kuulin, että mulle ois silloin pitänyt järjestää fysioterapiaqa yms, eipä vaan järjestetty... Kaiken lisäksi kivut ym oli niin kovat synnytyksessä että muistan kaiken ainoastaan pätkittäin. :(
Nyt olen raskaana, viikolla 32, ja pelottaa todella!!!! Lääkärissä kävin eilen, ja katsoi kyllä sulkijalihakset ym, ne kuulemma kunnossa,(kirurgille viel lähete, ultraa tarkemmin) mutta edellisen traumaattisen synnytyksen vuoksi ois mahdollisuus kyllä sektioon... Vauvan painoarvio on nyt sen 2 kiloa. Tämä raskaus mennyt muutenkin aika huonosti, alkuviikkoina poistettiin tulehtunut umpisuoli ja olen ollut huono/heikkovointinen koko raskauden ajan, enkä juuri mitään ole saanut aikaiseksi. :( hemoglobinit on suht matalat (90 oli viimeks) yms. Sen lisäksi sairastan todella vakavaa paniikkihäiriötä, että ei sekään juuri helpota. Mutta mulla siis on kamalat traumat ed. synnytyksestä, mutta olen kuullut kyllä, että sektiossakin on niin pahat riskit, että mitä kannattais tehdä?? Kun kuulemma mun päätös se lopulta olisi... Pelottaa vaan, että jotain taas sattuu, vaikka (onneks) olenkin menossa toiseen sairaalaan synnyttää.. Onko ylipäätänsä mahdollista, että jos vaikka siihen alatiesynnytykseen päätyisin, että kaikki menis tällä kertaa hyvin, edellinen synnytys huomioon ottaen yms. Iskenyt aika paha pakokauhu, ja raskauden loppuvaiheessa jo olen... :( Ja paha taipumus pelätä aina pahinta... :( Olen jutellut monen eri lääkärin kanssa, ja kaikilla tuntuu olevan omat mielipiteensä..
Vastaukset 8
Vanhimmat
ou nou..Joo,tosiaan paha mennä sanomaan kun on aika lääketieteellistä tuo sun ensimmäinen synnytys.mä olen kuullut että noi vauvan painoarvot saattaa mennä aika persiilleen niinkuin sulla.epiduraali ei aina toimi, ja joskus toimii niin hyvin että on ihan puuduksissa.olisko sulle helpompi nyt että sovittaisi sektio? uskaltaisitko ns heittäytyä toisten armoille? toisaalta taas jos alakautta synnyttämiseen ei ole esteitä, sekin voisi onnistua ihan eri lailla nyt tällä kertaa.en tiedä, ehkä kallistuisin sektioon.
ja juu, toi on niin ihmeellistä, ettei kukaan vaivaudu kertomaan että esim fysioterapiaa tarvittais..tai muuta kuntoutusta.ikään kuin itelle tulis mieleen sellaset asiat.muista muuten olla lapsen syntymän jälkeen tarkkana sen hemoglobiinin kanssa, että mittaavat sen ja saat sitten ajoissa tipassa verta, itelle kävi niin ekan kerran että luulin sen väsymyksen ja yleisen huonon olon kuuluvan synnytyksen jälkeisiin päiviin..no hemo olikin sit ihan kokonaiset 71.ja niin, ihanaa että vauvasi on nyt ok..tai eihän se enää niin vauva oo:) tsemppiä kovasti!
otat ihan rauhallisesti (itseä niskasta kiinni) ja rauhotat ittes siihen malliin että voit varata ajan pelkopolille. Siellä käyt edellisen traumaattisen synnytyksen läpi asiantuntijoiden kanssa ja se jo varmasti auttaa. Ne on kuitenkin melko harvassa meinaan nuo tuollaset synnytykset. Ja sitten jos tutkimuksissa ei ilmene mitään estettä alateitse synnytykseen niin rohkeasti vain lähdet yrittämään sillai, sitä toipuukin paljon nopeampaa jos kaikki menee hyvin/normaalisti. JA SE ON MAHDOLLISTA! meinaan tuo normaali/hyvä synnytys.
Tai sitten jos ilmenee jokin esim. fyysinen este tai pelkosi ei ole laantunut tippaakaan etkä uskalla edes yrittää, niin ilmoitat haluavasi sektion. Ja silloin myös luultavasti saat sen. Ei siinä kummempaa.
Ei se panikoimalla kummene tuo tilanne, kun synnytys tavalla tai toisella on kuitenkin edessä. Ja mitä rauhallisempi itse olet, sen paremmin luultavasti se menee millä tyylillä vain! :)
Että onnea sinne paljon matkaan ja rauhallisesti vain! kyllä se siitä! :)
minut leikattiin. vaikka olen diabeetikko, ei ollut mitään ongelmia sektiohaavan kanssa. tuntuu, että se on liioittelua (kateellisten akkojen pelottelua) että sektiossa olisi kovat riskit. Leikkauksessa on aina olemassa riskejä, mutta ei se riski ole yhtään suurempi kuin vaikkapa polvileikkauksessa.
Tsemppiä loppuraskauteen. Otat vaan sektion, niin hyvin se menee!
On sektiossa riskit, koska keisarinleikkaus on yksi suurimmista ja elimistöä rasittavimmista leikkauksista. Minulle on tehty sektio. Toivon, että kykenisin synnyttämään alateitse tällä kertaa...vaikka pelkään ihan hirveän paljon, kuten tuo viestini tuolla hieman ylempänä palstalla kertooo.
sektiossa mennään vain pehmytkudosten läpi, joten elimistölle ja topumisen kannalta sektio on "helpoimpia" leikkauksia. Näin infoavat Naistenklinikan kätilöt ja synnytyslääkäri(leikkaava lääkäri). Riskit ovat samat, mitä missä tahansa leikkauksessa. Mutta tosiaan toipuminen on normaalitilanteessa monin kerroin nopeampaa ja kivuttomampaa sektion jälkeen.
Noh, en ihan samaa mieltä. Tässä hyvää luettavaa:http://www.childbirthconnection.org/pdfs/cesareanbooklet.pdf
Sinne pääsee myös tämän sivun kautta:http://doulasurround.blogspot.com/2008/01/c-section-major-surgery-how-to-avoid.html
lukaisimpas juuri tuon tekstin läpi, ja siinä ei millään tavoin verrattu muihin kirurgisiin leikkauksiin sektiota sen vaativuuden suhteen, eli luotan aiemmin oppimaani tietoon sektioista. Eli sektio on ns, keskisuuri leikkaus, kun vertaa muihin vatsan alueen leikkauksiin. Toipuminen on edelleenkin hyvin mennen leikkauksen jälkeen nopeampaa ja kivuttomampaa kuin muiden vatsan alueen leikkauksien jälkeen.
Lisäksi suosittelemassasi artikkelissa aika yksiselitteisesti lueteltiin myös alatiesynnytykseen liittyvät riskit, varsinkin jos kyseess on millään tavoin avustettu synnytys.
Masentavaa kuulla/lukea(vaikka sen tiesinkin jo), kuinka yleisiä repeämät ovat ja niistä seuraavat vakavatkin pidätysvaikeudet, ja se, että "suurin osa näistä pidätysvaikeuksista on kyllä ohi vaihdevuosiin mennessä"... ei paljoa lohduta niitä, jotka moisesta vitsauksesta kärsivät. Lisäksi todettiin sekin jo tiedossa oleva fakta, että varsinkin avustetussa synnytyksessä sekä riskit äidille ja vauvalle (aivovaurio, kasvojen, niskan ja raajojen hermostolliset vauriot) ovat todella suuret. Ja valitettavasti aika moni synnytyksistä on avustettuja(ehkä turhaankin?)..
Aika erikoista tutkimusmateriaalia muutenkin: tekstissä mainittiin, että sektion jälkeen olisi suurempi mahdollisuus seuraavalla lapsella olla jopa aivovaurio tai jokin hermostollinen vika(esim selkäranka/ydin) johtuen arvellisessa kohdussa kehittymisestä. Kuitenkin lopussa yhteenvedossa mainittiin, että seurattujen tutkimusten mukaan ei voinut vetää johtopäätöstä, että tällainen pitäisi paikkaansa... outoa ottaa kyseinen asia edes käsittelyyn, vaikkei sille ollut mitään tutkimuksellisiä perusteita...
Kyllä mä luotan oman leikkaavan lääkärin oppeihin ja ammattitaiton vielä jatkossakin. Oli kuulemma muuten yksi Suomen etevimmistä synnytyslääkäreistä...
Mun eka synnytys meni kaikin puolin päin persettä.. Kätilö oli kusipää.. Kivut yllättivät totaalisesti.. Epiduraalia odoteltiin monta tuntia kun anestesia lääkäri oli muualla ja sittenkin vaadittiin neljä kivuliasta yritystä ennen kuin puudutus saatiin.. Kaiken huippuna lapsen sydän äänet katosivat ja loppu sujui sen verta vauhdikkaasti pakon eessä että repeämät oli aika kamalat.. Puhumattakaan huolesta lapsesta.. Lapsi myös oli reilun kilon painoarviota isompi..
Noh kammo jäi..
Tokan synnytykseen valmistauduin pelkopolilla ja odotin kamalinta mahdollista synnytystä.. Synnytys sujui aivan loistavasti..:D Lapsi tuli ilman repeämiä, turvallisesti ulos.. melko nopeasti (vain9h synnytys), työntekijät olivat aivan ihania ja huomioivat pelkoni.. Kaikki meni ihanasti..
Itse muuten kärsin myös pahasta paniikkihäiriöstä.. Rauhottavia en kuitenkaan joutunut synnytyksen aikaan ottamaan..
Eli on mahdollista että kaikki menee hyvin..:) Itse päädyin tokallakin kerralla alatie synnytykseen kun pelkäsin niin pahasti myös sektion riskejä.. Päätös ei kaduta.. Kolmannenkin aijon alateitse synnyttää jos suinkaan mahdollista..