"Tehkää työtä, tehkää työtä työläiset! Lisätkää kansallisrikkautta ja samalla omaa kurjuuttanne. Tehkää työtä, jotta teillä tultuanne yhä köyhemmiksi olisi vielä enemmän syytä työn tekoon ja kurjuudessa elämiseen. Se on kapitalistisen tuotannon leppymätön laki.
---
Mutta sen sijaan että työmiehet vaatisivat pulakautena tuotteiden jakamista ja yleistä lepoaikaa, juoksevat he päänsä puhki tehtaiden oviin. Kuopalle painuneine kasvoineen ja laihtuneine ruumiineen vaivaavat he tehtailijoita valittavilla puhutteluilla: ´Herra mestari ja herra isännöitsijä! Antakaa meille toki työtä! Ei meitä vaivaa nälkä, vaan ainoastaan rakkaus työhön.´Ja vaikka he tuskin kykenevät pysymään pystyssä, myyvät nämä kurjat 10-14-tuntisia työpäiviään puolta huokeammalla kuin siihen aikaan, jolloin heillä oli vielä leipää kodissaan. Ja herrat teolliset ihmisystävät käyttävät työttömyyttä hyväkseen voidakseen tuottaa vieläkin huokeammalla.
Jos teolliset pulat seuraavat liikatyön aikakausia samanlaisella välttämättöyydellä kuin päivä seuraa yötä, ja jos pakolliset liikeseisahdukset tuovat mukanaan rajatonta kurjuutta, niin tuovat ne myöskin mukanaan välttämättä vararikkoja. Niin kauan kuin tehtailijalla on luottoa, heittää hän ohjakset valloilleen työskentelyraivon hyväksi. Hän lainaa ja lainaa hankkiakseen työmiehilleen raaka-aineita. Hän antaa tuottaa hurjasti, ajattelematta, että markkinat ovat ylen täynnä ja ettei voi lunastaa vekseleitään, ellei hän onnistu myymään tavaroitaan...
Tehtailija on kuitenkin saanut ainoastaan lykkäystä sortuakseen lopulta perinpohjaisemmin. Vihdoin tulee yleinen romahdus juuri samalla hetkellä, jolloin varastot ovat reunojaan myöten täyteen ahdettuja."
Näin kirjoitti Paul Lafargue kirjassaan Oikeus laiskuuteen jo yli sata vuotta sitten. Ihmettelen kovasti mihin nykyviisailta on näkö kadeonnut, kun nyt juostaan ympäriinsä valittamassa, ettei kukaan tiennyt, ettei kukaan osannut ennustaa... Hah, sanon minä.
Kirjoitus on erään ystäväni esiintuoma jalaitan sen nyt tänne, koska on liian osuva ja oikeassa oleva..
---
Mutta sen sijaan että työmiehet vaatisivat pulakautena tuotteiden jakamista ja yleistä lepoaikaa, juoksevat he päänsä puhki tehtaiden oviin. Kuopalle painuneine kasvoineen ja laihtuneine ruumiineen vaivaavat he tehtailijoita valittavilla puhutteluilla: ´Herra mestari ja herra isännöitsijä! Antakaa meille toki työtä! Ei meitä vaivaa nälkä, vaan ainoastaan rakkaus työhön.´Ja vaikka he tuskin kykenevät pysymään pystyssä, myyvät nämä kurjat 10-14-tuntisia työpäiviään puolta huokeammalla kuin siihen aikaan, jolloin heillä oli vielä leipää kodissaan. Ja herrat teolliset ihmisystävät käyttävät työttömyyttä hyväkseen voidakseen tuottaa vieläkin huokeammalla.
Jos teolliset pulat seuraavat liikatyön aikakausia samanlaisella välttämättöyydellä kuin päivä seuraa yötä, ja jos pakolliset liikeseisahdukset tuovat mukanaan rajatonta kurjuutta, niin tuovat ne myöskin mukanaan välttämättä vararikkoja. Niin kauan kuin tehtailijalla on luottoa, heittää hän ohjakset valloilleen työskentelyraivon hyväksi. Hän lainaa ja lainaa hankkiakseen työmiehilleen raaka-aineita. Hän antaa tuottaa hurjasti, ajattelematta, että markkinat ovat ylen täynnä ja ettei voi lunastaa vekseleitään, ellei hän onnistu myymään tavaroitaan...
Tehtailija on kuitenkin saanut ainoastaan lykkäystä sortuakseen lopulta perinpohjaisemmin. Vihdoin tulee yleinen romahdus juuri samalla hetkellä, jolloin varastot ovat reunojaan myöten täyteen ahdettuja."
Näin kirjoitti Paul Lafargue kirjassaan Oikeus laiskuuteen jo yli sata vuotta sitten. Ihmettelen kovasti mihin nykyviisailta on näkö kadeonnut, kun nyt juostaan ympäriinsä valittamassa, ettei kukaan tiennyt, ettei kukaan osannut ennustaa... Hah, sanon minä.
Kirjoitus on erään ystäväni esiintuoma jalaitan sen nyt tänne, koska on liian osuva ja oikeassa oleva..
Vastaukset 2
Vanhimmat
K-Kaupan jonoista?
Ei näkynyt.
Toivottavasti työläiset varjellaan kaltaisiltasi
toimitusjohtajilta, jotka taitamattomuuttaan ja
typeryyttään ajaa sorvit konkkaan.
rajoittaa oikein niin siitä on pelkkää hyötyä. Vaikkapa saunan jälkeen makkaraa grillatessa ja vishyä/olutta (kukin tapansa mukaan) nauttiessa kelpaa hyvin olla oikein nautinnollisen laiska olo.
Kyllä kaikki hyvinvointi perustuu jonkun työhön, yleensä meillä useimmilla omaan, onneksi. Toisten työhön hyvinvointi ja vointi yleensä perustuu silloin kun ollaan avustusten varassa.
Aina on hyvä kun on mielekästä työtä jota tehdä, yleensä siitä saa vielä korvaustakin ja tekijä sekä yhteiskunta voivat hyvin.
Analyysisi on oikeassa siinä kohden, ettei työtä voi teettää jos markkinat eivät vedä. Niin paljoa pääomia ei ole jotta firmoja voitaisiin pyörittää peukaloita pyörittämällä.
Kuitenkin ajoittain, vaikkapa saunan jälkeen, laiskuus on onni ja se kuuluisa sininen ajatus saattaa ilmaantua korvien väliin.