millaisia kummallisia/erikoisia/epätavallisia/"hassuja" pelkoja sinulla on?

tai en voi varsinaisesti sanoa pelkääväni niitä, mutta ne on iljettävän puistattavia!

No en tiiä, onko nää varsinaisesti fobioita, mutta mua ahdistaa mennä hissiin. Voin kyllä mennä sinne, mutta aina tulee se pelko, että se jää jumiin enkä pääse pois.
Toinen on puhelimella asioiden hoito. Välttelen viimeiseen asti sitä, että pitää soittaa jonnekin, vaikka virastoon. Sen takia näpyttelen tutuille tekstareita mieluummin...En tiiä, miksi puhelimessa puhuminen ahdistaa, kun mieluummin hoidan asiat kasvotusten, eli en pelkää ihmisiä/sosiaalisia tilanteita :)

En kulje metsässä syksyllä, koska kammoan (pelkään) sieniä ihan fobiaksi asti. Jos avaan lehden ja sienen kuva aukeaa yllättäen, lehti putoo kädestä ja saatan huutaa!
En selaile lehtiä lekurin vastaanottotiloissa tai missään julkisissa paikoissa.

En käsitä, miten joku voi ottaa KÄTEEN tatin?? Niljakas, kauhua herättävä ja tämä kammo mulla oli jo lapsena.
Meidän oli pakko käydä joskus sienessä ja veljeni katkaisi kepillä sienen ja nosti sen koppaan äkkiä heittämällä.
Kopan peitimme muovilla ja juoksin se kädessäni ajatellen muuta.
Jos näen telkkarissa sieniä niin huudan ennen kuin olen edes tajunnut niin tekeväni!!

Metri on etäisyys. Sitä lähemmäksi sieniä mua ei saa, jos saisi pyörtyisin tai kuolisin??

Minä pelkään maailmaloppua, torakoita ja hämähäkkejä! Maailmanloppua inhoan ja pelkään sen takia, kun kyseessä on elämästä ja kuolemasta. Jos ihmiskunta tuhoutuisi ja vaikka minä selviytyisin onnettomuudesta, niin olisin täysin yksinäinen ja surullinen kuolleessa maailmassa eloonjäänneitten kanssa!

pelkään etten koskaan löydä sitä "todellista rakkautta" ja että jään yksin loppuelämäkseni tai joudun tyytymään ns. ei viehättäviin seuralaisiin..

Olen pelänny siis koko ikäni oksentamista:( Se on aivan kauheeta jos oksettaa, muttei uskalla oksentaa...

Minulla on paljon pelkoja. Päivittäin pelkään muita ihmisiä. Selvitin pelkojani, en pelkää julkisia paikkoja, ennen kun niissä on ihmisiä. Pelkään siis tulla nähdyksi ja ehkä pilkatuksi.

Myös minä pelkään jääväni ilman puolisoa. Loppuelämä yksin pelottaa.

Pelkään, että minulla on hiv. En uskalla mennä testeihin, vaikka tiedän, että pitäisi.

mm. koppakuoriaiset,ampiaiset,mehiläiset,herhiläiset.koppikset on maailman ällöttävintä mitä tiedän. myös hauki on kamala, tai lähinnä sen silmät.vanhat pienet hissit on kans kammottavia,enemmin kävelen.karhut,näen monesti niistä jopa painajaisia.lista jatkuu vielä mut noi on pahimpia.

Tavanomainen löytyy: sosiaalisten tilanteiden pelko, joka oikeastaan on sosiaalinen ahdistushäiriö mutta myös fobian-tapainen koska esim. sovittu esittäytyminen jne työssä tai vapaa-aikana saattaa ahdistaa jo päiviä etukäteen ennen h-hetkeä.

Ennen oli joskus lapsena ahtaanpaikan kammo, en juurikaan ryöminyt lumilinnoissa ja tunneleissa tai muissa ahtaissa paikoissa joihin monet "rohkeat" pojat menivät.

Nykyään on ahtaanpaikan kammoa en tunnista mutta korkeiden paikkojen kammo on. En voi juuri 5 metriä korkeammalle kiivetä esim. tikapuita kun alkaa jo sydät tykyttämään ja kädet valkoisina puristan tikkaita.

Omituisia: maailmanloppu. En ole edes uskovainen mutta näen silloin tällöin unia maailmanlopusta, sataa tulta ja tulikiviä jne.. :) Ei ole oikeastaan fobia vaan ne unet ovat karmeita.

Toinen omituinen: veden alaiset karikot/kivet. Järvellä jos soutelen tai olen matkassa ja näen veden alla häämöttäviä karikoita, heti nousee adrenaliini. En tarkoita rannassa olevia kiviä tai sellaista vaan ihan matkan päässä rannasta jos yhtäkkiä näkyy iso kivi veden pinnan alla. Perhana, pakko katsoa muualle. Varmaan saisin sydärin jos vene kaatuisi ja joutuisin vedenvaraan sellaisen karikon viereen. Veden pinta jotenkin vääristää ja suurentaa hahmot ja saan sätkyt.

Käärmeer. Näin painajaisunia missä käärme puri minua.
Hämähäkit: Olen melkein aina pelännyt hämähäkkejä. Joksikin aikaa pääsin tästä pelosta, mutta nyt se tuli takaisin. Se on myös yleistynyt osaan muihin ötököistäkin O_o;

Ja ehkä oudon pelko.

Pelle Hermanni: Se on vain niin kamala. Nenä irtoaa ja se virnistelee... hr

Pelkään ihan tajuttomasti tulevani raskaaksi! Käytössä on kuitenkin tuplaehkäisy, joten todennäköisyyshän on todella minimaalinen... Kyllä ihminen voi kaikella stressata :/

Minä pelkään ilmapalloja, varsinkin jos ne on puhallettu todella täyteen. En halua koskea niihin enkä halua niitä lähelleni.

Lisäksi pelkään kauppakeskuksissa/huvipuistoissa/festivaaleilla olevia maskotteja. Siis ihmisiä jotka ovat pukeutuneet esim. joulupukeiksi, hullujen päivien haamuiksi yms. En vain missään nimessä halua jutella niille vaikka muuten olen erittäin sosiaalinen ihminen ja jos sellainen on kaupassa niin lähden yleensä kaupasta pois.

Näinä aikoina herran pelko....:)

että MIKKO KIVINEN esiintyy vielä jossain elokuvassa.

kannattaa pelätä vain itse pelkoa, eli ei kannata turhia pelätä

Itse kärsin pimeän pelosta..tuntuu että joku kokoajan katselee..HYI!

Noin reilu 15v. siten näin unta jossa tipuin vanhempieni parvekkeelta(asuin silloin vielä vanhempieni kanssa). Aamulla en muistanut koko unta, ennen kuin menin parvekkeelle normaalisti aamutupakille..VOI KAMALA! En voinut mennä lähellekkään kaidetta, vaan olin aivan selkä seinässä kiinni. Seuraavan kerran tämä korkeanpaikankammo ilmoitti olemassa olostaan kaverini luona. Olimme parvekkeella ja kaverini halusi näyttää minulle jotakin ja pyysi tulemaan katsomaan. Reteesti kävelin kammoa ajattelematta/muistamatta kaiteen luo ja sitten heitti päässä, tuntui kuin olisin tehnyt kuperkeikan takaperin ja vasten omaa tahtoani horjahdin taaksepäin. Vielä tänäkään päivänä en voi katsoa edes jos telkkarissa näytetään korkeita paikkoja; jalat ja kädet alkaa hikoilla ja varpaita kipristelee ja vatsassa kourii..esim. tämä uusi Pepsi mainos! Ei hemmetti! Pakko kääntää pää pois, miehelläni on hauskaa..Ja kaikki alkoi pelkästä unesta?!
Sitten vielä nämä vanhat "verkkohissit"! Niistä näen painajaisia useasti ja tällaisessa talossa jossa niitä on, TODELLAKIN kävelen. Nehän nitisee ja kolisee ja niistä näkee ulos/alas,HYI HITTO! Ihan hirveitä..

Siinähän se otsikossa seisoo, että jään ilman toisen osapuolen rakkautta tykkänään. ensiksi pitäisi vaan löytää uusi toinen osapuoli, kun edellinen lähti toisen miehen matkaan.

Pimeää, korkeita paikkoja, nolatuksi tulemista, menetyksiä jne. melko tavallista.

No, mua pelottaa silmien sulkeminen suihkussa, ja muutenkin kylpyhuone on kaikkein pelottavin huone. Samoin saunat jne.

Pelkään omaa mielikuvitustani todella paljon hetkittäin. Joskus ikäänkuin säpsähdän hereille ajatuksistani ja kun tajuan mitä olen ajatellu, esim kuvitellut päänisisällä täydellisen murhan ja nähnyt sen ikään kuin elokuvana. Jos esim kuljen metsässä mielikuvitukseni saa minut pelkäämään asioita joita siellä metsässä ei ole. Samoin jos katson jonkun pelottavan leffan mielikuvitukseni saa minut näkemään harhoja ja kuviteleemaan kaikki äänet syntyvät siitä kun moottorisahamurhaaja on tulossa oveni läpi kohta. Joskus en uskalla katsoa peiliin koska peilikuvani voisi repiä leukani irti. En uskalla katsoa peittoni alle, mitä jos siellä oikeasti kuhiseekin käärmeitä ja ötököitä? Mitä jos murhaaja ei kuolekkaan siihen että poltan, nukutan, hukutan, silvon ja sulatan sen happoliemessä? Entä jos seuraavaksi heräänkin jossain ja minulla on minuutti aikaa kiduttaa itseäni tai kuolen? Kaikki mielikuvituksen tuotetta, en tiedä pelkäänkö ees mitään muuta.

Pomot ei osaa laskea palkkoja vaan on sekasin koko aika..AUTTAKAAAAAAAAAAAAAA !!!!

pelkäisi... No ainakin kaikkia myrkyllisiä, pistäviä tai muuten vaarallisia eläimiä/hyönteisiä, lentämistä, läheisten kuolemaa, omaa kuolemaa, kuolemaa. Jotkut sanovat, että se on elämän pelkoa. Yritän siis elää täysillä, ehkä pelot jossain vaiheessa helpottavat...

sosiaalisten tilanteiden pelko ja jännitys haittaa elämääni :( ja tietynlainen itsetarkkailu.

korkean paikan pelko.
Ja se jos että päässä jotenkin vinksahtaisi
ja hyppäisin alas mutta lentokoneessa
en pelkää.
Ne on turvallisia.

mm. järvenpohjaa pelkään

Näen kaikesta, mitä on tapahtunut eli menneisyydestä unia: kun isovanhempani kuolivat 1977 rupesin näkemään heistä jatkuvasti unta: hyvää ja pahaa ja sitten siinä oli mukana jo koko sukumme minua vastaan. Minä en ollut MITÄÄN. Ja uni voi jatkua seuraavana yönä. Kihlattuni kuoli 5 vuotta sitten. Hänestä olen nähnyt taas kauniita unia ja Hän yrittää sanoa, että kulta, kyllä Sinä jaksat. Väkivaltaisen avioliittoni jälkeen pelkäsin pari vuotta yöllä kuuluvia ääniä: syystä, että pelkäsin aviomieheni tulevat kotia takaisin. Ne on todella painajaisia ja kertautuvat ja kieroutuvat koko ajan. Myös yli 30 vuotta sitten tapahtunut auto-onnettomuus, missä loukkaannuin. Siitä olen nähnyt unta ns. lähtöpisteestä jo siihen asti, kun lensin tuulilasista läpi. Sekin on tullut monessa pätkässä ja jatkunut aina vähän matkaan onnettomuuspisteeseen. Painajaiset on HELVETTIÄ. Josku joudun laittamaan yövalon päälle, että uskallan ruveta uudestaan nukkumaan.

mä pelkään koiria ihan tosissani, siis lähinnä irrallaan kulkevia koiria. kun näen että koira on kiinni esim. hihnassa tai häkissä niin ei siinä mitään.
mutta jos koira kulkee irrallaan ja omistajaakaan ei näy missään niin se on jotain aivan kauheaa. vaikka olis kyseessä joku ihan pieni koira niin sekin pelottaa, jos koira on irti.
johtuneekohan tämä siitä että mua puri muutama vuosi sitten koira, joka oli karannut omistajaltaan...

Olen ujo mies, 44v. joka ei ole koskaan nähnyt pimppiä. Olen melkein nähnyt (naisella oli vaatteet päällä), mutta menin puihin ja karkasin hänen luotaan.

Pelkään kohdata naisen alasti.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Mistä löydän rohkeutta menettää poikuuteni?

vaikka mitä.. pelkään kävellä yöllä kaupungilla, usein joudun iltaisin kävelemäänkin ja se ei ole yhtään kivaa. kerran olin ihan jännittynyt ja varma että joku tulee ja raiskaa ja samalla vierestä joku mies avasi auton oven kun kävelin siitä ohi, pelästyin ihan hirveästi..

sit pelkään välillä kotona yksin kun on pimeetä ja jos kuuluu jotain ääniä, kerrostalossa kyllä kuuluukin ja toisaalta ne tuntuu turvallisilta kun tietää, että joku muukin on hereillä.

sit pelkään hirveesti et saan esim. hiv:n

sit pelkään esiintymistä yksin, ryhmässä ok, jopa kivaa, mutta yksin hyi olkoon kun se pelottaa ja jännittää

en varsinaisesti pelkää mutta en pidäkään esim. susikoirista, muut koirat on kivoja. käärmeet ovat myös kamalia, en mielälläni katsele.

pelkään elämää ja ihmisiä ihmiset on susia toisilleen

joka valitettavasti joskus on siittäny mut. saatananmoinen narsisti psykopaaati pahan ruumiillistuma. pelkään!!

..Badding Somerjokea): "Kuollut. Pelkään".

Nyt on mentävä nukkumaan pois Opamox Mirtatzapiini huurut. Huomenna päivällä on tarkoitus käydä altistamassa itseäni sosiaalisille peloille, eli käydä keskustassa sumpilla ja kirjastossa. Hyvää yötä.

Eli pelkään siis kaloja ja joidenkin (useimpien) mielestä se on varsin hassua. Pelko ei kuitenkaan ole hysteerinen fobia, mutta kevyin perustein en silti kalaan koske.

Pelkään kankkusta joka kerta, kun juon viinaa. Juopottelen pari päivää ja näen sen jälkeen kauheita unia! Mikä tapletti auttaisi?

No listataanpa tähän sellainen niin tavallinen, mutta samalla vaiettu pelko kuin vanheneminen ja siihen liittyvät sivuaspektit, lähtien vaikkapa kehon rapistumisesta (kuten mentaaliset kyvyt) ja päättyen yksinäisyyteen. Mitään hirveämpää en tiedä kuin vanha, yksinäinen ihminen. Nuorena on kuitenkin läjäpäin ovia auki, kun taas vanhana olet pinteeseessä ja siinä pysyt vankina kohti vääjäämätöntä loppua. Huvittavinta tässä on, että olen itsekin vielä alle kolmekymppinen ja tällaisia ajattelen...

Ötökät. Kaikki ötökät, olivat ne sitten niitä hämähäkkejä tai perhosia. Yökköset ehkä pahimpia, henki ei enää kulje jos sellainen eksyy huoneeseen.

Toinen pelko on matelijat ja kalat. En pysty katsomaan edes akvaarioon ilman, että karvat nousee pystyyn ja inhotuksen tunne leviää kehoon. Ihan kauheita.

Jos sitten alkaa ajattelemaan, niin kuoleman pelko on myös. Sitä kun edes ajattelee, tulee kauhea "pakokauhun" tunne ja pitää lähteä ravaamaan kämppää ympäri saadakseen muuta ajateltavaa.

Mut nämähän ovat varmaan ihan normaaleja.

P.s. sillä perhosen kauneudella ei ole mitään tekemistä sen faktan kanssa, että se voi hyökätä kimppuun ja imeä aivot sillä pitkällä kärsällään.

Pelkään siis lentokoneita, varsinkin jos lentävät matalalla. En pelkää lentämistä, mutta olen asunut lapsuusajan Hki-Vantaan lentokentän lähettyvillä ja ne laskeutuvat koneet (samoin nousevat) olivat kauhun paikka, pelkäsin kai että romahtavat niskaan.

pelkään olla yksin, pelkään humalaisia ja pelkään joitakin tuttujani

Kuulostaa tutkimusmateriaalin keräämiseltä em. kysymyksesi, koska et kertonut omaavasi itse epätavallisia pelkoja tms. Harva kiinnostuu sellaisista pelkästään idean pohjalta, vaikka onhan meitä monenlaisia.
Kun kysyit, kerron omani. Minä pelkään ja pakenen omia ahdistuksiani. En tarakalleen tiedä, mikä minua ahdistaa, ja sen selvittämisekswi on tehty työtä niin alan eksperttien kuin muidenkin asiantuntijoiden kanssa, mutta selkeää syytä asiaan en ole löytänyt.
Minua ei ahdista aina, mutta ahdistus saattaa yllättää melkein missä tahansa ja millaisena tahansa. Kyseessä ei olepaniikkihäiriö, jollaisesta kärsin 20 vuotta sitten ja jonka opin hallitsemaan ja joka sittemmin on tuntunut kadonneen.
Saattaa olla, että kyseessä on sama perusahdistus, joka ilmenee nyt hieman eri tavalla. Minä siis pelkään omaa ahdistavaa pelkoani, ja pakenen sitä olemalla ottamatta mitään riskejä elämässäni, mahdollisimman tylsään ja mitään sanomattomaan tilaan ja elämäntapaan. Kun ehdin levätä ja nukkua tarpeeksi, jaksan taas paremmin, eivätkä ahdistukset niinkään vaivaa. Kumma juttu.

Noh, pelkään hulluna simpukoita (siis esim. järvisimpukoita, niiden muotoa ja pintakuviota, en pelkää kotiloita enkä helmiä) ja pelkkä ajatteleminenkin saa aikaan vilunväreitä. En voi enää mennä hakemaan yksin mitään tölkkihyllystä tai pakastealtaista, sillä niistä löytyy äyriäisiä ja simpukoita. Mieltön fobiani saa sydämen hakkaamaan ja hien nousemaan pintaan, kun ajattelenkin, että niitä inhottavia nilviäisiä on jossain ihan lähellä.

Sitten karhut. Mitä isompi, ruskeampi ja kiiltävämpi turkki, sitä enemmän kauhuissani olen. Etenkin juokseva karhu, jonka turkki "heiluu" on se ultimate kauhescenaario. Fiksu kaverini Ähtärissä leikillään tönäisi mua karhuaidan vieressä (yritin idiootti päästä fobiasta yli ja lupasin itselleni ettei pikku siedätyshoito haittaa) ja kirkaisin niin kovaa ja korkealta että karhutkin heräs ja katso mua. Oksensin suuhuni silkasta kauhusta.

Ja pellet. Voi luoja. Pelkään kaikkia maalattuja kasvoja, eikä kauhuni juonnu Kingin It:istä, vaan olen kuulemma ihan pienestä ipanasta saakka huutanut, kun syliini laskettiin sellainen herneillä täytetty klovninukke. Enkä koskaan heitellyt renkaita sellaiseen leluun, jonka päänä oli klovni. Syvällä alitajunnassani olen aina niitä pelännyt.

Sen sijaan en pelkää pimeää, en ole ikinä pelännyt, paitsi korkeintaan pimeässä huoneessa liikkuessani että lyön varpaani. Ja hämähäkit ja muut selkärangattomat, tukirankaiset jne, ovat lempparilemmikksejäni. Hankin vielä käärmeitä, hämähäkkejä ja ehkä rukoilijasirkkoja kunhan mies pääsee kammostaan yli.

juu, pelkään, että paskat tulee housuun,
siksi rupesin skotiksi ja ostin kiltin

Pelkään, että joku tekee mut raskaaksi.

Pelkään, että vessanpöntöstä nousee joku rotta tai käärme. Tai jos joku tirkistelijä vakoilee minua pöntöstä kun käyn pisulla.

Minulla on paha minun kierros kammo!

En jäisi edes päivällä kahden kesken jonkun miehen kanssa.
Siis joku uskaltaa NUKKUA miehen vieressä? Se on mulle täyttä utopiaa.
Elän yksin ja nukun vain yksin. Nukkuminen ei ole helppoa edes naisystävän kanssa samassa tilassa.
En esim. voi yöpyä reissussa kahden hengen huoneessa, vaan maksan vähän ylimääräistä omasta huoneesta.
Joskus tulee noloja tilanteita kun joudun selittelemään, etten voi yöpyä kaksin. Jos on "pakko", niin valvon koko yön ja tarkkailen toisen reaktioita.

Kova kakka sattuu peppuun. Joskus tulee verta.

Pelottaa tää Suomi24:n ilmaisuus. Äskenkin kulutin useita minuutteja odottelemalla ilmaista sähköpostia, vaikka rahanarvoista tavaraa oli sivu täynnä. Eikö minnekään voi maksaa? Enkö todellakaan voi maksaa edes ilmaiseksi? Omaa rahaa ei ole, mutta äitin eläkkeestä voi aina varastaa sen verran, että ilmaiselle tulee asiallinen hinta.

Pelkään että eukkoni ei kuolekkaan lähiaikoina vaan jatkaa minun kiusaamistani koko loppuikäni.
Ansaitsisin jo armahduksen vanhanpiian ottamisesta.

Sairaus ja kuolema

minäkin pelkään yksinjäämistä,että en löydä sitä oikeaa lukuisten erojen jälkeen.pelkään myös sosiaalisia tilanteita mutta suurin peloistani on kuolemanpelko.siis kaikki nämä vaikka olen jo 42 vuotias.

Pelkään pientä palkkaa ja valomerkkiä.

kaikkea millä on enemmän kuin neljä jalkaa, myös nättejä perhosia, pelkään että ne tulevat päälle, näen välil painajaisia, joissa ötökät valtaavat kämppäni.. Hämähäkit hirveimpiä.. pelkään myös kuolemaa, omaa ja läheisteni, etenkin äitini, pelkään, että kämppäni syttyy tuleen kun olen matkoilla tai muuten poissa ja olen vainoharhaisen huolellinen sähkölaitteiden sammuttamisesta, pelkään ulko-oven jäävän auki lähtiessäni (se saattaa oikeasti tehdä niin), pelkään murtovarkaita.. Pelkään ihmisten ilmoille menemistä, etenkin sitä, että taloni käytävässä joku naapuri tulee vastaan.. odotan aina, että käytävässä ei ole ketään, ennen kuin avaan oven. Pelkään hukkaavani tavaroitani. Pelkään virheitä. Kissat ovat aika hirveitä, ne voivat raapia.. käärmeet ja kaikki matelijat ja limaiset elukat on aivan hirveitä, hyi saatana... Joskus pelkään, että ihmiset arvaavat, mitä ajattelen. Puhelujen soittaminen vieraille etenkin kammottaa ja stressaa aivan vietävästi. Säikähdän aivan hitosti, kun puhelin soi, ja vieraaseen numeroon vastaaminen pelottaa.. Jos joku soittaa ovikelloa, en uskalla avata, ellen tiedä kuka siellä on.. aina en uskalla edes tarkistaa ovisilmästä, kuka siellä on, vaan odotan vain että se ihminen menee pois. Uusiin paikkoihin meneminen pelottaa samaten, myöhästyminen olisi aivan jumalattoman kamalaa.. pelästyn, kun vieras ihminen puhuttelee minua. Muutenkin sosiaaliset tilanteet stressaavatja pelottavat myös etukäteen.

Lapsena pelkäsin myös vesihanoja, pelkäsin, etten saisi väännettyä hanaa kiinni ja vesi vain valuisi... Kauhuleffojen tai -kirjojen jäljiltä pelkään pimeää ja yliluonnollista pahaa hetken aikaa, mutta se helpottaa. Sitäpaitsi pidän kauhusta aina välillä.. Välillä pelkään, että esmes suihkussa vesi muuttuu yhtäkkiä joksikin muuksi, kuten vereksi.. Siinä taisi olla kaikki, ihme, että uskallan elää. Kaikkeen tottuu.

Mä pelkään hämähäkkejä ( tai no en tiiä onko pelko oikee sana, ne on vaan niin ällöjä!!) ja veden varaan joutumista (en osaa juuri uida..), ja huvipuistojen vempaimiin mua ei saa sit millään. Mut eniten kaikista mä pelkään lepakoita ja HAMMASLÄÄKÄRIÄ (en oo voinnu käydä 15 vuoteen, ylikin, vaik oon yrittäny kun tuntuu et taju lähtee jo sinne soittaessa tai paikan ohi kulkiessa!!!!

En voisi ikinä mennä pomppulinnaan - onneksi ei ole lapsia eikä siis tarvitse... Pelkään, että se räjähtäisi ja riekaleet repisivät minut, joten en haluaisi vierestäkään kulkea. Pelkään joidenkin edellä olevien vastaajien tavoin myös ilmapalloja - en pysty puhaltamaan enkä olemaan samassa huoneessa kun joku puhaltaa. :/ Tekee pahaa sekin, kun joku avaa kuohuviinipullon... Olen kädet korvilla ja pelkään korkin kopsahtavan silmään tai ohimoon ja aiheuttavan sisäisen verenvuodon, joka vie hengen.

Pelkään raskaaksi tulemista ja etenkin synnytystä alateitse. En pysty kuvittelemaan kamalampaa kuin se että jokin repeäisi tai jouduttaisiin leikkaamaan, ja se kuinka paikat venyvät siinä kun vauva pitäisi tulla ulos.. kamalaa..aivan järkyttävää ja minkälaiset kivut siinä sitten onkin?.. itku tulee kurkkuun kun tarvii miettiä että joskus on sellanenkin edessä.
pelkään myös läheisteni kuolemaa.
pelkään että perustettuani perheen mies lähtee.
pelkään hirviä ja myös susia. jos näen pimeällä irrallaan olevan koiran, olen aivan varma että se on susi ja hyökkää kimppuun.
pelkään myös parvekkeiden huteria kaiteita.
pelkään suihkussa sulkea silmät koska joku saattaa sillä aikaa tulla saunasta. siksi tarkistan aina saunan ennenkuin menen suihkuun, ja silti pelkään.
pelkään pimeitä nurkkauksia ja paikkoja joissa saattaa häämöttää vaikka kuka tai mikä.
siinä olikin jotain pelkoja..

täkkiä. Pussilakanan kanssa ok, mutta inhottaa jos vaikka varpaat osuu lakanan sisästä ammottavaan paljaaseen täkkiin, tai jos peitto vahingossa on kääntynyt niin että täkkipää osoittaa suoraan kasvoihin. Hyi.. Täkki on vaan niin likainen ja ahdistava. Pimeä. Ei auta vaikka tuotaisiin suoraan pesusta tai kaupasta uutena sänkyyn, vaikka lievittää kyllä hieman pelkoa.

niin että muutkin sen huomaa

Niitä, mitä ei ole vielä aiemmin tässä ketjussa minittuja ovat mm.
Venäjä: pelkään asua Venäjän naapurissa ja sitä, että siellä joku saa päähänsä hyökätä Suomeen.
Aikaisemmin pelkäsin vielä enemmän Neuvostoliittoa ja kommunismia.

Myös islamia pelkään eli sitä, että ne saavat Suomessa pikku hiljaa aina enemmän ja enemmän valtaa.

Eli aika hassuja ja selittämättömiä, irrationaalisia pelkoja mullakin!

Pelkään opettajaa että se lyö taas. se on lyönyt minua monesti ja muitakin oppilaita. Kukaan ei usko että se lyö muuta se kuuluu kunnanvaltuustoon niin kukaan ei usko että se olisi sellainen ku on.

Tiedä nyt sitten onko tämä nyt niin kummallinen pelko, mutta en uskalla ottaa mitään aspiriineja/kapseleita/pillereitä, kun pelkään niiden juuttuvan kurkkuun. Jos lääkkeen puolittaminen tai murskaaminen sallitaan, niin sitten menee helpommin alas. Muuten ne vaan jäävät kielen päälle pyörimään vaikka kuinka yrittäisi ottaa ison hörpyn vettä.

Ihan valmiiksi jo hävettää, kun mulla on niin monia. Hämähäkit, korkeat paikat, kuolema, patsaat, vesiputoukset, suihkulähteet ja isot uima-altaat. Lisäksi hiv tartunnan pelko, teräaseet muiden käsissä ja toisten veri.

Olen töissä päivittäistavarakaupassa ja varastossa on iso pakkaskaappi jossa säilytetään jätskejä ja muita pakkasia jotka ei kaupan puolelle mahdu. Pelkään mennä tänne pakkasvarastoon (jos ovi meneekin kiinni niin, etten pääsekään enää ulos). Toinen asia mitä pelkään on julkisissa kulkuneuvoissa vessassa käyminen. PIdättelen viimeiseen asti, ongelmaa ei kuitenkaan ole esim. ravintoloiden vessassa käymisellä, vain paikoissa mitkä liikkuu. Näin ollut pienestä pitäen. Pelkään maailmanloppua ja ilmastonlämpenemistä. Mutta kuolemaa en niinkään. Muutamalla kaverillani on suihkukammo, semmonen outo fiilis että joku tuijottaa suihkussa käydessä. Itse en onneksi kärsi tästä:)

juu siinähän se tuli vittu et on vammane juttu, emmä mihinkää stressihermon salpauksee jaksa mennä tai jotai lääkkei alkaa syömää kai se o pakko ola vaa minä.. :)

joku kaunis päivä. tai

Eniten pelottaa, että kirjoitan tälle foorumille.
Huom! Terveisiä Nälän Niilolle ja Kutisen Lassille sekä Peräseinäjoelle Eväksen Letelle.
JÄNNITYS LAUKES, SANO KISSA KUN HIIRELLÄ TAKAPUOLENSA PYYHKI.

Minä pelkään sossutanttoja. Kerran kun olin sossukäynnillä ja virkailijan kanssa oli keskusteltu toimeentulotuesta, niin lopuksi tämä valtava taistelunorsu kysyi: "Saako olla vielä jotain muuta?" Tämän tapauksen jälkeen tajusin, että on olemassa kuolemaakin pahempia kohtaloita.

minä pelkään suhteet kaatuvan jos luottamus ei toimi puolin ja toisin ?mitä pitäs tehdä asialle yrittää selvittää ja kun rakastaa palavasti ihmistä mut se ei osaa osoittaa sitä naisellensa.

Kun olen yksin kotona illalla ja kuulen jotain pientäkin räpinää jännitys laukeaa heti. Pelkään myös sitä että isäni saa uuden epilepsia kohtauksen, kun hän sai ensimmäisen kohtauksensa ennen joulua olen siitä asti ollut valppaillani koko ajan, isäni pitää minkä tahansa erikoisen äänen pelästyn heti

Länsimaisen yhteiskunnan ruokkima kuolemanpelko :|

Tyttöystävällä on tuollainen omituinen tölkkipelko. Kuulemma muovipussiin kerätyistä tyhjistä tölkeistä ja pulloista kävelee yöllä hämähäkkejä ympäri kämppää. Joten roskiin vain kaikki tölkit eikä niitä voi kerätä talteen ja palauttaa kauppaan.

Oudoin fobia josta olen kuullut on se, että pelkää ankan tuijottavan ikkunasta :D

Itse pelkäsin pienenä kuollakseni uima-altaan kaivoja. Meillä oli ennen oma uima-allas, ja pahimmillaan uskalsin mennä uimaan vasta kun isäni seisoi kaivon päällä. (siskollani oli muuten ihan sama fobia) Vaikka pelko onkin ajan myötä hiipunut, (olen nyt siis 17) en vieläkään mielelläni kävele uima-altaassa kaivojen yli, tai muutenkaan koske niihin....

Itse pelkään lapsia. Olen itsekin alaikäinen ja se on outoa että en pelkää aikuisia.