Mistä syistä joutuu osastolle?

Tuota noin, en tiedä perusteitasi, millä väität aloittajalla olevan kilpirauhasissa vikaa, mutta mielestäni ei tarvitse olla mikään varsinainen Sherlock Holmes tajutakseen, että hänellä ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan syömishäiriöstä ja liiallisesta laihuudesta.

Ensinnäkin hänhän itse halusi apua, vaikkei osastolle välttämättä haluaisikaan. Ja toisekseen nuo hiustenlähdöt sun muut ovat juuri liiallisen laihuuden mukanaantuomia ongelmia - eli jos ei syö, keho ei saa tarvitsemiaan ravintoaineita ja tällöin oireena on esimerkiksi juuri tuo hiustenlähtö.

Ja viimeisenä vielä se, että jos vaaka on viimeisimmällä punnituskerralla näyttänyt tyyliin kilon enemmän kuin mitä sitä ennen, se ei ole vielä merkki painon _oikeasta_ noususta. Vaa'alla ei tulisi käydä joka päivä, koska paino vaihtelee esim. ihan nesteiden saannista riippuen (eli jos juot litran vettä ja menet sen jälkeen vaakaan, se näyttää kilon enemmän kuin ennen veden juontia) ja sama koskee syömistä, heti syömisen jälkeen punnittuna vaaka näyttää sen verran enemmän kuin mitä syöty ruoka on painanut. Ja naisilla kun on tuo kuukautiskierto, tiettynä aikana kuukaudesta keho varastoi enemmän nesteitä kuin normaalisti ja tämä näkyy yleensä turvotuksena ja tilapäisenä suurempana vaa'an lukemana.

Mutta mikään näistä ylläolevista ei tarkoita sitä, että paino oikeasti olisi noussut.

Ja kaiken lisäksi aloittaja on jo mitoiltaan niin nääntynyt, että hän ei tarvitse kovinkaan paljoa ylimääräistä kaloria päivässä siihen, että se näkyy painossa. Mikä on tietysti pelkästään hyvä asia, noin kuihtuneena elämä tuskin on enää mitään hyvää.

Eli tuskin ehkä kannattaa hänellekään mitään muita syitä tajota tälle "lihomiselle", koska se mitä suurimmalla todennäköisyydellä johtuu täysin luonnollisista seikoista. Ehkä olisi vain parempi antaa tälle aloittajalle rauha lähteä hoitoon tuon syömishäiriön takia, eikä antaa hänelle ns. toivoa siitä, että tämä "lihominen" johtuisi jostain elimellisestä sairaudesta.

Kun kuitenkin alkutaipaleellaankin oleva takaisin terveiden kirjoihin pyrkijä on aina parempi vaihtoehto kuin itsensä nälkään tappanut henkisesti sairas - koska niin kauan kuin elää, on vielä toivoa paremmasta.

ei.... kirjoitti:

Tuota noin, en tiedä perusteitasi, millä väität aloittajalla olevan kilpirauhasissa vikaa, mutta mielestäni ei tarvitse olla mikään varsinainen Sherlock Holmes tajutakseen, että hänellä ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan syömishäiriöstä ja liiallisesta laihuudesta.

Ensinnäkin hänhän itse halusi apua, vaikkei osastolle välttämättä haluaisikaan. Ja toisekseen nuo hiustenlähdöt sun muut ovat juuri liiallisen laihuuden mukanaantuomia ongelmia - eli jos ei syö, keho ei saa tarvitsemiaan ravintoaineita ja tällöin oireena on esimerkiksi juuri tuo hiustenlähtö.

Ja viimeisenä vielä se, että jos vaaka on viimeisimmällä punnituskerralla näyttänyt tyyliin kilon enemmän kuin mitä sitä ennen, se ei ole vielä merkki painon _oikeasta_ noususta. Vaa'alla ei tulisi käydä joka päivä, koska paino vaihtelee esim. ihan nesteiden saannista riippuen (eli jos juot litran vettä ja menet sen jälkeen vaakaan, se näyttää kilon enemmän kuin ennen veden juontia) ja sama koskee syömistä, heti syömisen jälkeen punnittuna vaaka näyttää sen verran enemmän kuin mitä syöty ruoka on painanut. Ja naisilla kun on tuo kuukautiskierto, tiettynä aikana kuukaudesta keho varastoi enemmän nesteitä kuin normaalisti ja tämä näkyy yleensä turvotuksena ja tilapäisenä suurempana vaa'an lukemana.

Mutta mikään näistä ylläolevista ei tarkoita sitä, että paino oikeasti olisi noussut.

Ja kaiken lisäksi aloittaja on jo mitoiltaan niin nääntynyt, että hän ei tarvitse kovinkaan paljoa ylimääräistä kaloria päivässä siihen, että se näkyy painossa. Mikä on tietysti pelkästään hyvä asia, noin kuihtuneena elämä tuskin on enää mitään hyvää.

Eli tuskin ehkä kannattaa hänellekään mitään muita syitä tajota tälle "lihomiselle", koska se mitä suurimmalla todennäköisyydellä johtuu täysin luonnollisista seikoista. Ehkä olisi vain parempi antaa tälle aloittajalle rauha lähteä hoitoon tuon syömishäiriön takia, eikä antaa hänelle ns. toivoa siitä, että tämä "lihominen" johtuisi jostain elimellisestä sairaudesta.

Kun kuitenkin alkutaipaleellaankin oleva takaisin terveiden kirjoihin pyrkijä on aina parempi vaihtoehto kuin itsensä nälkään tappanut henkisesti sairas - koska niin kauan kuin elää, on vielä toivoa paremmasta.

No mikä on sitten näin nuorella se raja painoindeksissä, josta joutuu osastolle? Samaa ihmettelen, kuin iiriss joten laitoin kysymyksen tänne, enkä aloittanut uutta keskustelua :)

joo siellä tuli käytyä, sen laskelmien mukaan mun painoindeksi olis 15,5 eli keskivaikea anoreksia. Juteltiin mun syömisistä ja tuntemuksista ja se jutteli myös mun äidin kanssa. Verenpaine mitattiin, pulssi oli aluksi niin kova et jouduttiin ottaan toisen kerran. Verenpaine oli jotain 108/ 82

Sain ajan labra kokeisiin, ravitsemusterapeutille, lastenlääkärille, sydänfilmiin ja uuden ajan tuonne tasan viikon päähän. Ja sit myöhemmin jotain psykoterapiaa.. Siellä mun paino oli vaatteet päällä 43,7 kg. Tänä aamuna oli 43.4kg enkä ymmmärrä miten se sai mun bmi 15,5 tohtori.fi se näyttää enemmän. En vain tiedä miten käy, kaikki sydänfilmit ja ravintoterapiat pelottaa. Ja painonnousu! :S Ja se että mitä siellä lastenlääkärilläkin tehdään, sillä tiedän että jos paino laskee ja arvot on huonot niin sitten voi käydä huonosti. Mut vanhemmat pakottaa syömään, joten uskon et paino ei laske..

Onko kukaan muu samassa tilanteessa?

tilanteesta. koska olet alaikäinen, niin vanhempasi ovat vastuussa hoitoosi koskevissa päätöksissä. paino ei ole ainoa tekijä, eikä määritä syömishäiriön vakavuutta ja osastoasioissa vaikuttaa myös se, minkälaista apua itse haluat. jokaisen syömishäiriöisen kohdalla oireet ja ajatuksmaailma ovat hyvin yksilöllisiä. voimia.

... kirjoitti:

tilanteesta. koska olet alaikäinen, niin vanhempasi ovat vastuussa hoitoosi koskevissa päätöksissä. paino ei ole ainoa tekijä, eikä määritä syömishäiriön vakavuutta ja osastoasioissa vaikuttaa myös se, minkälaista apua itse haluat. jokaisen syömishäiriöisen kohdalla oireet ja ajatuksmaailma ovat hyvin yksilöllisiä. voimia.

Minä ainakin luulin, että sairauden vakavuus katsotaan painoindeksistä. Tämäpäs onkin hassua.