En ole mikään isänmaallisuuttani korostava kiihkomielinen ja lyhytnäköinen nutipää, vaan historiaa hyvin tunteva ja sitä kautta veteraaneja kunnioittava perusäijä. Tässä suhteessa kykenen olemaan siis kriittinen, jopa sellaista instituutiota kohtaan, kuin suomen puolustusvoimia.
Kävin oman osuuteni jääkärikomppaniassa, jonka olettaisi olevan pääpiirteissään noheva, kuten armeijassa sanotaan. Palveluksen käyneenä kyselin kuitenkin mielessäni, että tällä porukallako pitäsi sotimaan lähteä, koska vi******han se menisi. Kolmannes porukasta vemppasi koko palveluksen ajan, eikä kukaan jaksanut kiinnittää siihen huomiota. Erityisesti alikersanteista löytyy uskomattomia velliperseitä, jotka eivät tee muuta, kuin vitsailevat alokkaiden kustannuksella. Monet urittivät tosissaan, mutta olivat aika käsiä esimerkiksi rynkyn käsittelyssä. Karkeasti jos jaottelisi, sanoisin noin 10 prosentin olevan kykeneviä tositoimiin, ajatellen sekä upseeristoa ja jääkäreitä.
Koulutus on taas hätäistä pintaraapaisua sieltä täältä, eikä siinä ole johdonmukaisuutta. Mielestäni erilaisten typerien hyökkäysmuodostelmien (ovat melkein toistensa kaltaisia) runkkaaminen on varsin turhaa ajatellen tositilannetta, jossa niistä ei piittaisi paskan vertaa. Konkretia puuttui myös -esimerkiksi mitä hyötyä on oppia hyökkäämään, jos ei edes kerrota, miltä tuntuu vieressä räjähtävän räjähteen shokkivaikutus. Kaikki oli vain liian sisäsiistiä.
Tuntuu, että suomen puolustusvoimien päättäjiä
vaivaa jonkinlainen eskapisimi.. Mitä väliä on määrällä, kun iso osa on selkeästi kykenemättömiä tositilanteessa?! Rahaa tuhlataan aivan turhaan! Meidänkin tuvassa oli lähes kehitysvammainen kaveri ja sitä pidettiin siellä sen takia, että joukkuehenki paranisi ja tämä on aivan tosi juttu.
Tämä on siis minun näkemykseni. Odotin vain enemmän.
Kävin oman osuuteni jääkärikomppaniassa, jonka olettaisi olevan pääpiirteissään noheva, kuten armeijassa sanotaan. Palveluksen käyneenä kyselin kuitenkin mielessäni, että tällä porukallako pitäsi sotimaan lähteä, koska vi******han se menisi. Kolmannes porukasta vemppasi koko palveluksen ajan, eikä kukaan jaksanut kiinnittää siihen huomiota. Erityisesti alikersanteista löytyy uskomattomia velliperseitä, jotka eivät tee muuta, kuin vitsailevat alokkaiden kustannuksella. Monet urittivät tosissaan, mutta olivat aika käsiä esimerkiksi rynkyn käsittelyssä. Karkeasti jos jaottelisi, sanoisin noin 10 prosentin olevan kykeneviä tositoimiin, ajatellen sekä upseeristoa ja jääkäreitä.
Koulutus on taas hätäistä pintaraapaisua sieltä täältä, eikä siinä ole johdonmukaisuutta. Mielestäni erilaisten typerien hyökkäysmuodostelmien (ovat melkein toistensa kaltaisia) runkkaaminen on varsin turhaa ajatellen tositilannetta, jossa niistä ei piittaisi paskan vertaa. Konkretia puuttui myös -esimerkiksi mitä hyötyä on oppia hyökkäämään, jos ei edes kerrota, miltä tuntuu vieressä räjähtävän räjähteen shokkivaikutus. Kaikki oli vain liian sisäsiistiä.
Tuntuu, että suomen puolustusvoimien päättäjiä
vaivaa jonkinlainen eskapisimi.. Mitä väliä on määrällä, kun iso osa on selkeästi kykenemättömiä tositilanteessa?! Rahaa tuhlataan aivan turhaan! Meidänkin tuvassa oli lähes kehitysvammainen kaveri ja sitä pidettiin siellä sen takia, että joukkuehenki paranisi ja tämä on aivan tosi juttu.
Tämä on siis minun näkemykseni. Odotin vain enemmän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikutat fiksulta tyypiltä. Itse olen ihan miehistömiehiä vuosimallia 2004, mutta tiedän että on kyllä ihan kouluttajienkin tiedossa että alikkeina on huonoja ja hyviä. On asiallisia ja luottamusta herättäviä, ja on kaikesta pinnaavia turhan huutajia. Jos kouluttaja on huono, ei oppilaastakaan voi tulla hyvä.
Nythän ne aikovatkin suomessa vähentää sotaväkeä.
Parempi se olisikin koota osaavista tyypeistä.
Pakollisen armeijan lakkauttaminen on silti huono vaihtoehto. Joka pojasta ole armeijaan. Niin armeijan, kuin kirkonkin on ollut pakko sopeutua myötäilemään massaa.
"-esimerkiksi mitä hyötyä on oppia hyökkäämään, jos ei edes kerrota, miltä tuntuu vieressä räjähtävän räjähteen shokkivaikutus. Kaikki oli vain liian sisäsiistiä."
Meille ainakin video näytettiin isolla kankaalla liittyen räjähteiden vaikutuksiin ja shokkeihin.
"Monet urittivät tosissaan, mutta olivat aika käsiä esimerkiksi rynkyn käsittelyssä."
Tuota en tajua, meillä ainakin ammuttiin niin paljon, että kyllä sen käsittelyn siinä oppi! Joskus oltiin ampumassa 3 päivää peräkkäin.
kanssasi samaa mieltä tuosta, että valikoivuutta on syytä lisätä ja reilusti.
Koulutuksessa ei saisi olla nykyisen tavan mukaisesti kompromisseja ja sen pitäisi olla oikeasti sellaista, että siellä pärjäävät vain kovapäiset. Nythän koulutusta on tasapäistetty niin, että motivoituneille tyypeille se on kaikka muuta, kuin haastava. Utin pojat ovat suomalaisessa mittakaavassa kovia tyyppejä, mutta kansainvälisessä vertailussa ihan tavallisia laskuvarjosotilaita - tietysti muita parempia omalla maaperällään, eli Suomessa.
Tuolla rynkkyjutulla tarkoitin lähinnä sen huolimatonta käyttöä esimerkiksi hyökkäysharjoituksissa kun oli kovat mukana. Aina oli jollain piippu osoittamassa jotakuta kohti, kun varmistin oli alhaalla. Joillekin oli sitten konekiväärin kasaus ja sinkon käyttö ylivoimaisen vaikeaa (ihan järkeviä ihmisiä, mutta käytännön asiat eivät vain sujuneet). Monet eivät selvästikään pitäneet aseista, vaan kävivät velvollisuutensa hampaita kiristäen.
Shokkivaikutuksista olisi hyvä ollä käytännön koulutus, kuten monessa armeijassa onkin. Ja tuo oli vain yksittäinen esimerkki.