Viime viikkoina synnytyksen lähestyessä on alkanut hirveä synnytyspelko ja -ahdistus.
Nyt viikkoja 40 5, ja kaiken lisäksi eilen ultrassa selvisi että olisi aikamoinen mötkäle tulossa, nyt jo noin 4100g painoinen. Lisäksi antavat sen ainakin tuon pari viikkoa olla käynnistämättä. Ultra tehtiin, koska sf-mitta oli viikon aikana kasvanut 3-4 cm. Pelottaa kauheasti kivut ja repeämiset, koska mm. äidilläni ollut isot lapset ja vaikeat synnytykset, esikoisen synnytys kesti 23h, kuopus revittiin imukupilla ja solisluu poikki ulos jne. Äitini kärsii mm. virtsankarkailusta. Sekä minä että äitini olemme keskimääräistä naista pienempikokoisempia ja meillä on suht kapeat lantiot.
Hirvittää ja ahdistaa koko ajan. Ahdistus on alkanut vasta viime viikkoina, ja vielä eiliseen asti ajattelin synnyttäväni alakautta. Nyt alkaa olla kuitenkin sektio mielessä. Mikä on mahdollisuus päästä sektioon? Tietääkö kukaan tilastoja tms. yli nelikiloisten synnyttämisen aiheuttamista vaurioista/mahdollisista synnytyskomplikaatioista? Pelkäänkö turhaan? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Nyt viikkoja 40 5, ja kaiken lisäksi eilen ultrassa selvisi että olisi aikamoinen mötkäle tulossa, nyt jo noin 4100g painoinen. Lisäksi antavat sen ainakin tuon pari viikkoa olla käynnistämättä. Ultra tehtiin, koska sf-mitta oli viikon aikana kasvanut 3-4 cm. Pelottaa kauheasti kivut ja repeämiset, koska mm. äidilläni ollut isot lapset ja vaikeat synnytykset, esikoisen synnytys kesti 23h, kuopus revittiin imukupilla ja solisluu poikki ulos jne. Äitini kärsii mm. virtsankarkailusta. Sekä minä että äitini olemme keskimääräistä naista pienempikokoisempia ja meillä on suht kapeat lantiot.
Hirvittää ja ahdistaa koko ajan. Ahdistus on alkanut vasta viime viikkoina, ja vielä eiliseen asti ajattelin synnyttäväni alakautta. Nyt alkaa olla kuitenkin sektio mielessä. Mikä on mahdollisuus päästä sektioon? Tietääkö kukaan tilastoja tms. yli nelikiloisten synnyttämisen aiheuttamista vaurioista/mahdollisista synnytyskomplikaatioista? Pelkäänkö turhaan? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei ole järkeä, että menet ihan huonoon kuntoon niin henkisesti kuin fyysisesti ja kärsit siitä sitten koko loppuelämäsi.
Sektion voi saada, kun lapsi on noin iso.
Voin kertoa,että äitini syntynyt poiksvauva joka oli melkein 5kg(ensimmäinen vauva).Sujui hyvin kyllä synnytyksen jälkeen ok.Siis sinulla kapea lantiota?Voi ollakin vähän vaikea kun niin iso vauva.raskaudessa saa olla 42-viikoinen,mutta jos menisi pahasti myöhään niin kannattaisi alkaa jo käynnistämään.Mahdollista että vauvasi voi olla 50-52cm koko.Se sitten selviää sairaalassa miten käy kun katsotaan aluksi että voiko onnistua normaalin synnytystä tai ei.Jos alle 164cm vähän usein joutua keisariin.
Esikoinen siis. Eikä mitään tunnu olevan tapahtumassa. Siellä se kasvaa vain.
Neuvolasta sain lähetteen Kättärille kätilön kanssa keskusteluun, mutta kätilö vain soitti takaisin ja kuten kerroit selvisi etteivät etukäteen esikoisesta sektiota anna, vaan katsotaan sitten kun alkaa tapahtua, miten synnytys etenee. Ja kätilöltä lipsahti et keskiviikkona ultran kokoarvioksi oli koneelle merkitty 4185g (mun neuvolakorttiin 4100g). No, sain sentään ajan ensi keskiviikoksi ultraan, jossa katsotaan uudelleen kokoa. Äidilläni mennyt kaikki neljä käynnistykseen asti ja lopussa just kasvaneet hurjasti. Ja lyhyitä olemme ja ruumiinrakenteeltamme samanlaiset, lantiot ainakin ulospäin kapeahkot ja pötkylämäiset. Itse olen ollut 4,3 kg (toinen lapsi) ja silloin 70-luvulla minusta oli suunniteltu sektio mutta leikkaussalissa oli ruuhkaa ja äitini laitettiin pungertamaan.
Sen verran voin lohduttaa, että mulla oli ensimmäinen nelikiloinen, ja pituudeltaan silti vain 50 senttinen, eli tosi potra poika. Siis pituusmittahan tavallaan hoikentaa vauvaa, jos siis yli nelikiloinen on sitten jotain 52-56 senttinen muuten. Tällöin isoa kokoa ei niin hyvin huomaa, kuin jos on lyhyenläntä, kuten meidän poika.
Mutta siis niin se pihalle ihan luonnollista tietä mötkähti ilman imukuppia tms., eli ihan rauhallisin mielin vain matkaan! Ne numerot on vain numeroita, ja grammat grammoja. Eniten ulostulossa varmaan vaikuttaa vauvan pään koko, siis ympärysmitta, muu vartalohan sieltä lopulta tulla pullahtaa pihalle, oli vartalossa pari sataa gramma enemmän tai vähemmän painoa. Eikä se vaihe enää tunnu lähes miltään.
Pään pihalle tuleminenhan se osuus on, joka kipeää tekee. Ja se ei varmaankaan paljoa enää riipu kuinka monta päivää vauva on mennyt yliaikaiseksi.
Tsemppiä! Kyllä se siitä!!!
Itse synnytin vähän aikaa sitten melkein 4,3 kiloisen tytön. Kaksi tikkiä tuli johonkin tuonne emättimeen, eikä ne ollut kätilön mielestä edes välttämättömiä laittaa. Välilihaan ei tullut mitään, koska kätilö lämmitti sitä koko ajan, joka auttaa siihen venymiseen kovasti. Tärkeintä on, että tekee kätilön ohjeiden mukaan. Jos ponnistaa vauvan liian nopeasti ulos niin paikat ei kerkeä venyä vaan herkemmin repeää. Itse sain kehuja, kun pystyin kuuntelemaan ja tekemään kätilön neuvojen mukaan vaikka se vaikeaa olikin. Tsemppiä!!
Moikka
Mä olen 174cm ja synnytin esikoiseni 4240 grammasena ja mulla käynnistettiin 42 0 en kylläkään tiennyt edes vauvan painoa 40 0 3800grammaa tommonen luku oli annettu, muttei mua ainakaan pelottanut tai toki synnytys pelotti! Mutta loppujen lopuksi voisin mennä uusiksi ponnistusvaihe kesti 10minuuttia, joten musta tuntuu et jokanen synnytys on yksilö! On lapsi sitten pieni tai iso... Tsemppiä!