Oletko sisko, paikalla juhlimassa häitäni/lapseni ristiäisiä ja onneani, keskenmenosi/avioerosi jälkeen?
Onko oikeen jäädä pois sisaren suuresta juhlasta, oman surunsa tähden? Kuinka tekisitte?
Kuinka itsekäs on ihminen keskimäärin? ja hyväksyttekö moisen?
Onko oikeen jäädä pois sisaren suuresta juhlasta, oman surunsa tähden? Kuinka tekisitte?
Kuinka itsekäs on ihminen keskimäärin? ja hyväksyttekö moisen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen kerran olut pois häistä, kun en ollut varma kykenenkö hallitsemaan tunteitani pian kokemani menetyksen jälkeen. Pidin pahempana, että olisin mahdollisesti pilannut häät itkeskelemällä. Kyseessä ei tosin ollut sisar vaan kaveri. Ehkä sisaruksen häihin olisin pystynyt kokoamaan itseni.
Kaverini ymmärsi, hän ei ollut niin itsekäs että olsi pakottanut minut suruni keskellä osallistumaan (ja mahdollisesti hetkellisesti pilaamaan) hänen ilojuhlansa.
Olen ollut häissä, joissa sulhasen äiti oli riidoissa sulhasen kanssa kaksi vuotta aiemmin tapahtunen asian johdosta. Sen sijaan, että hän olisi älynnyt jäädä kotiin, hän tuli häihin ja piti puheen, jossa haukkui poikansa ja pilasi paitsi poikansa, myös tämän tuoreen vaimon ja 60 vieraan häät. Sulhasen äiti ei lainkaan ymmärtänyt, kun muu juhlaväki suhtautui häneen karsaasti puheen jälkeen.
Minusta sinä olet itsekäs jos loukkaannut tuosta. Hän on kuitenkin kokenut menetyksen juuri niissä asioissa, joita te juhlitte. Juhlissanne oli varmasti ihmisiä, jotka eivät tienneet siskosi surusta, joten he olisivat ihmetelleet, mikä siskoasi vaivaa kun hän ei ota osaa teidän onneenne, ja se olisi ollut siskollesi todella kiusallista.
Kuulin vähän ennen joulua siskoni avioerosta. Uudenvuoden aikaan olin ystäväni häissä. Vaikka olin erittäin onnellinen ystäväni puolesta, tuli välillä ihan yllättäin todella surullinen olo, kun siskoni ero tuli mieleen. Ei siinä ollut itku kaukana.
Alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaa mielestäni itse ajattelemattomalta, kun ilmeisesti on sitä mieltä, että kaikkien pitäisi pistää hänen juhlansa etusijalle.
Menetyksen kokeneen tukeminen on vaikeaa, mutta ainakin tulisi ymmärtää, että vaikeissa elämäntilanteissa ei aina pysty osallistumaan toisten onnen juhlintaan täysillä.
Juhliin ei ole mikään pakko mennä, ei edes lähiomaisen. En käsitä ihmisiä, jotka suuttuvat siitä, että joku jää heidän juhlistaan pois! Sehän vasta itsekästä onkin.
..ollut ennenkin täällä ja varmaan useammankin kerran. Miksi jauhat edelleen samaa..?
Meillä sukulaisperheellä oli ollut keskenmeno juuri ennen lapsemme ristiäisiä.Ilmoittivat etteivät kykene tulemaan,olin surullinen heidän menetyksestään enkä missään tapauksessa ollut vaatimassa heitä tulemaan.
Toisen surua pitää ymmärtää ja olla tukena.
Ei saa itsekkäästi vaatia osallistumaan omiin juhliin, jos se tuottaa toiselle tuskaa.
Jätin ystäväni häät väliin keskenmenon takia. En ollut henkisesti valmis kohtaamaan laumaa vieraita ihmisiä ja odottamaan milloin joku päättää kysyä onko lapsia... Laitoin oman surutyöni juhlien edelle, enkä kadu valintaani. Itsekäs saa myös olla.