Minulla on pahanlaatuinen rintasyöpä ja myös mennyt toiseen kainaloon ja tehnyt pahat isot kyhmyt.Ollut jo kauan.Olin vasta nyt kypsä kuulemaan.Tietääkö kukaan,kuinka suuri määrä sairastuneista paranee?kauanko kestää?Kertokaa suoraan.Se auttaisi.Olemme itkeneet kovasti perheen ja ystävien kanssa.Olen hyvästellyt kaikki läheiseni.Leikkaus on ehkä viikon päästä.testit on tehty.Joku lähimmäinen?Helpottakaa oloani.Minä teen parhaani myös.
Minulla on paha rintasyöpä ja jo imusolmukkeissa
Surullinen äiti
36
27735
Vastaukset
- 2 kertaa sairastanut
Viimeisten tietojen mukaan suomalaisista rintasyöpätapauksista paranee noin 90 %. Joten senkun perut ne hyvästelemisesi.
Periaatteessa olet "parantunut" heti kun leikkaus on ohi, mutta useimmissa tapauksissa hoitoa jatketaan varmuuden vuoksi joko sädehoidolla hormoneilla tai sytostaateilla, jotta viimeinenkin syöpäsolu saadaan hengiltä. Kesto riippuu tietty hoidosta.- Surullinen äiti
Minua rupesi aivan nauratta´maan kun luin"peru ne hyvästelemisesi".Kyllä helpotti.Täytyy pitää sinun kirjoituksesi mielessä.Olen lasteni kanssa itkenyt hirveästi ja ystävättärien.Omaisuuttanikin olen sillä silmällä jo valmiiksi katsellut että mikä menee minnekin.Olen kuullut niin paljon huonoa tästä.Lääkärit taas sanoo,että kaikki on mennyt niin huimasti eteenpäin,että mitä vaan voidaan tehdä(melkein).Autoit ratkaisevasti!Leikkauksen jälkeen laitan miten kävi...
- Ystävä
Älä luovuta, älä lannistu, ne eivät ennustetta paranna, vaikka hyvältähän se vaikuttaa muutenkin. Tietysti on sitten se 10% :(, mutta sinä et niihin kuulu.
Ala työskentelemään mielelläsi, sillä on valtava voima parantumisesi tukijana. Lainaa kirjastosta vaikka Jose Silvan kirja: Sinä, Parantaja. Jos ei ole asiaan yhtään perehtynyt, ehdotukseni voi tuntua kaukaa haetulta, niin kuin itsestänikin aikoinaan (läheiseni käytti Silva-menetelmää sairaudesta parantumiseen). Lue kirja ja luo mielikuva siitä vasta sitten. Ainakaan se ei pahaa tee, uskoa tulevaisuuteen siitä saa kylläkin :)!
Jos olet valmis tekemään mitä tahansa niin lue kirja, ota tarkasti selvää vaihtoehtohoidoista tukihoitoina (lääkäreiden mielestä se on varmasti turhaa :( ), niin että tiedät tehneesi kaikkesi.
Lähetän sinulle voimia, siivoan epätoivon pois ja tuon sylillisen elämäniloa, toivoa ja rakkautta tilalle :)!- Surullinen äiti
Tuo lohdutti paljon!Hankin sen kirjan jostain pian.Yöt ovat pahimpia.Silloin itken ja valvon ja kuuntelen kun muut nukkuvat onnellisina ja siunaan heitä mielessäni.
Jos tästä elävänä selviä,pyhitän elämäni kohtalotoverien auttamiseksi!Sen vannon.
Olen jo sitä työtä paljon tehnytkin,mutten tarpeeksi.Nyt ainakin tunnen tuskan syvyyden ja siitä ymmärryksestä kiitän Jumalaa.Kiitos sinullekin,hyvä lähimmäinen! - Rinnat meni
Surullinen äiti kirjoitti:
Tuo lohdutti paljon!Hankin sen kirjan jostain pian.Yöt ovat pahimpia.Silloin itken ja valvon ja kuuntelen kun muut nukkuvat onnellisina ja siunaan heitä mielessäni.
Jos tästä elävänä selviä,pyhitän elämäni kohtalotoverien auttamiseksi!Sen vannon.
Olen jo sitä työtä paljon tehnytkin,mutten tarpeeksi.Nyt ainakin tunnen tuskan syvyyden ja siitä ymmärryksestä kiitän Jumalaa.Kiitos sinullekin,hyvä lähimmäinen!Rinnat meni, mutta elämä tuli. Kyllä, kainalossa eitäispesäkkeitä, agresiivinen, n. 70 % uusiutuvuusriskiä oleva rintasyöpä. Ja katso, hengissä edelleen, eikä edes tietoakaan syövästä tällä hetkellä, ellei viimeluustokartta tilannetta muuksi muuta. Sen kuulen maanantaina. Siitä on tasan 8 vuotta, kun tulin leikkauksesta.
Se oli marraskuun loppupuolta, kun syöpä löytyi, ja iso pääkasvain rinnassa, kainaloissa lisää. Ja senkuin vain levisi vielä hoidon aikana vaikka puolet hoidoista oli jo takanapäin. Sytöstaateista yksi jouduttiin pudottamaan pois, koska olisin menehtynyt siihen.
Hirvittäviä määriä kortisoonia, että saatiin sytostaatit läpi vietyä, ne kaksi. Hoitotulosta huononsi, kun se yksi jouduttiin jättämään pois. Minulla tilannetta vaikeutti vielä, että sytostaatit aiheuttivat valtavan rajua hengitystieallergiaa, hengitystiet tuppasivat turpoamaan tukkoon. Lisäksi muutama muu vaikea sairaus siinä rinnalla, joita taas syöpähoito löi korville ja rankasti.
Sinulle kuule Surullinen äiti ei ole hätäpäivääkään. Itke pois vaan se pelko kun itekettää, mutta älä jää siihen paikoilleen junnaamaan. Ala vaan suunnitella elämässi eteenpäin. Nyt otat elämässäsi nollausvaiheen. Tautisi hoidetaan pois, äläkä pingo.
Ja sitten tulevina vuosina, teet mitä huvittaa. Teet sellaista, mitä ennen ajattelit, että sitten joskus, kun jään eläkkeelle. Voin sanoa, että elämäni on moninverroin rikkaampaa, kuin ennen syöpää. Osaa iloita joutavistakin asioista, ja naurattaa, kun käy täällä keskustelupalstoja lukemassa, että miten joutavilla asioilla ihmiset elmänsä pilaavatkaan.
Kyllä se kuuluu "toimen kuvaan" että järjestelee asioitaan, että jos sittenkään ei käy hyvin, mutta ei se silti luovuttamista ole. Minäkin perheen ja miehen rauhoittamiseksi kysyin jo ammatti-ihmistä, että käytäsi läpi nää meidän asiat, että jos mulle huonosti käy.
Hyvä elämä siitä vielä urkenee, usko pois vaan. Itkeä saa ja pitääkin silloin kun itkettää. Pelkoa ei saa kätkeä, patouttaa. - Anonyymi
Rinnat meni kirjoitti:
Rinnat meni, mutta elämä tuli. Kyllä, kainalossa eitäispesäkkeitä, agresiivinen, n. 70 % uusiutuvuusriskiä oleva rintasyöpä. Ja katso, hengissä edelleen, eikä edes tietoakaan syövästä tällä hetkellä, ellei viimeluustokartta tilannetta muuksi muuta. Sen kuulen maanantaina. Siitä on tasan 8 vuotta, kun tulin leikkauksesta.
Se oli marraskuun loppupuolta, kun syöpä löytyi, ja iso pääkasvain rinnassa, kainaloissa lisää. Ja senkuin vain levisi vielä hoidon aikana vaikka puolet hoidoista oli jo takanapäin. Sytöstaateista yksi jouduttiin pudottamaan pois, koska olisin menehtynyt siihen.
Hirvittäviä määriä kortisoonia, että saatiin sytostaatit läpi vietyä, ne kaksi. Hoitotulosta huononsi, kun se yksi jouduttiin jättämään pois. Minulla tilannetta vaikeutti vielä, että sytostaatit aiheuttivat valtavan rajua hengitystieallergiaa, hengitystiet tuppasivat turpoamaan tukkoon. Lisäksi muutama muu vaikea sairaus siinä rinnalla, joita taas syöpähoito löi korville ja rankasti.
Sinulle kuule Surullinen äiti ei ole hätäpäivääkään. Itke pois vaan se pelko kun itekettää, mutta älä jää siihen paikoilleen junnaamaan. Ala vaan suunnitella elämässi eteenpäin. Nyt otat elämässäsi nollausvaiheen. Tautisi hoidetaan pois, äläkä pingo.
Ja sitten tulevina vuosina, teet mitä huvittaa. Teet sellaista, mitä ennen ajattelit, että sitten joskus, kun jään eläkkeelle. Voin sanoa, että elämäni on moninverroin rikkaampaa, kuin ennen syöpää. Osaa iloita joutavistakin asioista, ja naurattaa, kun käy täällä keskustelupalstoja lukemassa, että miten joutavilla asioilla ihmiset elmänsä pilaavatkaan.
Kyllä se kuuluu "toimen kuvaan" että järjestelee asioitaan, että jos sittenkään ei käy hyvin, mutta ei se silti luovuttamista ole. Minäkin perheen ja miehen rauhoittamiseksi kysyin jo ammatti-ihmistä, että käytäsi läpi nää meidän asiat, että jos mulle huonosti käy.
Hyvä elämä siitä vielä urkenee, usko pois vaan. Itkeä saa ja pitääkin silloin kun itkettää. Pelkoa ei saa kätkeä, patouttaa.Olen niin samaa mieltä. Eteenpäin ei pidä jäädä itkemään. Itslani paikallisesti levinnyt ri tasyopa syön sytostaatit tabletteja. Leikkaus edessä muualle ei levinnyt. Aion elää ja nauttia siitä ei pidä jäädä tuleen makaamaan
- rintsari
Edessäsi on todennäköisemmin elämäsi raskaimmat ajat. Omaa oloani helpotti sairastuttuani noin kolme vuotta sitten 33-vuotiaana rintasyöpään paikallisen syöpäyhdistyksen ensitietokurssi. Sieltä sai tietoa (vaikka tieto lisää tuskaa), vertaistukea. Ota rohkeasti yhteyttä paikalliseen syöpäyhdistykseen.
Olin juuri leikattu mennessäsi kurssille, itkuinen ja masentunut, mutta huomasin, että siellä olikin henkilöitä, jotka olivat sairastuneet jo paljon aikaisemmin kuin minä ja olivat HENGISSÄ. Oivalsin, että minäkin voin parantua.
Olet vasta menossa leikkaukseen. Patologi tutkii kasvaimesi laadun (rintasyöpää on montaa eri lajia) ja hoidot määräytyvät niistä määriteltävien tekijöiden perusteella (mm.agressiivisuus, hormoni-reseptori-positiivisuus, yms.) Levinneisyys tutkitaan myös (mm. maksa, luusto, keuhkot) Ikäsi vaikuttaa myös hoito-menetelmiin. Itselläni oli kaksi leikkausta ja vahvat sytostaatit.
Tämä syöpä on sellainen, että joissakin tapauksissa henkilön, jonka piti parantua täysin, voikin yllättäen huomata sairastavansa pahasti levinnyttä syöpää. Joissakin tapauksissa taas ennuste on huono, niin henkilö elääkin ties miten monta vuotta.
Parasta onkin, että itse uskoo paranemiseensa ja yrittää henkisen puolen jollakin konstilla pitää suht vahvana. Tietysti itkeminen ei siltikään ole kiellettyä ja muista, että koko ajan tulee uusia tehokkaita lääkkeitä.
Jaksamista...päivä kerrallaan...- Surullinen äiti
En pysty nukkumaan kun ajattelen mitä kaikkea en enää näe omaisistani.
Kiitos silti kovasti.Olen tekemässä surutyötä jo valmiiksi ja kirurgi sanoi että se on hyvä.Minulla se onjo imusolmukkeissa.Olen menossa vasta leikkaukseen mutta valmis kuolemaan.Eräs antoi kirjan nimen minulle.Mieheni lähti sitä kirjaa juuri etsimään.On suuri onni havaita,kuinka hyviä ihmiset kuitenkin ovat toisilleen hädän hetkellä!Tätä en olisi kokenut ilman syöpää.Siitäkin olen kiitollinen.Ilman muuta haluan keskustella ja surra kohtalotovereiden kanssa ja tukea jos itse kykenen.Kiitos toivon pilkahduksesta tuntematon hyvä ihminen! - rintsari
Surullinen äiti kirjoitti:
En pysty nukkumaan kun ajattelen mitä kaikkea en enää näe omaisistani.
Kiitos silti kovasti.Olen tekemässä surutyötä jo valmiiksi ja kirurgi sanoi että se on hyvä.Minulla se onjo imusolmukkeissa.Olen menossa vasta leikkaukseen mutta valmis kuolemaan.Eräs antoi kirjan nimen minulle.Mieheni lähti sitä kirjaa juuri etsimään.On suuri onni havaita,kuinka hyviä ihmiset kuitenkin ovat toisilleen hädän hetkellä!Tätä en olisi kokenut ilman syöpää.Siitäkin olen kiitollinen.Ilman muuta haluan keskustella ja surra kohtalotovereiden kanssa ja tukea jos itse kykenen.Kiitos toivon pilkahduksesta tuntematon hyvä ihminen!Kuulostaa siltä, että olet jo antanut periksi. Tunnen monta rintasyöpäläistä, jolla tauti oli jo levinnyt kainalon imusolmukkeisiin ja agressiivista laatua, mutta elävät ja voivat hyvin tällä hetkellä.
Tautiisi saattaa purra hyvinkin jokin olemassa oleva lääke. Eräällä henkilöllä rintasyöpä oli levinnyt maksaan ja metastaasit saatiin häviämään, kun löytyi oikea lääke.
Yritän vain sanoa, että älä todellakaan anna vielä periksi. - Suvi Aurinko
Surullinen äiti kirjoitti:
En pysty nukkumaan kun ajattelen mitä kaikkea en enää näe omaisistani.
Kiitos silti kovasti.Olen tekemässä surutyötä jo valmiiksi ja kirurgi sanoi että se on hyvä.Minulla se onjo imusolmukkeissa.Olen menossa vasta leikkaukseen mutta valmis kuolemaan.Eräs antoi kirjan nimen minulle.Mieheni lähti sitä kirjaa juuri etsimään.On suuri onni havaita,kuinka hyviä ihmiset kuitenkin ovat toisilleen hädän hetkellä!Tätä en olisi kokenut ilman syöpää.Siitäkin olen kiitollinen.Ilman muuta haluan keskustella ja surra kohtalotovereiden kanssa ja tukea jos itse kykenen.Kiitos toivon pilkahduksesta tuntematon hyvä ihminen!Tuli todella paha kun luin viestisi. Sielun tuskasi täytyy olla sietämätöntä. Liityn samaan joukkoon muiden vastanneiden kanssa, älä luovuta. Mieleeni tuli keskustelupalsta josta voisi olla sinulle hyötyä. Siellä on lämmin tunnelma ja toisista välitetään. Siellä on joukossa paljon energiahoitajia joita voit pyytää lähettämään sinulle energiaa. Olen lukenut sieltä myös useita kuolemanporteilta palanneiden viestejä. Kirjoitapa sinne rohkeasti avoimin mielin jos tahdot, saat varmasti valtavasti myötätuntoa, apua ja vinkkejä...
http://keskustelu.soneraplaza.fi/forum.jsp?forum=113
PS. Sivut käsittelee ns. "huuhaata", älä anna sen hämätä :) - Surullinen äiti
Suvi Aurinko kirjoitti:
Tuli todella paha kun luin viestisi. Sielun tuskasi täytyy olla sietämätöntä. Liityn samaan joukkoon muiden vastanneiden kanssa, älä luovuta. Mieleeni tuli keskustelupalsta josta voisi olla sinulle hyötyä. Siellä on lämmin tunnelma ja toisista välitetään. Siellä on joukossa paljon energiahoitajia joita voit pyytää lähettämään sinulle energiaa. Olen lukenut sieltä myös useita kuolemanporteilta palanneiden viestejä. Kirjoitapa sinne rohkeasti avoimin mielin jos tahdot, saat varmasti valtavasti myötätuntoa, apua ja vinkkejä...
http://keskustelu.soneraplaza.fi/forum.jsp?forum=113
PS. Sivut käsittelee ns. "huuhaata", älä anna sen hämätä :)Kiitos äärettömän paljon tiedoista!Teen sen heti kun ruuanlaitolta ehdin.Hommat on hoidettava vielä kun voi.Suren ja nautin kun vielä saan näitä kotitöitä tehdä.Kerään kaiken henkisen voimani ja otan vastaan sen tiedon minkä sieluni pystyy ja uskon todellakin näkymättömän voiman kykyyn auttaa.Se tulee jumaluudesta ja hyvistä ihmisistä.Olen kuullut elämäni aikana monta tarinaa.Nyt on vain niin paniikissa ettei osaa ajatella.Kiitos paljon.Jos saan elää vielä leikkausen jälkeen.Palaan tänne kirjoittelen!Jumalan siunausta ja hyvää elämää teille ja meille kaikille!Mieheni kävi hakemassa sen kirjan mitä alussa minulle suositeltiin!!
- Suvi Aurinko
Surullinen äiti kirjoitti:
Kiitos äärettömän paljon tiedoista!Teen sen heti kun ruuanlaitolta ehdin.Hommat on hoidettava vielä kun voi.Suren ja nautin kun vielä saan näitä kotitöitä tehdä.Kerään kaiken henkisen voimani ja otan vastaan sen tiedon minkä sieluni pystyy ja uskon todellakin näkymättömän voiman kykyyn auttaa.Se tulee jumaluudesta ja hyvistä ihmisistä.Olen kuullut elämäni aikana monta tarinaa.Nyt on vain niin paniikissa ettei osaa ajatella.Kiitos paljon.Jos saan elää vielä leikkausen jälkeen.Palaan tänne kirjoittelen!Jumalan siunausta ja hyvää elämää teille ja meille kaikille!Mieheni kävi hakemassa sen kirjan mitä alussa minulle suositeltiin!!
Suuntasi tuntuu olevan nyt oikea, et selvästikään aio luovuttaa :)! On hyvä ettet jää vain suremaan vaan etsit apua ja tukea. Keskustelupalstalla jonka linkin annoin on paljon ihania ihmisiä, olen jopa tavannut heistä monta. Olen varma että saat heiltä lisää voimia!
- kkkkk
piipahdin katsomasssa mitä nämä sivut pitävät sisällään. jos haluat käydä tällaisella sivulla kuin www.verkkoklinikka.fi , siellä on keskustelupalsta syöpää sairastaville ja siellä on ihania ihmisiä, jotka varmasti antavat tukea sinulle. sinulle jaksamista!äläkä luovu toivosta vielä, vaan valmistaudu taistelemaan ja muista pitää toivo yllä!tätä elämän peliä, et ole vielä menettänyt, muista se!
- Äidille
En osaa vastata lääketieteellisiin kysymyksiisi;tiedän vain,ettei kukaan ole vain tilastotapaus.Elä toivossa-toivotan Sinulle sydämestäni kaikkea voimaa ja jaksamista surun keskellä...MUTTA ÄLÄ VIELÄ LUOVUTA!!!
- Kurt
Syöpä on kauhea tauti, eikä elämä tunnu kovin reilulta muutenkaan. Ei kuitenkaan ole varaa vaipua epätoivoon. Mielestäni jokainen itse omalla tahdonvoimallaan vaikuttaa kohtaloonsa. Jos on tarpeeksi luja tahto, niin syövän on pakko luovutta. Sinulla on hyvät mahdollisuudet, ja jos vaan pidät kiinni perheestäsi ja elämästäsi, niin ei kukaan tai mikään pysty riistämään sitä sinulta. Pää pystyyn, rukoilen puolestasi.
- Surullinen äiti
Ilman teitä,hyvät lähimmäiset,olisin aivan maassa ja jo puoleksi kuollut.Leikkaus on parin päivän päästä.Rinta menee kokonaan ja imusolmukkeet.Vielä ei osattu sanoa onko levinnyt maksaan ja luustoon.sain paljon tietoa tänäänkin.Rukoilen ja uskon,että saman kokenee´t haluavat auttaa.Jo tämän takia kannatti elää.Ihmiset ovat hyviä sittenkin.Rukoilen myös teidän kaikkien puolesta.Halaan mielessäni ja kiitän perheeni puolesta.En luovuta!Kiitos!
- Päivä kerrallaan
Minä kuulun siihen huonoon 10prosenttiin, mutta kuitenkin taistelen jo kymmenettä vuotta sairauteni kanssa. Eräänä vuonna tuskin jaksoin uskoa joulua näkeväni, mutta olen nähnyt sen jälkeen monta. Neuvona sanoisin, että usko kuitenkin lääkäreitä, epäily ja epätoivo syö vaan voimia. Keskity paranemiseen. Jyvää joulua ja parempaa Uutta Vuotta!
- Surullinen äiti
Kiitos teille kaikille hyville ihmisille!Rukoilin jokaiselle kaikkea parasta kun makasin osastolla.Te rauhoititte mieltäni paremmin kuin kukaan läheiseni.Minulla on erittäin paha syöpä.Papa.V.Sanottiin.Rinta pois ja imusolmukkeet.Tikit on ja käsi turpoile ja on kipeä.Kipulääkitystä otan nyt tämän kuurin.Ollaan itketty tietysti ja suren,etten varmasti näe lapsiani aikuisina.Nyt sanon kaiken minkä heille haluan sanoa ja muistan kertoa joka päivä kuinka paljon heitä rakastan ja miehelle myös.En edes uskalla toivoa parantuvani.Hoidoista kertovat kun tikit poistetaan.Tapasin ihania ihmisiä sairaalassa!Olen ihan kiitollinen tästä pahasta taudista kun olen saanut niin paljon hyvää välittämistä samassa tilassa olevilta.Ihan tämänkin takia,syöpä ei ole ihan pelkkä kirous,vaan siunaus,että osaísimme olla toisilemme parempia!Yritetään kaikki jaksaa!
- Kati
Papa V on ilmeisesti neulanäytteen tulos, joka kertoo ainoastaan sen, että kyseessä on varma syöpä. Patologi tutkii tarkemmin syöpäkasvaimesi ja sen jälkeen hoitosi ratkaistaan. Patologin tutkimuksesta selviää kasvaimen mm. ärhäkkyys: gradus 1-3, gradus 1 rauhallisin laji ja gradus 3 ärhäkkäämpää laatua.
Hormonireseptori-positiivisuus tutkitaan. Her2-positiivisuus. Jokin hormonilääkitys saattaa tehota hormonipositiivisiin kasvaimiin. Solun jakautumisnopeus myös määritellään ja en tarkkaan ottaen muista mitä kaikkea, mutta kaikkea olennaista jatkohoidon kannalta.
Kainalot myös itseltäni tyhjennettiin, vaikka ei ollut sinne asti vielä levinnytkään. Hassuinta kyllä kaikessa tässä se, että rankinta oli minulle, vähemmän turhamaiselle ihmiselle, hiusten menetys sytostaattien vuoksi! Rinnan menetyskään ei tuntunut yhtä pahalta, eikä kuolemanpelkokaan. Ihmismieli on käsittämätön...
Hyvää Joulua ja toipilas-aikaa sinulle. Toivon, että tilanteesi ei ole niin paha, kuin ensi-shokissa alkuun jokainen kuvittelee. Voimia ja jaksamista.... - Surullinen äiti
Kati kirjoitti:
Papa V on ilmeisesti neulanäytteen tulos, joka kertoo ainoastaan sen, että kyseessä on varma syöpä. Patologi tutkii tarkemmin syöpäkasvaimesi ja sen jälkeen hoitosi ratkaistaan. Patologin tutkimuksesta selviää kasvaimen mm. ärhäkkyys: gradus 1-3, gradus 1 rauhallisin laji ja gradus 3 ärhäkkäämpää laatua.
Hormonireseptori-positiivisuus tutkitaan. Her2-positiivisuus. Jokin hormonilääkitys saattaa tehota hormonipositiivisiin kasvaimiin. Solun jakautumisnopeus myös määritellään ja en tarkkaan ottaen muista mitä kaikkea, mutta kaikkea olennaista jatkohoidon kannalta.
Kainalot myös itseltäni tyhjennettiin, vaikka ei ollut sinne asti vielä levinnytkään. Hassuinta kyllä kaikessa tässä se, että rankinta oli minulle, vähemmän turhamaiselle ihmiselle, hiusten menetys sytostaattien vuoksi! Rinnan menetyskään ei tuntunut yhtä pahalta, eikä kuolemanpelkokaan. Ihmismieli on käsittämätön...
Hyvää Joulua ja toipilas-aikaa sinulle. Toivon, että tilanteesi ei ole niin paha, kuin ensi-shokissa alkuun jokainen kuvittelee. Voimia ja jaksamista....Kiitos Kati sinullekin!Varsinkin kun olet itsekin kokenut samaa.
Ei sille mitään voi,että hyvästelee elämää ja ihmisiä mielessään ja ääneenkin kaiken aikaa.
Minäkään en tästä rinnasta piittaa.Tukanlähtö tuntuu varmasti kauhealta,kun pitäisi jokaiselle vastaantulijalle kertoa syy.Voinkohan mennä tavalliselle kampaajalle ja pyytää ajamaan kaljuksi vai pitääkö mennä jollekin syöpäpötilaita hoitavalle? - Marju
Surullinen äiti kirjoitti:
Kiitos Kati sinullekin!Varsinkin kun olet itsekin kokenut samaa.
Ei sille mitään voi,että hyvästelee elämää ja ihmisiä mielessään ja ääneenkin kaiken aikaa.
Minäkään en tästä rinnasta piittaa.Tukanlähtö tuntuu varmasti kauhealta,kun pitäisi jokaiselle vastaantulijalle kertoa syy.Voinkohan mennä tavalliselle kampaajalle ja pyytää ajamaan kaljuksi vai pitääkö mennä jollekin syöpäpötilaita hoitavalle?Asiakysymyksiisi en osaa vastata,mutta rukoilin puolestasi,kun olit leikkauksessa.Sitä vain tuumin,että jos saat sytostaattihoitoa jatkossa,joillekin päässä pidettävä kylmäkypärä(tietoa saat hoitohenkilökunnalta) estää hiustenlähtöä.Ja joillekin se tehoaa hyvin,joillekin huonommin.Mutta ennen kaikkea toivon sinulle edelleen jaksamista,päivä kerrallaan.T.Marju.p.s entä oletko ajatellut peruukkia,jos tukka lähtee kokonaan?Nehän ovat nykyisin aidon tukan oloisia.Voimia Sinulle!
- Kati
Surullinen äiti kirjoitti:
Kiitos Kati sinullekin!Varsinkin kun olet itsekin kokenut samaa.
Ei sille mitään voi,että hyvästelee elämää ja ihmisiä mielessään ja ääneenkin kaiken aikaa.
Minäkään en tästä rinnasta piittaa.Tukanlähtö tuntuu varmasti kauhealta,kun pitäisi jokaiselle vastaantulijalle kertoa syy.Voinkohan mennä tavalliselle kampaajalle ja pyytää ajamaan kaljuksi vai pitääkö mennä jollekin syöpäpötilaita hoitavalle?Sytostaatteja on monenlaisia. Joistakin ei lähde hiukset ollenkaan tai vähän ja joistakin lähtee kaikki hiukset.
Itselläni oli sellainen sytostaatti, joka aiheuttaa hiustenlähdön varmasti, tosin ne lähtivät pikkuhiljaa koko hoidon aikana. Toisilla lähtee kaikki lyhyen ajan sisällä, että yksilöllistä tuo hiustenlähtökin on.
Kun hiukset olivat todella harvassa, kävin ihan tavallisella kampaajalla leikkauttamassa loputkin pois ja siirryin peruukkiin. Peruukkia taas kävin hiukan muotoilemassa kampaajalla myöskin.
Hiusten takaisinkasvu tapahtui mielestäni nopeasti. - Ei enää niin epätoivoinen
Minut leikattiin marraskuun alussa, kainaloon levinnyt rintasyöpä ja gradus 3. Ylihuomenna alkaa sytostaattihoidot. Paniikki on ollut hirvittävä, mutta silti useimmiten tuntuu jo paljon positiivisemmalta. Mielialan ylhäällä pitämiseen olen saanut voimia kävelylenkeistä, rentouttavista kylvyistä (heti kun leikkaushaava oli sen verran parantunut) ja omaisten tuesta. Huomenna meen testailemaan peruukkia...
Itse olen huomannut, että tämä syöpä on tuonut paljon iloakin tähän päivään. Toivon ja uskon, että sinäkin näet vielä valoa nyt niin pimeässä hetkessä. Eletään päivä kerrallaan ja uskotaan huomiseen...
Muista jumpata! Jos käsi alkaa hirveästi vihoitella kysy lymfahoitoa.
- miettivä
ihminen ei kuole ennen kuin on ikä kaikki.
Jättäkää kaikki huolenne taivaan Isän käsiin.. eihän pikku linnutkaan murehdi huomisesta.
Mutta sairaus voi pysäyttää, voi laittaa ajattelemaan arvoja uudelleen. Lähinnä uskonasioita. - Sappi
Copypeistasin tähän sinua varten vastaukseni erääseen toiseen kysymykseen aiemmin. Syöpään sairastuminen voi tuoda elämään paljon positiivistakin:
Sairastuin ensimmäisen kerran rintasyöpään 34-vuotiaana. Kuolemanpelko saa aina ihmisen miettimään täyttymättömiä toiveitaan, saavuttamattomia tavoitteitaan, punnitsemaan omaa elämäänsä... Lääkärini sanoi:
"Ajattele miten paljon paremmassa asemassa olet kuin ne, jotka surevat vasta vanhuksina, miten paljon on jäänyt elämättä."
Hän oli oikeassa. Ja kun paranin, tajusin olevani todella onnekas: olin vielä tarpeeksi nuori muuttamaan elämääni siltä osin kuin se tuntui olevan väärissä uomissa, opin miettimään ja tekemään sitä mitä TODELLA halusin, en sitä mitä muut minulta odottivat tai vaativat.
Lääkärin avaama uusi näkökulma sairauteeni todellakin auttoi minua muuttamaan koko elämäni. Tänään tunnen olevani ihan uusi, paljon onnellisempi ihminen.- Surullinen äiti
Auttoi juuri tänään ja tähän tunnelmaan,jonkin verran.Olen kyllä jo 15 v vanhempi kuin sinä silloin...Ja minulla syöpä on pahalaatuinen.Imusolmukkeissa todella paljon jo...
Ne on nyt pois.Kainaloa punkteerataan vähän väliä.Nytkin jo 6dl varmaan taas kertynyt.Kipeä.Rankat sädehoidot ja sytostaatit vasta tulossa heti kun haava parantunut.Vaikea kannustaa itseään repimään kestävyyttä tähän,kun joka puolelta muualta kuulee vain kertomuksia siitä miten ei silti voitu enää pelastaa.Ihminen kuolee vaikka yrittäisi kaikkensa.Haluaisin niin kuulla parantuneista tapauksista!Ihmisistä jotka tämän ikäisenä,tai minkä vaan,ovat tosi rankkojen hoitojen jälkeen vielä hengissä ja vapaana syövästä.Ihan toisen onnistumisesta lukeminen toisi minullekin iloa.Osaan iloita vaikka toisen onnistumisesta.Siitä jää aina pieni kipinä omaankin mieleen. - äiti,47v
Surullinen äiti kirjoitti:
Auttoi juuri tänään ja tähän tunnelmaan,jonkin verran.Olen kyllä jo 15 v vanhempi kuin sinä silloin...Ja minulla syöpä on pahalaatuinen.Imusolmukkeissa todella paljon jo...
Ne on nyt pois.Kainaloa punkteerataan vähän väliä.Nytkin jo 6dl varmaan taas kertynyt.Kipeä.Rankat sädehoidot ja sytostaatit vasta tulossa heti kun haava parantunut.Vaikea kannustaa itseään repimään kestävyyttä tähän,kun joka puolelta muualta kuulee vain kertomuksia siitä miten ei silti voitu enää pelastaa.Ihminen kuolee vaikka yrittäisi kaikkensa.Haluaisin niin kuulla parantuneista tapauksista!Ihmisistä jotka tämän ikäisenä,tai minkä vaan,ovat tosi rankkojen hoitojen jälkeen vielä hengissä ja vapaana syövästä.Ihan toisen onnistumisesta lukeminen toisi minullekin iloa.Osaan iloita vaikka toisen onnistumisesta.Siitä jää aina pieni kipinä omaankin mieleen.Kiitos sinulle, Surullinen äiti että näin avoimesti kerrot tunteistasi ja sairautesi kulusta. Olet vahva ihminen. Sinussa on voimaa taistella rankkaa sairautta vastaan, siitä olen vakuuttunut. Päivä kerrallaan, vaikka tunti tai 5min kerrallaan, jos pahalta tuntuu.
Äitini eli 10 v munasarjasyövän toteamisesta, vaikka se on hyvin agressiivinen syöpämuoto. Leikkauksen ja solumyrkkyhoidon (kesti 6kk) jälkeen hänellä alkoi uusi elämä: entinen pessimisti muuttui iloiseksi, arjen pienistä asioista nauttiva nainen.
Menen ylihuomenna mammografiaan. Outoa puutumisentunnetta ja särkyä vasemmassa rinnassa. Kyhmyiset rinnat. Pelottaa. - Surullinen äiti
äiti,47v kirjoitti:
Kiitos sinulle, Surullinen äiti että näin avoimesti kerrot tunteistasi ja sairautesi kulusta. Olet vahva ihminen. Sinussa on voimaa taistella rankkaa sairautta vastaan, siitä olen vakuuttunut. Päivä kerrallaan, vaikka tunti tai 5min kerrallaan, jos pahalta tuntuu.
Äitini eli 10 v munasarjasyövän toteamisesta, vaikka se on hyvin agressiivinen syöpämuoto. Leikkauksen ja solumyrkkyhoidon (kesti 6kk) jälkeen hänellä alkoi uusi elämä: entinen pessimisti muuttui iloiseksi, arjen pienistä asioista nauttiva nainen.
Menen ylihuomenna mammografiaan. Outoa puutumisentunnetta ja särkyä vasemmassa rinnassa. Kyhmyiset rinnat. Pelottaa.Avasin juuri koneen!Toivotaan ettei sinulla ole tätä syöpää!Jos on,niin toivottavasti ei imusolmukkeissa.Minulle sanottiin,että kipeät kyhmyt eivät ole syöpäisiä.Puutuminenkin voi olla vaan siitä,että olet pitänyt käsivarttasi eri tavalla johtuen kivuista.Tuetaan toisiamme näinkin!Rukoilen sinulle hyviä uutisia jouluksi ja Jumalan apua!Toivotaan,että meitä molempia kuullaan!Kiitos sinulle!
- Kati
äiti,47v kirjoitti:
Kiitos sinulle, Surullinen äiti että näin avoimesti kerrot tunteistasi ja sairautesi kulusta. Olet vahva ihminen. Sinussa on voimaa taistella rankkaa sairautta vastaan, siitä olen vakuuttunut. Päivä kerrallaan, vaikka tunti tai 5min kerrallaan, jos pahalta tuntuu.
Äitini eli 10 v munasarjasyövän toteamisesta, vaikka se on hyvin agressiivinen syöpämuoto. Leikkauksen ja solumyrkkyhoidon (kesti 6kk) jälkeen hänellä alkoi uusi elämä: entinen pessimisti muuttui iloiseksi, arjen pienistä asioista nauttiva nainen.
Menen ylihuomenna mammografiaan. Outoa puutumisentunnetta ja särkyä vasemmassa rinnassa. Kyhmyiset rinnat. Pelottaa.Eivät kaikki kyhmyt välttämättä ole syöpää, mutta kannattaa olla erittäin tarkkana siitä, että pääsee tutkimuksiin.
Minulla terveyskeskus-lääkäri tutki noin herneen kokoisen kyhmyn ollessani 32-vuotias ja totesi, että mastopatiaahan tuo ja minä tietysti siihen, että voi kun ihanaa, kun pelkäsin pahinta. Mutta patti sen kuin kasvoi sitten vaan ja vuoden kuluttua E-pilleri-reseptiä uusiessani tutki tälläkertaa terveydenhoitaja pattini uudestaan, kun mainitsin siitä ja totesi, että kyllä täällä jotain on ja näin hoitoni pääsi loppujen lopuksi käynnistymään.
Luonnollisesti potilasvahinko-ilmoituksen tein ja jonkinlaisen korvauksen hoitoon pääsyn viivästymisestä sainkin, mutta pointti tässä on se, että itse täytyy olla joissakin tilanteissa erittäin vaativainen tutkimusten suhteen ja eikä liiaksi pidä luottaa lääkärin sanaan. - pidä toivoa yllä
Surullinen äiti kirjoitti:
Auttoi juuri tänään ja tähän tunnelmaan,jonkin verran.Olen kyllä jo 15 v vanhempi kuin sinä silloin...Ja minulla syöpä on pahalaatuinen.Imusolmukkeissa todella paljon jo...
Ne on nyt pois.Kainaloa punkteerataan vähän väliä.Nytkin jo 6dl varmaan taas kertynyt.Kipeä.Rankat sädehoidot ja sytostaatit vasta tulossa heti kun haava parantunut.Vaikea kannustaa itseään repimään kestävyyttä tähän,kun joka puolelta muualta kuulee vain kertomuksia siitä miten ei silti voitu enää pelastaa.Ihminen kuolee vaikka yrittäisi kaikkensa.Haluaisin niin kuulla parantuneista tapauksista!Ihmisistä jotka tämän ikäisenä,tai minkä vaan,ovat tosi rankkojen hoitojen jälkeen vielä hengissä ja vapaana syövästä.Ihan toisen onnistumisesta lukeminen toisi minullekin iloa.Osaan iloita vaikka toisen onnistumisesta.Siitä jää aina pieni kipinä omaankin mieleen.Älä surullinen äiti hiuksistasi ole huolissasi. Nehän kasvavat puolessa vuodessa sytostaattien päättymisestä aika paljon. Minullakin jo sentin sänki. Sytot ovat joillekin tosi ilkeitä kuten minulle lieveilmiöineen mutta kyllä ne kestää. Sädetykset eivät paljoakaan elämääni vaikuttaneet.
Paranemisestani en vielä tiedä mutta voihhan jäädä vaikka huomenna auton alle.
Ei kukaan tiedä lähtöpäiväänsä. - ....................
pidä toivoa yllä kirjoitti:
Älä surullinen äiti hiuksistasi ole huolissasi. Nehän kasvavat puolessa vuodessa sytostaattien päättymisestä aika paljon. Minullakin jo sentin sänki. Sytot ovat joillekin tosi ilkeitä kuten minulle lieveilmiöineen mutta kyllä ne kestää. Sädetykset eivät paljoakaan elämääni vaikuttaneet.
Paranemisestani en vielä tiedä mutta voihhan jäädä vaikka huomenna auton alle.
Ei kukaan tiedä lähtöpäiväänsä.Aloitus on 9 vuoden takainen.........hiusasia lienee ratkennut jo
- delita;)
turhaan olet hyvästellyt kaverisi.... et sinä kuole .sinut vain leikataan.......tämän viestin kirjoitti delitan äiti delitan postista..vastaa pian.
- sisareni sairastaa
kyllä tulet toipumaan leikkauksesta sisareltani poistettiin rinta kaksi vuotta aikaa ennen joulua löyti imusolmukkeesta syöpä ensin leikattiin imusolmukeet sen jälkeen sai kuusi sytoostaattihoitoa kolmenviikon välein ja nyt on saanut viisiviikkoa sädehoitoa hoidot oli rankat mutta hän kesti samoin kestät sinäkin onnea leikkaukseen ja sen jälkeen hoitoihin
- toivoa
Mitä kuuluu surullinen äiti toivottavasti hyvää.Satutti juttusi koska vaimollani on sama vaiva ja samaan aikaan leikattu(pahimman laatunen)Siitä on yli 5v ja vaimo on töissä.Olen harj.energia hoitoja ja hoitanu häntä melkein joka päivä.tulee mielenkiintoinen tunne kun sanoo hänelle että saat tykätä antamalla minulle välitettäväksi kaikki vaivasi pois.kokeilkaa
- Voimapaatti
Olisi kyllä mukava kuulla Surullisen äidin kuulumisia, nyt kun aikaa on vierähtänyt jo vuosia!
- Anonyymi
Vaikka viestiketju on vanha niin kaikille syövän sairastaneille ja niille jotka ovat saanet ikävän uutisen. Alku shokin itkun tuskan pahanolon yöllä yksin sureminen se kestää aikansa. On nostettava lopulta pää ylös nähtävä päivän paistavan. Itkeminen ei ikuisesti auta yhtään. On lähdettävä sillä mielellä et voittaa taistelun. Kiitos suomalaisen syövän hoidon moni pelastuu elämä jatkuu. Kaikille voimia itse saan voimani uskosta kuka saa mistäkin. Tärkeintä on usko siihen että paranee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113515MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar691886Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411576Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59826- 170823
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768