Tapaus Väinö Tanner
18.2.2009 20.53 | Johan Bäckman | Yleinen
Puheenjohtaja Jutta Urpilainen kiireidensä keskellä tuskin tietää luurangostaan kaapissa, nimittäin siitä, että Suomen sosialidemokraattinen puolue liittoutui 1930-luvun lopussa ainoana työväenpuolueena maailmassa Adolf Hitlerin kanssa. SDP:n työväenjohtaja Väinö Tannerilla oli merkittävä osuus Suomen työläisten johtamisessa toiseen maailmansotaan natsi-Saksan liittolaisena Suur-Suomen toteuttamiseksi vuosina 1939-1944.
Sittemmin sotarikollisena oikeudessa tuomittu Väinö Tanner oli Suur-Suomi-aktivisti ja Neuvostoliiton vihaaja. Hän oli koko sota-ajan ministerinä Suomen natsimielisissä hallituksissa 1937-1944. Juuri nuo hallitukset liittivät Suomen natsi-Saksan liittolaiseksi tuhoisiin hyökkäysvalmisteluihin ja hyökkäyssotiin.
Natseihin liittymisestä ei tietenkään järjestetty Suomessa mitään kansanäänestyksiä. Suomen liittäminen Hitleriin oli tietysti maanpetos, ennen kaikkea omaan työväestöön kohdistunut kansanmurha. Tosin meillä sitä on kutsuttu myös ”talvisodan ihmeeksi”.
Tanner oli J. K. Paasikiven mukana neuvotteluissa Moskovassa, toimien siten, että Suomi katkaisi neuvottelut. 20.11.1939 Tanner sanoi Paasikivelle: ”Asiat jäävät siihen missä nyt ovat.” (Paasikivi: Muistelmat, osa I, s. 102).
”Herra Tanner oli ja epäilemättä on edelleenkin Suomen-Neuvostoliiton neuvottelujen pahahenki. Herra Tannerin osallistuminen pilaisi koko asian!” (Molotovin arvio Tannerista 2.12.1939).
Kun Neuvostoliitto oli pakotettu aloittamaan sotatoimet Suomea vastaan Suur-Suomi-hyökkäysrajan siirtämiseksi turvallisen matkan päähän Leningradin porteilta, samana päivänä 30.11.1939 presidentti Kallio nimitti Suur-Suomi-rettelöitsijä Mannerheimin sotavoimien ylipäälliköksi. Siinä yhteydessä Mannerheim selitti, että ”[T]yöväen sitomiseksi entistä lujemmin hallituksen taakse tuli ulkoministeriksi nimittää Tanner”. (Tuomo Polvinen: Valtiomiehen elämäntyö 3, s. 65). Muodostettiin Risto Rytin sota-ajan hallitus, jonka ulkoministeriksi nimitettiin Väinö Tanner.
Tannerin johdolla Suomen työläiset kytkettiin AKSläisten eliittijohtajien hyökkäyssodan tykinruuaksi etulinjoille mm. näin: ”Työväenjärjestöt kehottivat jäseniään liittymään suojeluskuntiin ja lottiin.” (Sotasokeat: Tienvarrelta rauhaan, s. 98).
Tannerin arvovallalla ja toiminnan tuloksena ”[S]uojeluskuntain johdon ja sosialidemokraattisen puolueen kesken saatiin aikaan kaikinpuolinen yhteisymmärrys. Koko yhteiskunnan vallannut voimakas yksimielisyyden ja kohtalonyhteyden tunne säilyi koko sodan ajan.” (Lagus-Karilas-Raikkala: Vapautemme vartiossa, kuvateos Suojeluskuntajärjestöstä 1917-1944, s. 32).
SDP:n puoluesihteeri Erkki Liikanen sanoi 5.5.1985 Jyväskylässä: ”Sodan pitkittyessä Tanner taipui yhä enemmän ns. sisärenkaan sodan päämääriin ja vaikutti arvovallallaan merkittävästi siihen, että ne hyväksyttiin myös sosialidemokraattisissa puolue-elimissä.” (ks. Aamulehti 6.5.1985, otsikko ”Tanner kytki SDP:n mukaan sotapolitiikkaan”).
AKS-fasisti Elias Simojoki julisti: ”Samalla kun on huolehdittava armeijan aseiden perushankinnoista, on huolehdittava sen ihmisaineksen perushankinnasta, joka näitä aseita käyttää, sillä lopullisessa ratkaisussa ei tarvita vain sielua, vaan myöskin ruumista.”
Ja: ”Syvästi riemuiten hän [Simojoki] oli todennut sen kansallisen eheytymisen ihmeen, minkä syksy 1939 Suomelle lahjoitti ja mikä oli kansallemme yli kaikkien vaikeuksien valkenevaan tulevaisuuteen kantava voima. Tämän tietoisuuden varassa oli hänenlaisensa miehen, joka synkimpänä hajaannukse ja katkerien keskinäisten riitojen vuosinakin oli jaksanut pitää kiinni uskostaan Suureen Suomeen, helppo luottaa kansassamme vihdoinkin heränneen suuruustahdon voitollisuuteen!” (Elias Simojoki: Palava pensas, sitaatti Vilho Helasen esipuheesta).
Mitä muuta tuo ”kansallinen eheyttäminen” tai ”talvisodan ihme” oli kuin kansakunnan tannerilaista fasistisointia. Ainoana maailmassa työväenpuolue lähti natsien puolelle Suur-Suomen toteuttamiseksi työläisjoukkojen avulla. Tuloksena oli kymmenien tuhansien suomalaisten työtätekevien turha kuolema Hitlerin puolesta.
Tannerin Suur-Suomi-myönteisyyttä todistaa mm. seuraava lainaus: ”SAK jätti sodan eräässä vaiheessa pääministerille kirjelmän Neuvostoliiton vastaisesta sodasta irroittautumiseksi. Tässä kirjeessä todettiin mm.: Kansamme ei voi irtautua Neuvostoliiton naapuruudesta eikä myöskään Itämeren rannoila, mutta tällöin emme myöskään voi eristäytyä muusta Pohjolasta.” (C. O. Frietsch: Suomen kohtalonvuodet, s. 558). Tämä oli tietysti aivan jotakin toista kuin Väinö Hakkilan ja Tannerin hokemat Suomen luonnonmääräämästä ”elintilasta” ja siitä, että Suomelle oli muka mahdotonta koskaan tehdä rauhaa Neuvostoliiton kanssa.
Viha sotarikollinen Väinö Tanneria kohtaan on oikeutetusti ollut demokraattisissa piireissä syvää ja kestävää. Siellä Tanneria on kutsuttu myös nimityksillä ”emäfasisti” ja ”saatana ihmisen hahmossa”.
Nimitykset sopivatkin erittäin hyvin henkilölle, joka ainoana työväenjohtajana maailmassa on yhtynyt Hitleriin ja vienyt mukanaan kymmenet tuhannet nuoret työläiset varmaan kuolemaan Hitlerin ja Suur-Suomen ”elintilan” puolesta.
Väinö Tannerin toiminnan tuloksiin perrustuneekin Rafael Paasion kuuluisa rehellinen lausuma: ”Suomen kansaa on helppo höynäyttää!”
Tässä vähän miettimistä Jutta Urpilaiselle. Suomessa ja hänen puolueessaan on de-natsifikaatio edelleen tekemättä. Päin vastoin kansanmurhaaja Väinö Tannerin jälkikasvu on hankkimassa maanpetturille maineenpalautusta. Tietämättömyys kukoistaa, sillä oikeusministeri Tuija Braxin määräyksestä on aloitettu selvitystyö, joka valmistuu vuoden loppuun mennessä. Suomen korkein oikeus on onneksi kieltäytynyt purkamasta sotarikostuomioita.
Tannerin jälkikasvun myyräntyö ei tule johtamaan muuhun kuin siihen, että sotarikollisen ja kansanmurhaajan teot paljastetaan entistäkin yksityiskohtaisemmin. Internet sopii siihen mainiosti, sillä tieto leviää täältä koko maailmaan. Ei koskaa anteeksi sotarikollisille!
http://johaneurovaali.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/18/tapaus-vaino-tanner/
18.2.2009 20.53 | Johan Bäckman | Yleinen
Puheenjohtaja Jutta Urpilainen kiireidensä keskellä tuskin tietää luurangostaan kaapissa, nimittäin siitä, että Suomen sosialidemokraattinen puolue liittoutui 1930-luvun lopussa ainoana työväenpuolueena maailmassa Adolf Hitlerin kanssa. SDP:n työväenjohtaja Väinö Tannerilla oli merkittävä osuus Suomen työläisten johtamisessa toiseen maailmansotaan natsi-Saksan liittolaisena Suur-Suomen toteuttamiseksi vuosina 1939-1944.
Sittemmin sotarikollisena oikeudessa tuomittu Väinö Tanner oli Suur-Suomi-aktivisti ja Neuvostoliiton vihaaja. Hän oli koko sota-ajan ministerinä Suomen natsimielisissä hallituksissa 1937-1944. Juuri nuo hallitukset liittivät Suomen natsi-Saksan liittolaiseksi tuhoisiin hyökkäysvalmisteluihin ja hyökkäyssotiin.
Natseihin liittymisestä ei tietenkään järjestetty Suomessa mitään kansanäänestyksiä. Suomen liittäminen Hitleriin oli tietysti maanpetos, ennen kaikkea omaan työväestöön kohdistunut kansanmurha. Tosin meillä sitä on kutsuttu myös ”talvisodan ihmeeksi”.
Tanner oli J. K. Paasikiven mukana neuvotteluissa Moskovassa, toimien siten, että Suomi katkaisi neuvottelut. 20.11.1939 Tanner sanoi Paasikivelle: ”Asiat jäävät siihen missä nyt ovat.” (Paasikivi: Muistelmat, osa I, s. 102).
”Herra Tanner oli ja epäilemättä on edelleenkin Suomen-Neuvostoliiton neuvottelujen pahahenki. Herra Tannerin osallistuminen pilaisi koko asian!” (Molotovin arvio Tannerista 2.12.1939).
Kun Neuvostoliitto oli pakotettu aloittamaan sotatoimet Suomea vastaan Suur-Suomi-hyökkäysrajan siirtämiseksi turvallisen matkan päähän Leningradin porteilta, samana päivänä 30.11.1939 presidentti Kallio nimitti Suur-Suomi-rettelöitsijä Mannerheimin sotavoimien ylipäälliköksi. Siinä yhteydessä Mannerheim selitti, että ”[T]yöväen sitomiseksi entistä lujemmin hallituksen taakse tuli ulkoministeriksi nimittää Tanner”. (Tuomo Polvinen: Valtiomiehen elämäntyö 3, s. 65). Muodostettiin Risto Rytin sota-ajan hallitus, jonka ulkoministeriksi nimitettiin Väinö Tanner.
Tannerin johdolla Suomen työläiset kytkettiin AKSläisten eliittijohtajien hyökkäyssodan tykinruuaksi etulinjoille mm. näin: ”Työväenjärjestöt kehottivat jäseniään liittymään suojeluskuntiin ja lottiin.” (Sotasokeat: Tienvarrelta rauhaan, s. 98).
Tannerin arvovallalla ja toiminnan tuloksena ”[S]uojeluskuntain johdon ja sosialidemokraattisen puolueen kesken saatiin aikaan kaikinpuolinen yhteisymmärrys. Koko yhteiskunnan vallannut voimakas yksimielisyyden ja kohtalonyhteyden tunne säilyi koko sodan ajan.” (Lagus-Karilas-Raikkala: Vapautemme vartiossa, kuvateos Suojeluskuntajärjestöstä 1917-1944, s. 32).
SDP:n puoluesihteeri Erkki Liikanen sanoi 5.5.1985 Jyväskylässä: ”Sodan pitkittyessä Tanner taipui yhä enemmän ns. sisärenkaan sodan päämääriin ja vaikutti arvovallallaan merkittävästi siihen, että ne hyväksyttiin myös sosialidemokraattisissa puolue-elimissä.” (ks. Aamulehti 6.5.1985, otsikko ”Tanner kytki SDP:n mukaan sotapolitiikkaan”).
AKS-fasisti Elias Simojoki julisti: ”Samalla kun on huolehdittava armeijan aseiden perushankinnoista, on huolehdittava sen ihmisaineksen perushankinnasta, joka näitä aseita käyttää, sillä lopullisessa ratkaisussa ei tarvita vain sielua, vaan myöskin ruumista.”
Ja: ”Syvästi riemuiten hän [Simojoki] oli todennut sen kansallisen eheytymisen ihmeen, minkä syksy 1939 Suomelle lahjoitti ja mikä oli kansallemme yli kaikkien vaikeuksien valkenevaan tulevaisuuteen kantava voima. Tämän tietoisuuden varassa oli hänenlaisensa miehen, joka synkimpänä hajaannukse ja katkerien keskinäisten riitojen vuosinakin oli jaksanut pitää kiinni uskostaan Suureen Suomeen, helppo luottaa kansassamme vihdoinkin heränneen suuruustahdon voitollisuuteen!” (Elias Simojoki: Palava pensas, sitaatti Vilho Helasen esipuheesta).
Mitä muuta tuo ”kansallinen eheyttäminen” tai ”talvisodan ihme” oli kuin kansakunnan tannerilaista fasistisointia. Ainoana maailmassa työväenpuolue lähti natsien puolelle Suur-Suomen toteuttamiseksi työläisjoukkojen avulla. Tuloksena oli kymmenien tuhansien suomalaisten työtätekevien turha kuolema Hitlerin puolesta.
Tannerin Suur-Suomi-myönteisyyttä todistaa mm. seuraava lainaus: ”SAK jätti sodan eräässä vaiheessa pääministerille kirjelmän Neuvostoliiton vastaisesta sodasta irroittautumiseksi. Tässä kirjeessä todettiin mm.: Kansamme ei voi irtautua Neuvostoliiton naapuruudesta eikä myöskään Itämeren rannoila, mutta tällöin emme myöskään voi eristäytyä muusta Pohjolasta.” (C. O. Frietsch: Suomen kohtalonvuodet, s. 558). Tämä oli tietysti aivan jotakin toista kuin Väinö Hakkilan ja Tannerin hokemat Suomen luonnonmääräämästä ”elintilasta” ja siitä, että Suomelle oli muka mahdotonta koskaan tehdä rauhaa Neuvostoliiton kanssa.
Viha sotarikollinen Väinö Tanneria kohtaan on oikeutetusti ollut demokraattisissa piireissä syvää ja kestävää. Siellä Tanneria on kutsuttu myös nimityksillä ”emäfasisti” ja ”saatana ihmisen hahmossa”.
Nimitykset sopivatkin erittäin hyvin henkilölle, joka ainoana työväenjohtajana maailmassa on yhtynyt Hitleriin ja vienyt mukanaan kymmenet tuhannet nuoret työläiset varmaan kuolemaan Hitlerin ja Suur-Suomen ”elintilan” puolesta.
Väinö Tannerin toiminnan tuloksiin perrustuneekin Rafael Paasion kuuluisa rehellinen lausuma: ”Suomen kansaa on helppo höynäyttää!”
Tässä vähän miettimistä Jutta Urpilaiselle. Suomessa ja hänen puolueessaan on de-natsifikaatio edelleen tekemättä. Päin vastoin kansanmurhaaja Väinö Tannerin jälkikasvu on hankkimassa maanpetturille maineenpalautusta. Tietämättömyys kukoistaa, sillä oikeusministeri Tuija Braxin määräyksestä on aloitettu selvitystyö, joka valmistuu vuoden loppuun mennessä. Suomen korkein oikeus on onneksi kieltäytynyt purkamasta sotarikostuomioita.
Tannerin jälkikasvun myyräntyö ei tule johtamaan muuhun kuin siihen, että sotarikollisen ja kansanmurhaajan teot paljastetaan entistäkin yksityiskohtaisemmin. Internet sopii siihen mainiosti, sillä tieto leviää täältä koko maailmaan. Ei koskaa anteeksi sotarikollisille!
http://johaneurovaali.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/18/tapaus-vaino-tanner/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Terijoen hallitus ei saanut Suomen kansaa taakseen. Olisimme päässeet Siperiaan ja taistelemaan Hitlerin joukkoja vastaan muuallakin kuin Lapissa.
paskaa
Tuen koko sydämestäni Johan Bäckmanin antifasistisia näkökantoja ja eurovaali ehdokkuutta. Olen oman valintani tehnyt ja odotan vain että pääsen äänestämään. Fasismi vaanii meitä salakavalasti joka puolella. Meidän täytyy pysäyttää se ja herra Bäckman on siinä mies paikallaan.
Näinä päivinäkin ajankohtainen kirjoitus. Historia toistaa itseään.