Näin naapurissa:
Bolshevismin suuret rikokset:
Kollektivisointi Venäjän kansan sielua satuttavin tapaus
Ote kirjasta:
Hannu Rautakallio, SUURI VIHA Stalinin suomalaiset uhrit 1930-luvulla, WSOY 1995, ss. 15-21, ISBN 951-0-19970-2
Lukutaidottomista työläisluokkaStalinin ensimmäinen viisivuotissuunnitelma käynnistyi ennennäkemättömänä ihmisten pakkomuuttona maaseudulta kaupunkeihin; vuodesta 1928 lähtien parissa vuodessa pakotettiin yli 17 miljoonaa nälkäistä, omanarvontuntonsa menettänyttä ja lukutaidotonta talonpoikaa kaupunkeihin. Heistä Stalin oli päättänyt tehdä uuden työläisluokan.
Tämä bolshevikkien teknokraattinen ja epäinhimillinen toteutus palautti sotakommunismin Neuvostoliiton rauhanoloihin. Viisivuotissuunnitelmaansa varten Stalin tarvitsi totaalisen poliittisen ja yhteiskunnallisen muutoksen Venäjällä. Keinona hän käytti jälleen hyökkäystä "luokkavihollisia" vastaan. Leninhän oli aloittanut ensimmäisen suunnitelmallisen ihmisten tuhoamisen kansan vihollisina.
Kollektivisointi oli Venäjän kansan sieluun satuttavimmin koskettava tapaus, ja bolshevismin suurimpia rikoksia. Vastoinkäymisten salaamiseksi Stalinin oli samalla kiihdytettävä entisestään muita kansan vastaisia toimia. Sen vuoksi - tohtori Zhivagon sanoin "piti kaikin pelotuskeinoin vieroittaa ihmiset arvostelemasta ja ajattelemasta, pakottaa heidät näkemään olematon ja todistamaan kielteinen myönteiseksi. Siitä jezovilaisuuden (sana tulee OGPU:n johtajan. Nikolai Jetzhovin nimestä) tavaton julmuus, perustuslain julistaminen, jota ei aiottukaan soveltaa käytäntöön, yleiset vaalit, jotka eivät nojautuneet vaalivapauteen..."
Valheellinen käsitys neuvostojärjestelmän tehokkuudesta oli seurausta kollektivisoinnista ja teollistamisen väkivaltaisesta toimeenpanosta. Suunnitelmatalous oli määrä toteuttaa "tieteellisesti", tehtaita ja kollektiiveja kilpailutettiin epärealistisin tavoittein, tuotantolukuja vääristeltiin, ja tehtaat varastivat toisiltaan junalasteittain raaka-aineita. Valheet ja varkaudet olivat henkivakuutuksia, koska epäonnistuminen merkitsi sabotaasisyytöstä ja pidätystä, ja vieläkin pahempaa eli kuolemaa. .
Tuhottavista talonpojista valtion maaorjiaTammikuussa 1930 Stalin julisti, että itsenäiset talonpojat, kulakit, oli tuhottava yhteiskuntaluokkana. Virallisten neuvostotilastojen mukaan vuoteen 1931 mennessä 52,7 prosenttia talonpoikien tiloista oli kollektivisoitu kolhooseiksi. Minkäänlaisia tilastoja ei ole käytettävissä niistä miljoonista ihmisistä, jotka Stalinin salainen poliisi siirsi gulageihin orjatyövoimaksi. Vuonna 1936 yli 90 prosenttia tiloista oli kollektivoitu 240000 kolhoosiin. Niiden rinnalle perustettiin valtion tiloja, sovhooseja, sosialistisia maataloustehtaita, joiden propagandamerkitys oli suuri stalinistillisessa kokeilussa.
Itsenäisen talonpoikaisluokan tuhoamisen jälkeen puolueen kontrolli ulottui kaikkialle. Valtio vastasi elintarvikkeiden tuotannosta, eikä sen tarvinnut maksaa kopeekkaakaan tuottajille. Markkinat korvannut poliittinen ohjaus, administrirovanie, vääristi pysyvästi elintarvikkeiden tuotannon ja niiden hinnat, eivätkä kolhoosit pystyneet koko Neuvostoliiton olemassaolon aikana korjaamaan jatkuvasti pahenevaa tilannetta. Kolhoosin työntekijöille jätetyt pienet maapalaset tuottivat jo vuonna 1937 peräti neljänneksen Neuvosto, liiton elintarvikkeista. Kollektivisoinnin alkuvaiheessa Stalin ei 0llut kiinnostunut sen taloudellisista vaikutuksista vaan poliittisesta tuloksesta.
Vilja-aittaan kauhea nälänhätäPakkokollektivisointi aiheutti vuosina 1932-33 Ukrainassa ja Volgan alueella kauhean nälänhädän, vaikka ennen ensimmäistä maailmansotaa Venäjä oli ollut viljaa vienyt maa. Tässä Stalinin aiheuttamassa nälänhädässä kuoli arviolta 11 miljoonaa ihmistä. Ukrainassa äidit tappoivat lapsiaan ja söivät heidät. Ihmislihaa myytiin toreilla. Ihmiset kaivoivat itselleen maakuopat ja laskeutuivat sinne kuolemaa odottamaan.
Vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon muuttaneet ihmiset eivät uskoneet näitä asioita todeksi. Kun Felix Chuev kysyi Stalinin elinikäiseltä uskotulta Vjatheslav Molotovilta vuonna 1974, aiheuttiko Stalin tietoisesti nälänhädän, Molotov raivostui: "Kommunismin viholliset sanovat noin! He ovat kommunismin vihollisia! Ihmisiä, jotka eivät ole poliittisesti tietoisia, jotka ovat poliittisesti sokeita!"
Neuvostoliittoon keväällä 1933 saapunut Arvo Tuominen kertoo muistelmissaan nälänhädästä matkustaessaan Ukrainan halki ikkunat peitetyssä salonkivaunussa Krimille lomailemaan "Stalin" nimiseen sanatorioon. Tuominen sanoo kyllä tienneensä, "että tässä uudessa kotimaassani oli puutteita, mutta en ollut voinut kuvitellakaan kurjuutta niin hirvittäväksi, kuin se näkyi asemilla maleksivissa suurissa ihmislaumoissa, näkyi kuihtuneissa kasvoissa ja painuneissa silmissä, näkyi onnettomissa, jotka olivat niin nälän uuvuttamia, etteivät pystyssä pysyneet". Kommunistien eliittiin kuulunut Tuominen haihdutti kohta ikävät matkamuistot, kun hän kuvaili Sotshin ihanuuksia Suomeen. Hänen osallistumisensa Stalinin terroriin oli vasta edessä.
'...oli sallittua valehdella, varastaa, tuhota...' Kommunistit kyllä näkivät, mitä Venäjän kansalle tapahtui, ja kuinka se alistettiin vastaanottamaan kauheuksia. Ilja Ehrenburg sanoo, "etteivät he (talonpojat) olleet syyllistyneet mihinkään; mutta he kuuluivat luokkaan, joka oli syyllinen kaikkeen". Toinen venäläiskirjailija Lev Kopelev myöntää nähneensä ihmisten kuolleen nälästä, "näin naisten ja lasten pullistuvin mahoin muuttuvan sinisiksi, vielä hengittäen, mutta he tuijottivat tyhjillä ja kuolleilla silmillään... Näin kaiken tämän, mutta en menettänyt järkeäni, enkä tehnyt itsemurhaa... Suuri tavoitteemme oli kommunismin maailmanlaajuinen voitto, tämän tavoitteen vuoksi kaikki oli sallittua, valehdella, varastaa, tuhota satoja tuhansia, jopa miljoonia ihmisiä".
Valhe kasvoi ja kumuloitui. Kun se oli kasvanut kyllin suureksi, se muuttui totuudeksi. Niinpä esimerkiksi Moskovassa vuonna 1974 kansainväliseen levitykseen menneessä tiedeakatemian julkaisussa kerrottiin Stalinin aikaisten teollisuustuotannon kasvu indeksien olleen vuonna 1929 täsmälleen 124,0, kun se vastaavasti oli "kapitalistisessa maailmassa" 107; mutta vuonna 1933, kun läntinen talouslama jo helpotti, olivat vastaavat luvut stalinilaisen tuotannon hyväksi 216,0- 74,91
Näillä "tieteellisillä luvuilla" perusteltiin vuosikymmenien ajan luokkataistelun jatkuvaa kiristymistä. Läntisten kapitalististen valtioiden ongelmat heijastuivat erityisesti suuren laman aikana haavekuvina sosialistiseen ihannevaltioon, jota ihmiset lähtivät virallisina maahanmuuttajina tai loikkareina rakentamaan. Sosialistisen illuusion venäläinen todellisuus oli järkyttävin juuri niinä vuosina, jolloin läntinen muuttoliike suuntautui myös Karjalan Sosialistiseen Neuvostotasavaltaan. Punainen Karjala oli kuitenkin Neuvostoliiton parhaimmasta päästä.
Puoluevaltion sisäisten luokkavihollisten tuhoamisen ohella Stalin perusteli sosialistista rakennustyötä yhdessä maassa sillä, että "kapitalismin saarto" uhkasi Neuvostoliittoa. Lokakuun vallankumouksen legenda oli kovassa käytössä; maailman kommunistien oletetut ja todelliset viholliset olivat nimenomaan Neuvostoliiton vihollisia. Kommunistinen internationaali, Komintern, "loisti Venäjän puolueen lainavaatteissa". "Komintern ei edusta mitään. Se on olemassa pelkästään meidän tukemme ansiosta", Stalin sanoi. Sverdlovskin yliopiston kumoukselliset ylioppilaat olivat kauhuissaan, kun Stalin selitti heille jo kesäkuussa 1925, että Venäjän eristäytyneisyys jatkuisi ainakin kaksikymmentä vuotta, aina vuoteen 1945 asti. Stalin siirsi vallankumouksellisen internationalismin epätoden ilmapiirin sosialismin rakennustyöhön Venäjällä. Yhden ainoan uuden tehtaan pystyttäminen, gulakkien orjatyövoimalla rakennetut Siperian tehdaskaupungit, Kolyman kultakaivokset, Kotlasin arktiset metsätyömaat, padot ja kanavat olivat ulkomaisia vallankumousodotuksia tärkeämpiä tavoitteita.
Vain taipuisimmat ja kyynikot selvisivätVuosi 1934 oli käännekohta. Stalinilla oli kaikki totaalisen terrorin välineet jo käytössään. Gulagit kukoistivat, viisivuotissuunnitelmien saavutukset olivat silmin nähtävissä. Stalin tehosti salaisen poliisin toimintaa lakkauttamalla vanhan OGPU:n ja yhdistäen sen valtakunnanlaajuiseen NKVD:hen; se oli valtio valtiossa, suoraan NKP:n politbyroolle alisteinen, käytännössä Stalinin henkilökohtainen valvonta- ja terrori-instrumentti. Sen lonkerot ulottuivat kaikkialle neuvostoyhteiskuntaan ja myös muiden maiden kommunisti, puolueiden toimintaan. Komintem oli Stalinin mielivallan välikappale, ja NKVD valvoi tiukasti sen toimintaa. Taipuisimmat opportunistit ja kyynikot säilyttivät asemansa ja henkensä systeemissä.
Ulkomaisista kommunisteista Otto Wille Kuusinen oli sitkeydessään ylitse muiden. Buharinin syrjäyttämisen jälkeen 1928 Stalin nimitti hänet Komintemin ns. pieneen komissioon (Uzkaja komissija), joka oli tosiasiassa OGPU:n kontrollielin. Sen toiminnasta, kuten itse OGPU:n (NKVD) ja SKP:n operatiivisista yhteyksistä Stalinin terrorissa on tiedetty vähän. Itsenäistä Komintemia tai itsenäistä SKP:tä ei tietenkään voinut olla, vaikka esimerkiksi Isaac Deutscherin mielestä Venäjän puolueen kontrolli Komintemista oli sen "elämän pahin ja omituisin anomalia, ja siitä kehittyi normi". Deutscher ja hänen laillaan stalinismin evoluutioita pohtivat ovat perinjuurin erehtyneet. Stalinin poliisikoneiston NKVD:n kontrollissa ei ollut mitään omituista, ei Stalinin aikana, eikä sen jälkeenkään.
--------------------------------------------------------------------------------
Bolshevismin suuret rikokset:
Kollektivisointi Venäjän kansan sielua satuttavin tapaus
Ote kirjasta:
Hannu Rautakallio, SUURI VIHA Stalinin suomalaiset uhrit 1930-luvulla, WSOY 1995, ss. 15-21, ISBN 951-0-19970-2
Lukutaidottomista työläisluokkaStalinin ensimmäinen viisivuotissuunnitelma käynnistyi ennennäkemättömänä ihmisten pakkomuuttona maaseudulta kaupunkeihin; vuodesta 1928 lähtien parissa vuodessa pakotettiin yli 17 miljoonaa nälkäistä, omanarvontuntonsa menettänyttä ja lukutaidotonta talonpoikaa kaupunkeihin. Heistä Stalin oli päättänyt tehdä uuden työläisluokan.
Tämä bolshevikkien teknokraattinen ja epäinhimillinen toteutus palautti sotakommunismin Neuvostoliiton rauhanoloihin. Viisivuotissuunnitelmaansa varten Stalin tarvitsi totaalisen poliittisen ja yhteiskunnallisen muutoksen Venäjällä. Keinona hän käytti jälleen hyökkäystä "luokkavihollisia" vastaan. Leninhän oli aloittanut ensimmäisen suunnitelmallisen ihmisten tuhoamisen kansan vihollisina.
Kollektivisointi oli Venäjän kansan sieluun satuttavimmin koskettava tapaus, ja bolshevismin suurimpia rikoksia. Vastoinkäymisten salaamiseksi Stalinin oli samalla kiihdytettävä entisestään muita kansan vastaisia toimia. Sen vuoksi - tohtori Zhivagon sanoin "piti kaikin pelotuskeinoin vieroittaa ihmiset arvostelemasta ja ajattelemasta, pakottaa heidät näkemään olematon ja todistamaan kielteinen myönteiseksi. Siitä jezovilaisuuden (sana tulee OGPU:n johtajan. Nikolai Jetzhovin nimestä) tavaton julmuus, perustuslain julistaminen, jota ei aiottukaan soveltaa käytäntöön, yleiset vaalit, jotka eivät nojautuneet vaalivapauteen..."
Valheellinen käsitys neuvostojärjestelmän tehokkuudesta oli seurausta kollektivisoinnista ja teollistamisen väkivaltaisesta toimeenpanosta. Suunnitelmatalous oli määrä toteuttaa "tieteellisesti", tehtaita ja kollektiiveja kilpailutettiin epärealistisin tavoittein, tuotantolukuja vääristeltiin, ja tehtaat varastivat toisiltaan junalasteittain raaka-aineita. Valheet ja varkaudet olivat henkivakuutuksia, koska epäonnistuminen merkitsi sabotaasisyytöstä ja pidätystä, ja vieläkin pahempaa eli kuolemaa. .
Tuhottavista talonpojista valtion maaorjiaTammikuussa 1930 Stalin julisti, että itsenäiset talonpojat, kulakit, oli tuhottava yhteiskuntaluokkana. Virallisten neuvostotilastojen mukaan vuoteen 1931 mennessä 52,7 prosenttia talonpoikien tiloista oli kollektivisoitu kolhooseiksi. Minkäänlaisia tilastoja ei ole käytettävissä niistä miljoonista ihmisistä, jotka Stalinin salainen poliisi siirsi gulageihin orjatyövoimaksi. Vuonna 1936 yli 90 prosenttia tiloista oli kollektivoitu 240000 kolhoosiin. Niiden rinnalle perustettiin valtion tiloja, sovhooseja, sosialistisia maataloustehtaita, joiden propagandamerkitys oli suuri stalinistillisessa kokeilussa.
Itsenäisen talonpoikaisluokan tuhoamisen jälkeen puolueen kontrolli ulottui kaikkialle. Valtio vastasi elintarvikkeiden tuotannosta, eikä sen tarvinnut maksaa kopeekkaakaan tuottajille. Markkinat korvannut poliittinen ohjaus, administrirovanie, vääristi pysyvästi elintarvikkeiden tuotannon ja niiden hinnat, eivätkä kolhoosit pystyneet koko Neuvostoliiton olemassaolon aikana korjaamaan jatkuvasti pahenevaa tilannetta. Kolhoosin työntekijöille jätetyt pienet maapalaset tuottivat jo vuonna 1937 peräti neljänneksen Neuvosto, liiton elintarvikkeista. Kollektivisoinnin alkuvaiheessa Stalin ei 0llut kiinnostunut sen taloudellisista vaikutuksista vaan poliittisesta tuloksesta.
Vilja-aittaan kauhea nälänhätäPakkokollektivisointi aiheutti vuosina 1932-33 Ukrainassa ja Volgan alueella kauhean nälänhädän, vaikka ennen ensimmäistä maailmansotaa Venäjä oli ollut viljaa vienyt maa. Tässä Stalinin aiheuttamassa nälänhädässä kuoli arviolta 11 miljoonaa ihmistä. Ukrainassa äidit tappoivat lapsiaan ja söivät heidät. Ihmislihaa myytiin toreilla. Ihmiset kaivoivat itselleen maakuopat ja laskeutuivat sinne kuolemaa odottamaan.
Vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon muuttaneet ihmiset eivät uskoneet näitä asioita todeksi. Kun Felix Chuev kysyi Stalinin elinikäiseltä uskotulta Vjatheslav Molotovilta vuonna 1974, aiheuttiko Stalin tietoisesti nälänhädän, Molotov raivostui: "Kommunismin viholliset sanovat noin! He ovat kommunismin vihollisia! Ihmisiä, jotka eivät ole poliittisesti tietoisia, jotka ovat poliittisesti sokeita!"
Neuvostoliittoon keväällä 1933 saapunut Arvo Tuominen kertoo muistelmissaan nälänhädästä matkustaessaan Ukrainan halki ikkunat peitetyssä salonkivaunussa Krimille lomailemaan "Stalin" nimiseen sanatorioon. Tuominen sanoo kyllä tienneensä, "että tässä uudessa kotimaassani oli puutteita, mutta en ollut voinut kuvitellakaan kurjuutta niin hirvittäväksi, kuin se näkyi asemilla maleksivissa suurissa ihmislaumoissa, näkyi kuihtuneissa kasvoissa ja painuneissa silmissä, näkyi onnettomissa, jotka olivat niin nälän uuvuttamia, etteivät pystyssä pysyneet". Kommunistien eliittiin kuulunut Tuominen haihdutti kohta ikävät matkamuistot, kun hän kuvaili Sotshin ihanuuksia Suomeen. Hänen osallistumisensa Stalinin terroriin oli vasta edessä.
'...oli sallittua valehdella, varastaa, tuhota...' Kommunistit kyllä näkivät, mitä Venäjän kansalle tapahtui, ja kuinka se alistettiin vastaanottamaan kauheuksia. Ilja Ehrenburg sanoo, "etteivät he (talonpojat) olleet syyllistyneet mihinkään; mutta he kuuluivat luokkaan, joka oli syyllinen kaikkeen". Toinen venäläiskirjailija Lev Kopelev myöntää nähneensä ihmisten kuolleen nälästä, "näin naisten ja lasten pullistuvin mahoin muuttuvan sinisiksi, vielä hengittäen, mutta he tuijottivat tyhjillä ja kuolleilla silmillään... Näin kaiken tämän, mutta en menettänyt järkeäni, enkä tehnyt itsemurhaa... Suuri tavoitteemme oli kommunismin maailmanlaajuinen voitto, tämän tavoitteen vuoksi kaikki oli sallittua, valehdella, varastaa, tuhota satoja tuhansia, jopa miljoonia ihmisiä".
Valhe kasvoi ja kumuloitui. Kun se oli kasvanut kyllin suureksi, se muuttui totuudeksi. Niinpä esimerkiksi Moskovassa vuonna 1974 kansainväliseen levitykseen menneessä tiedeakatemian julkaisussa kerrottiin Stalinin aikaisten teollisuustuotannon kasvu indeksien olleen vuonna 1929 täsmälleen 124,0, kun se vastaavasti oli "kapitalistisessa maailmassa" 107; mutta vuonna 1933, kun läntinen talouslama jo helpotti, olivat vastaavat luvut stalinilaisen tuotannon hyväksi 216,0- 74,91
Näillä "tieteellisillä luvuilla" perusteltiin vuosikymmenien ajan luokkataistelun jatkuvaa kiristymistä. Läntisten kapitalististen valtioiden ongelmat heijastuivat erityisesti suuren laman aikana haavekuvina sosialistiseen ihannevaltioon, jota ihmiset lähtivät virallisina maahanmuuttajina tai loikkareina rakentamaan. Sosialistisen illuusion venäläinen todellisuus oli järkyttävin juuri niinä vuosina, jolloin läntinen muuttoliike suuntautui myös Karjalan Sosialistiseen Neuvostotasavaltaan. Punainen Karjala oli kuitenkin Neuvostoliiton parhaimmasta päästä.
Puoluevaltion sisäisten luokkavihollisten tuhoamisen ohella Stalin perusteli sosialistista rakennustyötä yhdessä maassa sillä, että "kapitalismin saarto" uhkasi Neuvostoliittoa. Lokakuun vallankumouksen legenda oli kovassa käytössä; maailman kommunistien oletetut ja todelliset viholliset olivat nimenomaan Neuvostoliiton vihollisia. Kommunistinen internationaali, Komintern, "loisti Venäjän puolueen lainavaatteissa". "Komintern ei edusta mitään. Se on olemassa pelkästään meidän tukemme ansiosta", Stalin sanoi. Sverdlovskin yliopiston kumoukselliset ylioppilaat olivat kauhuissaan, kun Stalin selitti heille jo kesäkuussa 1925, että Venäjän eristäytyneisyys jatkuisi ainakin kaksikymmentä vuotta, aina vuoteen 1945 asti. Stalin siirsi vallankumouksellisen internationalismin epätoden ilmapiirin sosialismin rakennustyöhön Venäjällä. Yhden ainoan uuden tehtaan pystyttäminen, gulakkien orjatyövoimalla rakennetut Siperian tehdaskaupungit, Kolyman kultakaivokset, Kotlasin arktiset metsätyömaat, padot ja kanavat olivat ulkomaisia vallankumousodotuksia tärkeämpiä tavoitteita.
Vain taipuisimmat ja kyynikot selvisivätVuosi 1934 oli käännekohta. Stalinilla oli kaikki totaalisen terrorin välineet jo käytössään. Gulagit kukoistivat, viisivuotissuunnitelmien saavutukset olivat silmin nähtävissä. Stalin tehosti salaisen poliisin toimintaa lakkauttamalla vanhan OGPU:n ja yhdistäen sen valtakunnanlaajuiseen NKVD:hen; se oli valtio valtiossa, suoraan NKP:n politbyroolle alisteinen, käytännössä Stalinin henkilökohtainen valvonta- ja terrori-instrumentti. Sen lonkerot ulottuivat kaikkialle neuvostoyhteiskuntaan ja myös muiden maiden kommunisti, puolueiden toimintaan. Komintem oli Stalinin mielivallan välikappale, ja NKVD valvoi tiukasti sen toimintaa. Taipuisimmat opportunistit ja kyynikot säilyttivät asemansa ja henkensä systeemissä.
Ulkomaisista kommunisteista Otto Wille Kuusinen oli sitkeydessään ylitse muiden. Buharinin syrjäyttämisen jälkeen 1928 Stalin nimitti hänet Komintemin ns. pieneen komissioon (Uzkaja komissija), joka oli tosiasiassa OGPU:n kontrollielin. Sen toiminnasta, kuten itse OGPU:n (NKVD) ja SKP:n operatiivisista yhteyksistä Stalinin terrorissa on tiedetty vähän. Itsenäistä Komintemia tai itsenäistä SKP:tä ei tietenkään voinut olla, vaikka esimerkiksi Isaac Deutscherin mielestä Venäjän puolueen kontrolli Komintemista oli sen "elämän pahin ja omituisin anomalia, ja siitä kehittyi normi". Deutscher ja hänen laillaan stalinismin evoluutioita pohtivat ovat perinjuurin erehtyneet. Stalinin poliisikoneiston NKVD:n kontrollissa ei ollut mitään omituista, ei Stalinin aikana, eikä sen jälkeenkään.
--------------------------------------------------------------------------------
Vastaukset 4
Vanhimmat
siten, että Suomi teki jo kaksikymmenluvulla kaukopartio ja tihutyömatkoja NL:n. Suomi siis osallistui ylläpitämään vakooja toimintaa ja siis myös sen vastustamista. Olimme siis osallisia Venäjän tapahtumiin monella tapaa.
Toinen asia on se, että se mitä Venäjällä on koskaan tapahtunut, ei ole yhteydessä siihen, mitä meillä tapahtuu tänään. Meidän omat kapitalistimme suorastaan murhaavat kansaamme. Esimerkiksi käy hyvin vanhusten, työttömien ja meilentervyspotilaiden säännöllinen heitteillejättö ja tietysti karmeat itsemurhatilastomme.
Pysykäme siis asiassa, ja kertokaamme suomalaisille suomalaisuudesta vuonna 2009. Arkipäivän fasismi on maassamme, erityisesti se on sitä oikeustoimissa, oikeuslaitoksessa. Jossa kyyniset saksalaistyyppiset tuomarit ja oikeuskaaret raatelevat Ihmisiä päivittäin hengiltä. Toistuvat oikeusmurhat ovat arkipäiväämme, kertoo jo pelkästään tapaus Rainesto. Joka todistaa tiukan yksityiskohtaisesti suomalasien oikeusmurhan anatomiasta paljon.
Kyse on myös oikeusvakuutuksista, joissa vain voittaja on vaakuutettu, sillä jostain pitää saada maksaja korvauksille, joten hävinnyt on aina maksaja. Vakuutusyhtiö on vain korvauksen välittävä pankki, joka alkaa perimään omiaan tappaen usein uhrinsa itsemurhaan. Varsinkin jo kertaaleen oiekusmurhatun uhrin. Tästä ei haluta tietää mitään, ei edes eduskunnassa, jossa surkeat edustajamme etsivät vain keinoja rahastaa asemallaan.
Suomi on ansainnut oikeuden siirtyä jo sosialismiin ja jättään näin tämän kurjan kapitalismin taakseen, ja hautaamaan lopulta porvariaatteen metrien syvyteen.
Kyllä Neuvostoliitto sopii tälle palstalle erinomaisesti. Onhan SKP perustettu Moskovassa ja sieltä johdettu.
"Sirola kuoli Moskovassa aivohalvaukseen 1936. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle Helsinkiin, kortteliin 23-9-123. Haudan vieressä on SKP:n johtohenkilöiden yhteishauta."
Sirola sekosi kyllä päästään.
"Manner sijoitettiin Komin tasavaltaan Uhtpetšin työleirille Uhta-Petšoraan. Saman pituisen tuomion saanut Mannerin vaimo joutui Solovetskin luostarisaarelle, jossa hän myöhemmin hukuttautui.[3]
Uhtpešin leirillä suoritettiin öljynporausta, jatkokäsiteltiin öljytuotteita sekä louhittiin kivihiiltä ja radiumia. Mannerta kuvattiin esimerkillisenä työntekijänä ja hänet hyväksyttiin iskurityöläiseksi. Manner kuoli leirillä 15. tammikuuta 1939, kuolintodistuksen mukaan keuhkotuberkuloosiin. Professori Aleksandr Popovin mukaan todellinen kuolinsyy olisi radioaktiivinen säteily, jota Manner sai jouduttuaan käsittelemään radiumin saastuttamaa vettä. Manner on haudattu Uhtan lähelle Tšbjun kylään"
"Mäkinen pidätettiin huhtikuussa 1938 ja hän sai kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen. Mäkinen kuitenkin kuoli vankileirillä jo saman vuoden marraskuussa"
"Tammikuussa 1938 Lehtosaari kuitenkin pidätettiin. Hän sai viiden vuoden vankeustuomion, vaikka esimerkiksi Kuusinen epäili luottomiehensä syyllisyyttä. Lehtosaari menehtyi vankileirillä Molotovin alueella 2. syyskuuta 1939.[5]"
tavoitteenasi oleva suunnitelmatalous toimii.
Ja kuinka ruokaa tuotetaan halvalla eläkelläisten suihin. Sitä olit vailla.
Ymmärräthän Hannu hyvä, että todellisuus ja teoria eivät ole aina sama asia.
Luettuasi tuon, ymmärrät varmaan edes vähän, jos tälläkin palstalla on pientä vastustusta sinun kollektivisiointi ja suunnitelmatalouttasi kohtaan.
Ainakin minä uskon todellisiin näyttöihin, en humpuukiteorioihin.