Hieno kirjoitus Hannu Eklundilta, viime Ankkurissa. On se pirun hienoa että edes joku laittaa nämä satusetien tarinat, oikeille hyllyille. Seuraavassa tutkimuksia ja tulkintoja Jeesuksen historiallisuudesta ja Jeesus-myytistä
Timothy Freke & Peter Gandy: The Jesus Mysteries: Was the 'original Jesus' a Pagan god? Acacia Press, 1999.
Tämän teoksen mukaan Jeesus ei ole edes historiallinen henkilö, vaan rakentaen vahvasti Nag Hammadin gnostilaisten evankeliumien perustalle tekijät päättelevät, että Jeesus-usko on synkretistinen gnostikkojen uudelleentulkinta pakanallista "jumalanmiehistä" (godman). Osiris, Dionysus, Attis ja Mithra ovat kaikki ilmentymiä yhdestä kultista, jossa on kuoleva ja kuolleista nouseva "jumalanmies". Kirjan tekijät käyttävät siitä nimitystä Osiris- Dionysos. Literalistinen "oikeaoppinen" kristinusko ei ollut gnostilaisen kristillisyyden edeltäjä, vaan se on myöhemmin kehittynyt, ja se kirjoitti historiaa uusiksi saadakseen literaalin (kirjaimellisesti tekstejä tulkitsevan) kristillisyyden näyttämään gnostilaisuutta vanhemmalta. Kristinusko on kirjan tutkijoiden mukaan juutalaistettu versio pakanallisista mysteeriuskonnoista.
Tom Harpur: The Pagan Christ; Recovering the Lost Light, Thomas Allen, 2004.
Tutkimuksen mukaan, viitaten sellaisiin oppineisiin kuten Alvin Boyd Kuhn, kristinuskon keskeiset myytit muotoiltiin Egyptissä tuhansia vuosia ennen evankeliumien kirjoittamista. Harpur kiinnittää huomiota egyptiläiseen Horus-jumalaan, jonka ihmeellisen syntymän sanansaattajana oli tähti itäisellä taivaalla, ja joka kastettiin kastajan toimesta, joka myöhemmin mestattiin (vrt. Johannes Kastaja). Horuksella oli 12 opetuslasta, hän käveli veden päällä, ajoi pois demoneita, paransi sairaan, kirkastui vuorella, ristiinnaulittiin kahden varkaan väliin, haudattiin kallioluolaan ja nousi kuolleista ja lisäksi Horus tunnettiin nimellä KRST tai "se, joka on voideltu" (juutalaisten "messias" ja kreikan Kristus tarkoittavat "voideltua"). Horus oli myös hyvä paimen, jumalan karitsa, elämän leipä, ihmisen poika, Sana ja kalastaja. Harpurin mukaan Horus-myyttiä ei koskaan tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi ylimaallisesta olennosta nimeltä Horus.
Harpurin mukaan Jeesus ei ole historiallinen henkilö, vaan eräs versio muinaiseen Egyptiin ja kreikkalais-roomalaisiin mysteeriuskontoihin palautuvasta myytistä. Jeesus oli olemassa Harpurin mukaan vain symbolisena esityksenä yleismaailmallisista hengellisistä periaatteista. Harpur haastaa kristikuntaa uudistumaan ja tarjoaa universaalisen hengellisyyden, ”kosmisen Kristuksen”, ideaa kirjaimellisesti UT:n kertomuksia tulkitsevan selitysperinteen tilalle. Tätä newage-henkistä kosmisen hengellisyyden mainostamistendenssiä voi oikeutetusti pitää ongelmallisena ja lisäksi on perusteltua paikoitellen kysyä, vetääkö Harpur lähteistään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Horus on symboli ihmisyydelle itselleen Harpurin mukaan. Edustaessaan sekä meidän (kuten gnostilaisuudessa ajatellaan) jumalallista että inhimillistä puoltamme Horus on jokamies ja jokanainen. Horuksen tarina on ihmisen tietoisuuden gnostilainen tarina. Legenda Horuksesta nousee pinnalle uudestaan myöhempien vapahtajien/pelastajien myyteissä, kuten Tammuz, Adonis, Mithra, Dionysos, Krishna ja Buddha. Purkamalla palasiksi todisteet historiallisesta Jeesuksesta Harpur rakentaa johtopäätöksensä siitä, että Jeesus-kertomus on yksinkertaisesti vain yksi muunnelma tästä arkkityyppisestä usein ja useissa uskonnoissa toistuneesta teemasta.
Tom Harpur on eräs kunnioitetuimpia ja tunnetuimpia Kanadan kristillisistä ajattelijoista. Hän on entinen anglikaanisen kirkon pappi ja hän on toiminut Uuden testamentin professorina Toronton yliopistossa 1964–1971. Harpurin maineen johdosta hänen kirjansa ei ole jäänyt perinteistä kristillisyyttä puolustavilta tahoilta vastausta vaille. Konservatiiviselta evankelikaaliselta suunnalta on tehty Harpurin teosta vastaan kumoamiskirja: Stanley E. Porter Stephen J. Bedard: Unmasking the Pagan Christ (2006). Jeesuksen historiallisuus vs. epähistoriallisuus on teema, joka ei jätä helpolla kylmäksi.
Timothy Freke & Peter Gandy: The Jesus Mysteries: Was the 'original Jesus' a Pagan god? Acacia Press, 1999.
Tämän teoksen mukaan Jeesus ei ole edes historiallinen henkilö, vaan rakentaen vahvasti Nag Hammadin gnostilaisten evankeliumien perustalle tekijät päättelevät, että Jeesus-usko on synkretistinen gnostikkojen uudelleentulkinta pakanallista "jumalanmiehistä" (godman). Osiris, Dionysus, Attis ja Mithra ovat kaikki ilmentymiä yhdestä kultista, jossa on kuoleva ja kuolleista nouseva "jumalanmies". Kirjan tekijät käyttävät siitä nimitystä Osiris- Dionysos. Literalistinen "oikeaoppinen" kristinusko ei ollut gnostilaisen kristillisyyden edeltäjä, vaan se on myöhemmin kehittynyt, ja se kirjoitti historiaa uusiksi saadakseen literaalin (kirjaimellisesti tekstejä tulkitsevan) kristillisyyden näyttämään gnostilaisuutta vanhemmalta. Kristinusko on kirjan tutkijoiden mukaan juutalaistettu versio pakanallisista mysteeriuskonnoista.
Tom Harpur: The Pagan Christ; Recovering the Lost Light, Thomas Allen, 2004.
Tutkimuksen mukaan, viitaten sellaisiin oppineisiin kuten Alvin Boyd Kuhn, kristinuskon keskeiset myytit muotoiltiin Egyptissä tuhansia vuosia ennen evankeliumien kirjoittamista. Harpur kiinnittää huomiota egyptiläiseen Horus-jumalaan, jonka ihmeellisen syntymän sanansaattajana oli tähti itäisellä taivaalla, ja joka kastettiin kastajan toimesta, joka myöhemmin mestattiin (vrt. Johannes Kastaja). Horuksella oli 12 opetuslasta, hän käveli veden päällä, ajoi pois demoneita, paransi sairaan, kirkastui vuorella, ristiinnaulittiin kahden varkaan väliin, haudattiin kallioluolaan ja nousi kuolleista ja lisäksi Horus tunnettiin nimellä KRST tai "se, joka on voideltu" (juutalaisten "messias" ja kreikan Kristus tarkoittavat "voideltua"). Horus oli myös hyvä paimen, jumalan karitsa, elämän leipä, ihmisen poika, Sana ja kalastaja. Harpurin mukaan Horus-myyttiä ei koskaan tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi ylimaallisesta olennosta nimeltä Horus.
Harpurin mukaan Jeesus ei ole historiallinen henkilö, vaan eräs versio muinaiseen Egyptiin ja kreikkalais-roomalaisiin mysteeriuskontoihin palautuvasta myytistä. Jeesus oli olemassa Harpurin mukaan vain symbolisena esityksenä yleismaailmallisista hengellisistä periaatteista. Harpur haastaa kristikuntaa uudistumaan ja tarjoaa universaalisen hengellisyyden, ”kosmisen Kristuksen”, ideaa kirjaimellisesti UT:n kertomuksia tulkitsevan selitysperinteen tilalle. Tätä newage-henkistä kosmisen hengellisyyden mainostamistendenssiä voi oikeutetusti pitää ongelmallisena ja lisäksi on perusteltua paikoitellen kysyä, vetääkö Harpur lähteistään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Horus on symboli ihmisyydelle itselleen Harpurin mukaan. Edustaessaan sekä meidän (kuten gnostilaisuudessa ajatellaan) jumalallista että inhimillistä puoltamme Horus on jokamies ja jokanainen. Horuksen tarina on ihmisen tietoisuuden gnostilainen tarina. Legenda Horuksesta nousee pinnalle uudestaan myöhempien vapahtajien/pelastajien myyteissä, kuten Tammuz, Adonis, Mithra, Dionysos, Krishna ja Buddha. Purkamalla palasiksi todisteet historiallisesta Jeesuksesta Harpur rakentaa johtopäätöksensä siitä, että Jeesus-kertomus on yksinkertaisesti vain yksi muunnelma tästä arkkityyppisestä usein ja useissa uskonnoissa toistuneesta teemasta.
Tom Harpur on eräs kunnioitetuimpia ja tunnetuimpia Kanadan kristillisistä ajattelijoista. Hän on entinen anglikaanisen kirkon pappi ja hän on toiminut Uuden testamentin professorina Toronton yliopistossa 1964–1971. Harpurin maineen johdosta hänen kirjansa ei ole jäänyt perinteistä kristillisyyttä puolustavilta tahoilta vastausta vaille. Konservatiiviselta evankelikaaliselta suunnalta on tehty Harpurin teosta vastaan kumoamiskirja: Stanley E. Porter Stephen J. Bedard: Unmasking the Pagan Christ (2006). Jeesuksen historiallisuus vs. epähistoriallisuus on teema, joka ei jätä helpolla kylmäksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kohtapuoleen Kotkassakin hoiputaan, tämän ristin alla,Pitkin kaupungin katuja. Ei siinä mitään, pidetäänhän näitä satutunteja kirjastossakin. Jospa tänävuonna tehtäsiin poikkeus Kotkassa. otettaisiin vaikka vammainen lähimmäinen ja kuljettaisiin hänen rinnalla, näitä kotoisia katuja. mutta eihän se olisi niin hartaan kritityn tapaista, kuin tämän satuolennon ristin riiputtaminen.Mennäänkö joukolla nyyhkyttämään, katujen varsille.