Käytiin tossa kaverin kanssa katsomassa Kielletty hedelmä -elokuva, ja se herätti muutamia ajatuksia vanhoillislestadiolaisuudesta. Kuinka moni vanhoillislestadiolaisista haluaisi lähteä pois yhteisöstä ja kuinka suuri osa loppujen lopuksi lähtee? Yhteisö vaikuttaa hyvin tiiviiltä, joten kuinka helppoa/vaikeaa siitä on lähteä pois? Ehkä eniten ajatuksia ja kysymyksiä herätti se, minkälaisena vanhoillislestadiolaiset (varsinkin nuoret) näkevät evankelis-luterilaisten elämän? Meille oli ainakin kaverin kanssa näin 15-vuotiaina tyttöinä vaikea kuvitella elämäämme erilaisena, kuin se nyt on. Käytämme meikkiä, korvakoruja ja internettiä päivittäin. Myös televisio ja musiikki kuuluvat jokapäiväiseen elämäämme. Toisaalta vanhoillislestadiolaisetkaan eivät varmasti osaisi kuvitella elävänsä "meidän" elämäämme, erot ovat kuitenkin todella suuria.
Arvostaisin asiallisia vastauksianne.
Arvostaisin asiallisia vastauksianne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et millään saanut juttuasi mahtumaan niihin kymmeniin aiempiin ketjuihin, joita aiheesta on pastalle jo tehty?
Vanhoillislestadiolaisista n. 60% sinne syntyneistä eroaa yhteisöstä. Useampikin haluaisi erota mutta sosiaaliset paineet ja oman mielenterveyden suojelu vaativat kulkemaan lauman mukana.
Eroamisprosessi on henkilökohtainen. Joillekin se käy helposti mutta on monet joutuvat hakemaan voimia terapiasta irtaannuttuaan yhteisöstä.
Vanhoillislestadiolaiset näkevät kaikki muut maailman ihmiset epäuskoisina, kirkon piispat, papit, diakoniatyöntekijät, presidentit, lääkärit, evankelistat ym. Lapset ovat vl-uskon mukaan syntyessään Jumalan lapsia mutta joidenkin tulkintojen mukaan heidän täytettyä 7 ikävuoden rajan he joutuvat ulos Jumalan lapseudesta ja muttuvat saatanan omiksi lapsiksi elleivät ole Jumalan valtakunnan "armohoidossa".