Nokialaisia on riepoteltu viimeisten vuosien aikana erittäin rajusti. Vesikriisi ja nykyinen globaali lama koettelevat koko kaupunkia. Nokian renkaat on näkyvin merkki talouskriisin tuhoista, mutta tulee muistaa, että tilanne on huomattavasti rankempi pienille yrityksille ja yrittäjille, ihmisille joiden kova työnteko menettää merkityksensä ulkoisten tekijöiden johdosta.
Vesikriisi tuli ja meni, talouskriisi tuli jäädäkseen. Suurimmat virheet tehdään nousukaudella ja niin myös tällä kertaa. Kiinteistö Oy Ketolanmäen myymättä jättäminen on merkittävin virhe Nokian kunnallispoliittisessa historiassa. Tämä "lypsävä lehmä" on tikittävä aikapommi jonka ylläpito- ja korjauskustannukset tulevat ylittämään sen aikojen saatossa kerryttämät voitot. Kiinteistö Oy Ketolanmäki on monin paikoin myös esteettinen ongelma joka luo mielleyhtymän jo pois nukkuneeseen Neuvostoliitoon. Vaikka jälkiviisaus onkin helppo, on muistutettava paikallisten poliitikkojemme näköalattomuudesta talouden suhteen, ilmeisesti talouskasvun uskottiin olevin ikuista ja kiinteistöjen hinnan nousevan loputtomasti. Oy:n myynnistä saaduilla varoilla oltaisiin kyetty investointeihin ja ehkäisemään velan kasvua korjaamattomiin mittasuhteisin.
Toki meillä on muitakin yhtymäkohtia Neuvostoliittoon. Myös Nokialla vallitsee pysähtyneisyyden aika. Kunnanvaltuustossa istuu edelleen joukko vanhoja jääriä joille muutos ja kehitys ovat kirosanoja. Mainio esimerkki tästä on Nokiareena ja sitä vastustamaan noussut varjo-politbyroo. Ilman uusia visioita Nokia väistämättä näivettyy. Teollisuus ei ole täällä ikuisesti, julistus Nokian renkaista kaupunkimme selkärankana voidaan siten viimeisten aikojen kehityksen myötä haudata. Ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua Nokialainen teollisuus on muisto vain. Nokian kaupunki voitaisiin kuitenkin jo nyt julistaa ns. äkillisen rakennemuutoksen alueeksi.
Globaalin talouden kehitys nostaa esiin maailmanlopun ennustajia joiden argumenteilla on valitettavan paljon pelottavaa totuuspohjaa. Masentumalla ja itsesäälillä otetaan kuitenkin vain uusi askel kohti orvannahkataloutta jota meistä harva kaipaa. Rohkeus ja uudistuminen ovat taikasanat joilla paikallisesti voidaan muuttaa synkän kehityksen suuntaa. On tartuttava uusiin mahdollisuuksiin joilla työllistetään ihmisiä ja luodaan mahdollisuuksia uusille kehittyville palveluille. Kohta 30 vuotta valtuustossa istunut itseensä tyytyväinen kuntapäättäjä kovasti jännittää maisemien muuttumista ja uusia innovaatioita, kehityksen kelkasta ei ole silti varaa tippua edes kuntatasolla. Nokiareenan kohtaloa voidaankin pitää symbolina kaupunkimme taantumiselle tai askeleelle kohti uutta kehitystä.
Vesikriisi tuli ja meni, talouskriisi tuli jäädäkseen. Suurimmat virheet tehdään nousukaudella ja niin myös tällä kertaa. Kiinteistö Oy Ketolanmäen myymättä jättäminen on merkittävin virhe Nokian kunnallispoliittisessa historiassa. Tämä "lypsävä lehmä" on tikittävä aikapommi jonka ylläpito- ja korjauskustannukset tulevat ylittämään sen aikojen saatossa kerryttämät voitot. Kiinteistö Oy Ketolanmäki on monin paikoin myös esteettinen ongelma joka luo mielleyhtymän jo pois nukkuneeseen Neuvostoliitoon. Vaikka jälkiviisaus onkin helppo, on muistutettava paikallisten poliitikkojemme näköalattomuudesta talouden suhteen, ilmeisesti talouskasvun uskottiin olevin ikuista ja kiinteistöjen hinnan nousevan loputtomasti. Oy:n myynnistä saaduilla varoilla oltaisiin kyetty investointeihin ja ehkäisemään velan kasvua korjaamattomiin mittasuhteisin.
Toki meillä on muitakin yhtymäkohtia Neuvostoliittoon. Myös Nokialla vallitsee pysähtyneisyyden aika. Kunnanvaltuustossa istuu edelleen joukko vanhoja jääriä joille muutos ja kehitys ovat kirosanoja. Mainio esimerkki tästä on Nokiareena ja sitä vastustamaan noussut varjo-politbyroo. Ilman uusia visioita Nokia väistämättä näivettyy. Teollisuus ei ole täällä ikuisesti, julistus Nokian renkaista kaupunkimme selkärankana voidaan siten viimeisten aikojen kehityksen myötä haudata. Ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua Nokialainen teollisuus on muisto vain. Nokian kaupunki voitaisiin kuitenkin jo nyt julistaa ns. äkillisen rakennemuutoksen alueeksi.
Globaalin talouden kehitys nostaa esiin maailmanlopun ennustajia joiden argumenteilla on valitettavan paljon pelottavaa totuuspohjaa. Masentumalla ja itsesäälillä otetaan kuitenkin vain uusi askel kohti orvannahkataloutta jota meistä harva kaipaa. Rohkeus ja uudistuminen ovat taikasanat joilla paikallisesti voidaan muuttaa synkän kehityksen suuntaa. On tartuttava uusiin mahdollisuuksiin joilla työllistetään ihmisiä ja luodaan mahdollisuuksia uusille kehittyville palveluille. Kohta 30 vuotta valtuustossa istunut itseensä tyytyväinen kuntapäättäjä kovasti jännittää maisemien muuttumista ja uusia innovaatioita, kehityksen kelkasta ei ole silti varaa tippua edes kuntatasolla. Nokiareenan kohtaloa voidaankin pitää symbolina kaupunkimme taantumiselle tai askeleelle kohti uutta kehitystä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Varmuuden vuoksi kannattaa Nokian kaupungin muuttaa nimensä vaikka Itä-Mouhijärveksi.
Perinteet, nääs.
kaupunnki sopisi Nokialle paremminkin. Häpäisee vielä Mouhijärven nimen.
...Kun päättyy tää,
muisto vain jää.
Kun päättyy tää, muisto vain jää.
Kun päättyy tää...
Kun päättyy tää, muisto vain jää.
Kun päättyy tää, muisto vain jää...
http://www.sweetslyrics.com/508469.Ressu Redford - Muisto Vain Jää.html
Tapsan Tahteja varten se rakennetaan. Jatkossa on sielä yhtä hiljaista kuin Pirkkalaistorilla kehittämisen jälkeen. Rahalla Pirkkalsitorista tehtiin Tahtitori ja sen jälkeen torikauppa ei enää ole elpynyt.
rakentamiseen ja samalla lakkauttaa reuna-alueilta palvelut (ks. Siuron terveysaema, nuorisotoiminta, apteekki, Linnavuoren kylätalo ja sen toiminnat) niin täytyy sanoa, että niitä ovat kyllä uudet äveriäät "city-poliitikot" ajamassa, jotta saataisiin kaupunkiin lisää yksityisiä, osakkailleen enemmän tuohta takovia bisneksiä!
Nokialle pitää ehdottomasti rakentaa Eiffel-torni nähtävyydeksi.