olen siis sen takia jäänyt seuroista pois. Pelkään ihmisiä. Olen ihmiskaammoinen.
Jos joku katsoo minua, jäykistyn, menetän "itseni".
Olen ihmisiä pelkäävä. toivottavasti Jeesus ja Jumala auttaa minua, vaikka en pysty käymäänkään seuroissa, ihmispaljoudessa.
Tämä ei ole provo, tämä on totta.
Jos joku katsoo minua, jäykistyn, menetän "itseni".
Olen ihmisiä pelkäävä. toivottavasti Jeesus ja Jumala auttaa minua, vaikka en pysty käymäänkään seuroissa, ihmispaljoudessa.
Tämä ei ole provo, tämä on totta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Todellakin tarvitset Jumalan apua! En tiedä mistä tuollainen on aiheutunut, mutta normaalia arkuutta se ei enää ole! Miten sinun päiväsi kuluvat? Miten kohtaat kaikki arkipäivinä vastaantulevat tilanteet, joissa on pakko kohdata ihmisiä? Milloin tuo arkuus on alkanut? Älä koskaan syytä itseäsi siitä että selvä sairautesi on sinua rajoittanut! Miten koet Jumalan?
Äiti sulki minut pimeään, lukkojen taakse pienenä, hyvin pienestäkin asiasta. Turvaton olin aina siitä saakka. Koskaan äiti ei sanononut rakastavansa minua.
En ole koskaan pitänyt tarpeellisena edes kokeilla.
kutsutaan paniikkihäiriöksi. Mene psykiatrille. Tuo voi johtaa lopulliseen erakoitumiseen, ja syrjäytymiseen.
Itsenäistymiskriisiini alkoi ilmetä vastaavaa oireilua, ja kun tajusin kyseessä olevan nimenomaan paniikkihäiriön, josta pääsin vähitellen omin avuin eroon "järkeilemällä" oireitani. Ammattiauttajalle, jos ei omin avuin onnistu!
heti hakea apua. Turvaudu myös läheisiisi, älä silti jää ulkopuoliseksi....yritä tsempata itseäsi...aika tekee myös tehtävänsä, kun kokemukset ihmisjoukoissa selviytymisestä kasvavat.