kävin tänään pienellä maakuntakierroksella idässä; kävin sivistämässä itseäni ja lapsia kierroksella kotkan maretaumissa. siinä tuijoteltiin akvaarioita ja kasseltiin kun sukeltaja ruokki haukia ja ahvenia ja lohia, tuli kommunistit mieleen kun katselin imukupeillaan lasiin kiinnittyneitä nahkiaiaisia, tuli globalisaatio mieleen kun katselin valtavia, sargassonmereltä kotoisin olevia ankeriaita... lapin vedet harjuksineen oli hauskasti toteutettu; alan vakavasti pohtia - tosin ensin pitäisi saada tontti/kiinteistötilaa lisää - josko itsekin onnistuisin saamaan tarpiaksi virtausta ja kierrettä ja luomaan eteläsuomeen mikromaailman tunturipurojen elämästä. näin herkullisen näköisiä joki- ja täplärapuja. oli kolmipiikkiä, viisipiikkiä ja kymmenpiikkiä. löytyi taimenta, löytyi suutaria ja karppia ja lahnaa ja toutainta ja mitä lie. mutta maailma muuttuu; vettä vallataan ja uhka tulee sekä pohjoisesta että etelästä; oli kuningasrapua ja oli siperiansampea. komeita molemmat mutta eivät kuulu suomeen sen enempää kuin norjaankaan. edes vedenalainen maailma ei ole turvassa muutoksilta. miten lie sitten laita sen vedenpäällisen?
kävin kääntymässä kuusisen sotilassataman luona ja näytin missä se avarakatsanto joskus nuorena poikana kävi hyppimässä tammikuussa satama-altaaseen pelastuspukuja testaamassa ja sen saman parakin missä sitten löylyissä jäähileet sulatettiin kropasta. vielä oltiin suomessa ja suomalaiset sotapoliisit portilla sen takeena. mutta kotimatka sitten näyttikin taas globalisaation monet kasvot; kyltit helsinkiin oli sentään kirjoitettu suomen kielellä mutta niin oikealla kuin vasemmallakin - puista hakattujen tien pientareiden varrella - kertoivat venäjän kielellä jotain; en ymmärrä kieltä joten arvuuttelun varaan jäi mutta yksinäisiä venäjänkielisiä mainoksia. ehkäpä niissä houkuteltiin mökki tai tonttikaupoille? venäjän kilvissä olevia henkilöautoja, rekkoja ja busseja tuli vastaan ja oli edellä. ahvenkoskella oli molemmin puolen siltaa parkissa venäläisiä autoja ja voisin olettaa, että koskessa tasapainoilevat soutuveneet kalastajineen olivat myös naapurikansamme edustajia. jossain pyhtäällä osui silmään teksti "kalakauppa" ja kaarrettiin pihaan; ovi auki ja kauppaan sisään ja ah, mikä savustetun kalan tuoksu ja mikä valikoima ankeriaista savusiikaan oli esillä niin kalatiskillä kuin pakastealtaallakin. mutta yksi asia pisti silmään; asiakkaiden enemmistö olivat venäläisiä, myyjät venäläisiä ja vaikka kaupan kyltissä lukikin "kalaa" suomeksi niin vähän tuli mieleen, että mahtaako koko puoti edes olla suomalaisten omistuksessa...
vasta loviisasta länteenpäin alkoi oikeastaan taas kotimaa; kyltit kahdella kotimaisella kirjoitettuna ja epämääräiset venäjänkieliset tienvarsiplakaatit loistivat poissaolollaan. kansainvälinen liikenne toki jatkui jatkumistaan.
niin se vaan on, että maata vallataan. kun ei perinteiset aseet riitä niin käytetään atomiasettakin vahvempaa kättä pidempää; rahaa. mutta itsehän me tämän olemme valinneet; globalisaation ja vapaan kaupan, kiinailmiön ja varauksettoman kunnioituksen rahaa kohtaan.
kävin kääntymässä kuusisen sotilassataman luona ja näytin missä se avarakatsanto joskus nuorena poikana kävi hyppimässä tammikuussa satama-altaaseen pelastuspukuja testaamassa ja sen saman parakin missä sitten löylyissä jäähileet sulatettiin kropasta. vielä oltiin suomessa ja suomalaiset sotapoliisit portilla sen takeena. mutta kotimatka sitten näyttikin taas globalisaation monet kasvot; kyltit helsinkiin oli sentään kirjoitettu suomen kielellä mutta niin oikealla kuin vasemmallakin - puista hakattujen tien pientareiden varrella - kertoivat venäjän kielellä jotain; en ymmärrä kieltä joten arvuuttelun varaan jäi mutta yksinäisiä venäjänkielisiä mainoksia. ehkäpä niissä houkuteltiin mökki tai tonttikaupoille? venäjän kilvissä olevia henkilöautoja, rekkoja ja busseja tuli vastaan ja oli edellä. ahvenkoskella oli molemmin puolen siltaa parkissa venäläisiä autoja ja voisin olettaa, että koskessa tasapainoilevat soutuveneet kalastajineen olivat myös naapurikansamme edustajia. jossain pyhtäällä osui silmään teksti "kalakauppa" ja kaarrettiin pihaan; ovi auki ja kauppaan sisään ja ah, mikä savustetun kalan tuoksu ja mikä valikoima ankeriaista savusiikaan oli esillä niin kalatiskillä kuin pakastealtaallakin. mutta yksi asia pisti silmään; asiakkaiden enemmistö olivat venäläisiä, myyjät venäläisiä ja vaikka kaupan kyltissä lukikin "kalaa" suomeksi niin vähän tuli mieleen, että mahtaako koko puoti edes olla suomalaisten omistuksessa...
vasta loviisasta länteenpäin alkoi oikeastaan taas kotimaa; kyltit kahdella kotimaisella kirjoitettuna ja epämääräiset venäjänkieliset tienvarsiplakaatit loistivat poissaolollaan. kansainvälinen liikenne toki jatkui jatkumistaan.
niin se vaan on, että maata vallataan. kun ei perinteiset aseet riitä niin käytetään atomiasettakin vahvempaa kättä pidempää; rahaa. mutta itsehän me tämän olemme valinneet; globalisaation ja vapaan kaupan, kiinailmiön ja varauksettoman kunnioituksen rahaa kohtaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tänne Suomeen. Heitä voisi muuttaa itä-Suomeen
vaikkapa pysyvästi täyttämään autioituva lääni.
Odotan innolla milloin perustetaan VKP. ajamaan
venäläisten asiaa.