Olen ollut ihastunut yhteen mieheen jo usean kuukauden ajan, ja hän on osoittanut ihastumisen merkkejä minuun itseasiassa vieläkin pitempään, mutta ei ole "tehnyt mitään". Onkohan tässä nyt sellainen juttu että mies ei aiokaan tehdä jutulle mitään. Että hän on esim. varattu ja tämä "ihastuminen" on hänelle vain mukavaa ajankulua?
Ajankuluako vain?
Ihmettelevä
182849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tee aloite! Sillä siitä pääsee. Luultavasti mies lähtee matkaasi!
t. kokemusta löytyy
hän odottaa sinulta jotakin merkkiä ennenkuin jatkaa pidemmälle, ei hän välttämättä ole varattu tai ihastumisensa ole pelkkää ajankulua. Oletko ilmaissut ihastumisesi miehelle tarpeeksi selvästi ;)
Älä vain lankea ilmaisemaan tarpeeksi selvästi! Jos ei mies siihen pysty, niin anna olla. Minun kohdallani ei ollut mitään hyötyä. Imarteli kai miestä, mutta otti otti jalat alleen ja peruutti kummasti!!
saat odottaa sitä ritaria, mutta nykymaailmassa on tasaarvo naisten ja miesten väliä, ja jos haluaa saada jotain pitää tehdä itse jotain sen eteen, riippumata siitä, tekivätkö tämän 700 vuotta sitten miehet vai naiset.
Ja jos odotat että mies on se "ritari", ja tekee aloitteen, niin suostutko siihen että mies on myös perheenpää, ja nainen tekee se mitä mies käske?
kyllä jotkut miehet joskus odottaa merkkiä vähän liian kauan. Miks jotkut miehet odottaa ja odottaa? Miks eivät tee mitään, jos ovat kiinnostuneita jostakin naisesta? Olen sitä mieltä, että kyllä ujokin mies tekee jossakin vaiheessa siirron ja selvittää onko hänellä toivoa saada tuo nainen itselleen, jos oikeasti haluaa sen naisen.
Kyllä on joskus käynyt minulle niin, että olen viestitellyt miehelle ja silti hän ei ole tajunnut, että olen kiinnostunut..Pitäis varmaan sanoa ihan suoraan, että " olen kiinnostunut sinusta, haluatko tutustua minuun ja ei tehdä tästä liian vaikeaa..sano suoraan kiinnostaako vai ei".
Hyvin usein tulee väärinkäsityksiä ja sekä mies että nainen ajattelee, että ei se nyt minuun haluakaan tutustua..vaikka oikeasti haluaisvat molemmat, hyvin, hyvin paljon.
Ota siinä sitten selvää. Pelkäävätkö monet niin paljon nolaavansa itsensä, jos tekevät aloitteen ja tulevat torjutuksi? Ilmeisesti. Mikähän siinä on, että ei uskalla ottaa asioista selvää?
Joskus epävarmuus on parempi vaihtoehto sille, joka on sydämensä usein särkenyt ja joka on muutenkin saanut pettyä ihmisiin. Ei silloin halua taas kohdata sitä pettymystä vaan mieluummin jättää asian sitten sikseen ja jatkaa eteenpäin. Tällä tavalla toimivia ihmisiä tunnen.
Mikä on tarpeeksi selvästi?
Kerrohan, mitä minun pitäisi tehdä...
niin saatan jopa tehdäkin sen! ;)
hänen tilanteensa on kuten minulla? Olen ihastunut tähän tyttöön, mutta vaikka hän välillä on tuntunut olevan itsekin hieman minusta kiinnostunut, niin välillä taas tuntuu, että olisi parasta kun en edes moikkaisi :(
Sitten kin vielä satun olemaan semmonen pöhkö, etten oikein uskalla toisia omilla turhilla kuvitelmillani toisen ihastumisesta naurattaa, niin en kehtaa edes viedä asiaa eteenpäin, jos jotain selkeää todistetta sille, että kannattaa koittaa, ei tule! Oma moka ja nyt tuntuukin, että tämä tyttö sai tarpeekseen ja kyllästyi "saamattomuuteeni"..
...kuin kuvailemasi tyttö! Olen yksinkertaisesti UJO (vaikka ulkoisesti en siltä näytäkään) ja en ole todellakaan sellainen niin moderni nainen että "uskaltaisin" tehdä aloitetta. Olen miettinyt, pitäisikö minun ehdottaa jotain, mutta mielessä jossain taustalla minulla on sellainen kauhukuva että mies ihmettelisi, että kysytkö sä ihan tosissasi vai pilailetko??
On vähän kurja yrittää kalastella miehen huomiota, siinä tulee vähän tyhmä olo kun mies ei teekään mitään. Se ei ole mikään kiva tilanne, sillä nainen näin yleensä haluaa miehen huomiota, ja olla haluttu. No, ainakin minä ajattelen noin... ja kyllä kai tällaisia ujoja vanhanaikaisia naisia vielä Suomessa on muitakin.
Tunnen itseni jotenkin tyhmäksi kun en saa miestä "ymmärtämään" juttua... tähän saakka minun on ollut helppo saada miesseuraa ja miehet ovat aina tehneet aloitteen, mutta olenkohan nyt ihastunut sellaiseen mieheen, joka ei sitä tule tekemäänkään??
Sinä "Yksi vaan", mene ihmeessä rohkeasti juttelemaan tälle tytölle!! Voi hyvin olla että hän ajattelee samalla tavalla kuin minä.
> ja kyllä kai tällaisia ujoja vanhanaikaisia naisia vielä Suomessa on muitakin
...tuollaisia naisia vielä, onneksi :)
> olenkohan nyt ihastunut sellaiseen mieheen, joka ei sitä tule tekemäänkään??
Minullakin hieman vastaavanlainen tilanne meneillään mutta toisin päin. Itse (miehenä) olen kysellyt hänen elämästään ym. päivän tapahtumista ja on vastaillutkin, mutta hän ei juuri ole kysellyt minusta? Tosin olen aika paljon oma-aloitteisesti kertonut itsestäni ehkäpä se on syynä. Henkilökohtaisesti en häntä ole vielä tavannutkaan, ainoastaan sähköpostitse kirjoitellut ja nyt vähän aikaa tekstiviesteinkin. Välimatkaa kun on yli 250 km...
Tässä siis olen vähän "odottavin" mielin jos jostakin saisin merkin onko hän oikeasti kiinnostunut jotta tietäisin ehdottaisinko joskus tapaamistakin.
Toisaalta. Olemme tämän tytön kanssa tavallaan samassa kaveriporukassa. Olen toki välillä iskenyt juttua hieman normaalia innokkaammin, ja joskus hänkin on tuntunut olleen tästä kiinnostunut. En kuitenkaan haluaisi hänen ajattelevan minusta sitten jotain tyyliin "tuokin tyyppi vain kuolaa perään", jos jotain radikaalimpaa tekisin hänen suuntaansa, eikä hän oikeasti olisi kiinnostunut olemaan ihan tavallista tuttua enempää. Näemme kuitenkin lähes päivittäin ja olisi tuskallista menettää se, mitä nyt jo on...jotenkin vain tuntuu, että hän kaipaisi minulta kunnon otteita tämän asian etenemiseksi, mutta toisaalta pelkään, että koko juttu onkin vain omaa päähänpistostani...vika ei siis ole mielestäni tässä tytössä..minä vain taidan olla luuseri?
Hei!
Hei tiedätkö..tuntuipa tutulta tuo tarinasi. Minut on kasvatettu siihen, ettei nainen ikinä koskaan tee mitään aloitteita. Nyt tulin kuitenkin kaikin puolin niin kinkkiseen tilanteeseen, että arvelin, ettei minulla ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja.
Olin kyllä jo yrittänyt vihjailla miehelle kiinnostuksestani jne. En toki olisi sitäkään tehnyt, jos en olisi kokenut saaneeni aikaisemmin jonkinlaista vastakaikua tunteilleni!! Näin siis vain kuitenkin ilmeisesti kuvittelin. Rohkaistuneena otin härkää sarvista ja kerroin miehelle, mitä tunnen. Hän oli täysin yllättynyt tilanteesta ja halusi katsella vielä ympärilleen.
Joku saattaisi sanoa että hyvähän se on naistenkin välillä pakit saada. Ehkä näin, mutta vanhanaikaisen kasvatuksen saaneena minulle on ollut äärimmäisen suuri kynnys ehdotella miehelle asioita. Nyt tunnen itseni tosi alhaiseksi. Enää en alennu siihen, että menen ja kerron, mitä ajattelen. Olkoon se sitten itsekästä tai ei!
Kuulostaa niin tutulta. Tutustuin mukavaan mieheen netissä, sovimme tapaamisen joka nyt ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjenmukaan kovinkaan hyvin. Pidimme kuitenkin melko tiivisti yhteyttä ja tunteistakin puhuttiin. Molemmat tunsi toisiaan kohtaan ainakin ihastumista. Kun uskalsin ehdottaa vakavampaa suhdetta miehelle, mies halusi aikaa ja elää omaa elämäänsä edelleen sinkkuna. Suostuin tähän, mutta nyt tuntuu, että tästä suhteesta ei tule enää ikinä mitään. Omalta osaltani tämä mies saa olla ihan niin kauan sinkku kun haluaa! Kyllä miehet niitä pelkureita yleensä ovat, ei naiset!
> mies halusi aikaa ja elää omaa elämäänsä edelleen sinkkuna.
>Omalta osaltani tämä mies saa olla ihan niin kauan sinkku kun haluaa! Kyllä miehet niitä pelkureita yleensä ovat, ei naiset!
Oliko parempi jos mies sanoisi, että olet niin ruma/tyhmä että mieluummin elän sinkuna loppuelämäni, kuin ryhdyn suhteeseen kanssasi? Pitäks kaikki sanoa suoran? Eikö naiset osa lukea rivien välistä?
jos sun mielestä ei kaikkea sanota suoraan, eli oot hyvätapainen (?) ni mitähän hittoa sä sitten teit äsken?
Pointti on kuitenkin hyvä, ei sitä tarvitse sanoa ettei pidäkään toisesta ellei osaa sanoa sitä oikein. Silloin on parempi ehkä vähän valehdellakin..
Mies joka tollaista tekee ei välttämättä ole pelkuri, hän ei vaan osaa ilmaista itseään kunnolla eikä halua loukata, siksi ei sano suoraan.
Hei Anna,
Ollaan näköjään täysin samanlaisen kasvatuksen tuotetta, sinä vain olit rohkeampi kun uskalsit ottaa härkää sarvista. Harmi vain kun siinä piti käydä noin! Mutta älä välitä, ainakaan sinun nyt ei tarvitse jossitella ja miettiä, mitä olisi voinut tapahtua jos olisit ollut rohkeampi. Ei sinulla ole mitään todellista syytä tuntea itseäsi alhaiseksi.
En tiedä, itselläni on aina sellainen pelko että mitä jos mies tuntee miehisyytensä uhatuksi, jos minä naisena teen aloitteen.
Onko tässä ajatuksessa mitään järkeä?
Tämä juttuhan pitää heti oikaista...eli:
Tuossa ajatuksessa ei ole *mitään* järkeä!
Hittolainen, itse olen erittäin ujo naisten kanssa enkä olisi kokenut vielä mitään ilman muutamaa aloitekykyistä naista.
Mutta siis, miehisyys uhatuksi? Ei todellakaan.
Kaikenlaista kommenttia tänne tullu. Mutta se on varma että en oo mikään vitun gigolo joka epätoivosesti juoksee kukasta kukkaan. Kyllä sitä mullakin(vaikka olenkin miespuolinen) sentään joku itsekunnioitus on. Ette te naiset niin hienoja olentoja ole että alkaisin teidän varpaita nuoleen ja käsittelisin teitä kuin kukkaa kämmenellä puhumattakaan siitä että saisitte kaiken kuin tarjottimelta. Eipä ole mussa paljoa ritarillisuutta. Hyvin on tiedossa että teistä(kin) löytyy erittäin alhaisia yksilöitä. Tosin semmosiakin on,jotka kuvainnollisesti vetää maton jalkojeni alta ja joita olisin valmis vaikka jumaloimaan. Aloitteen tekeminen tapahtuu minulla pitkän kaavan kautta:
Aluksi huomaan ihastuneeni. Seuraavaksi kun hänet jossain vaikka ohimennen näen, tuijotan tätä ihastumisenkohdetta niin pitkään silmiin että hän varmasti alkaa miettiä, ainakin jotain. Sitten pitää pitää vähän taukoa että hän ehtii sulatella asiaa. Sitten kun huomio on saatu niin alan enemmän tarkkailemaan tätä tyttöä, onko hän sen arvonen että olisin valmis nolaamaan itseni?, näyttääkö hän sen? Yleensä tarkkailu vaiheessa menee minulta parista viikosta pariin kuukauteen(yritän kerätä rohkeutta)! Tytön pitää pystyä osoittaan olevansa lähestymisyrityksen arvoinen. Jos tyttö hermostuneesti vilkuilee minua, ei voi mitenkään olla varma sen tunteista. En ole eläissäni montaa aloitetta tehnyt mutta niistäkin liian moni "vilkuilija" on ollut varattuja tai eikiinnostuneita, enää en uskalla lähestyä "vilkuilijoita". Mutta jos tyttö vilauttaa kaunista hymyään samalla kun katseemme kohtaavat ja olen tunneälylläni havainnut hänet fiksuksi tapaukseksi, en voi olla tekemättä aloitetta. No, eihän se hymykään varma merkki oo, mutta ainkaan hän ei todennäköisesti ajattele minusta mitään negatiivista.
Ei tytön tarvitse rohkea olla, ujot ovat mun mieleen. Olen itsekin ujo. Enkä oletakkaan tytön tekevän aloitetta(ja eivät he ole koskaan tehneetkään). Mutta pitää sitä silti pystyä tunteensa jotenkin ilmaisemaan, että ujo poika uskaltaa lähestyä.
Ja ootteko naiset/tytöt aatellu sitä että jos ette tee aloitteita ette tuskin koskaan saa juuri sitä miestä jonka haluatte?
Sori, en tiedä liittykö tää nyt hirveesti tohon alkuperäseen aiheeseen. Ehkäpä se mies johon olet ihastunut on joku minunlainen?
... miten asia etenee sinulla. Oli mukavaa lukea se miehen perspektiivistä. Se sai tajuamaan, että pidän ehkä sittenkin turhaa kiirettä mutta kun se toinen on niin ihana, niin haluaisin päästä lähelle sitä pian... :)
Tiedätkö muuten, se hymyily voi olla joskus aika vaikeaakin jos toisesta tykkää kovasti ja on jännittynyt.
Kiitos vastauksestasi!