Hei!
Onko kenenkään läheisellä todettu rajatilapersoonallisuushäiriötä? Miten se ilmenee ja miten koet tämän persoonallisuushäiriön omasta (läheisen näkökulmasta)? Miten tämä persoonallisuushäiriö vaikuttaa esimerkiksi arjen sujuvuuteen ja ihmissuhteisiin?
Onko kenenkään läheisellä todettu rajatilapersoonallisuushäiriötä? Miten se ilmenee ja miten koet tämän persoonallisuushäiriön omasta (läheisen näkökulmasta)? Miten tämä persoonallisuushäiriö vaikuttaa esimerkiksi arjen sujuvuuteen ja ihmissuhteisiin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo eli vaimollani on rajatila-persoonallisuushäiriö eli epävakaa persoona-oireyhtymä. Olemme 40v pariskunta, 13 vuotta oltu naimisissa. Välillä on ollut vaikeita paikkoja. Hän on esim. saanut päähänsä lähteä yöllä jonnekin. Hänellä on impulsiivista käytöstä. Se meitä enimmäkseen häiritsi. Yöt ovat juuri pahimpia. Jos hän ei nukahda niin joskus voi sattua mitä vaan, se on raskasta. Hänellä on Seroquel-lääkitys joka on meidät pelastanut. Välillä en uskaltanut nukkua kun en tiennyt mitä tapahtuu. Impulsiivisuus oli juuri pahin ongelma. Alkoholi pahensi ongelmia. Auktoriteetit olivat myös ongelma. Hänellä oli äitiinsä välit poikki 10 vuotta. Koki äidin liian määräileväksi. Työpaikkojen pomot olivat ongelma, jos joku asia oli hänen mielestään väärin, niin hirveä huuto syntyi. Pahinta oli työpaikat joissa pomo kukkoili huvikseen asemansa takia. Kyllä tuli asia ilmi 100 km:n päähän. pitkäjänteisyyttä hänellä ei ollut. Mutta... Lääkkeet kehiin, niin pärjätään. Lääkkeiden ottoa kannattaa valvoa, se on hyvinkin "pelastava" asia. Ainoa asia miten olen selvinnyt, on piiitkä pinna! Rakastan vaimoani. Ongelmat ovat jo hieman tasoittuneet ijän myötä. Tärkein asia on kuitenkin lääkitys! Se auttoi mietä paljon kun sellainen löytyi. Elämä muuttunut hurjasti sen jälkeen. Tsemiä! (toivottavasti tästä saa jotain selvää, en ole verbaalinen lahjakkuus...)
tähän kyseiseiseen myös loputon huomion hakeminen, säälin hakeminen, ja elämä kuin vuoristorataa?
Ystävänä puhun ja en mitenkään enää jaksaisi..
Draama alkaa väsyttää. Ja masennus tarttuu, koetan pitää välimatkaa koska koen etten pysty auttamaan, varmaan ammattilaisen hommia?
Minulla itseälläni on epävakaa persoonallisuushäiriö, eli rajatila. Jos minä olisin itseni omainen, tarkkailisin lääkevarastoja. Yliannostuksen riski -> kuoleman riski. Itsetuhoista käytöstä. Hän voi kokea mieletöntä tuskaa..jota ei voi selittää ja jota ei kukaan muu voi ymmärtää.
nappasin tossa toissaviikonloppuna yhden rauhottavan kun tuli itku-ahdistuskohtaus... no sittenhän se meni koko purkillinen seuraavan vuorokauden aikana.
No jos jotain positiivista pitää etsiä... niin eipähän itkettänyt tuona aikana, paljoa.
Aika tuskaista on katsella vierestä...
Useita kertoja herännyt öisin puhelimeen kun
soitetaan sairaalasta että on siellä teholla
kun ottanut pillereitä purkkitolkulla.
Mielialat heittelee , välillä parempi välillä pahempi...
Pitkäjänteisyys puuttuu kokonaan...
Itsetuhoinen, viina maistuu... jne...