Aborttiasiassa ammattiauttajilta apua hakeneet kertokaa minkälaista todellista apua olette saaneet? Vai onko niin, että kukaan ei ole mitään todellista apua saanut, kuten epäilen.
Jos ei ole mikään virkasalaisuus vaan yleisesti käytetty menetelmä niin kertokaapa tästä. Minä ainakin tiedän tapauksen, jossa ammattiauttaja sanoi vihaisella äänellä, että lopeta vanhojen asioiden ajatteleminen. Siinä hänen apunsa.
Jaataan kokemukset ja perustetaan siten edes vertaistukiryhmä kaikille, jotka tarvitsevat apua aborttiasiassaan. Abortti laukaisee - ainakin joidenkin kohdalla - suruprosessin ja suruprosessin vaiheet eivät ole salaisuus. Kun suruprosessi on läpikäyty, niin sekään ei tarkoita, että asia olisi kokonaan unohdettu. Emme unohda kuolleita rakkaitamme noin vain.
Jos ei ole mikään virkasalaisuus vaan yleisesti käytetty menetelmä niin kertokaapa tästä. Minä ainakin tiedän tapauksen, jossa ammattiauttaja sanoi vihaisella äänellä, että lopeta vanhojen asioiden ajatteleminen. Siinä hänen apunsa.
Jaataan kokemukset ja perustetaan siten edes vertaistukiryhmä kaikille, jotka tarvitsevat apua aborttiasiassaan. Abortti laukaisee - ainakin joidenkin kohdalla - suruprosessin ja suruprosessin vaiheet eivät ole salaisuus. Kun suruprosessi on läpikäyty, niin sekään ei tarkoita, että asia olisi kokonaan unohdettu. Emme unohda kuolleita rakkaitamme noin vain.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miksi inistä "surusta" ym. vaivoista joka on IHAN ITSE valittu vaikkei useimmiten mikään pakko olis ollu?
että kukaan ei hankkiudu huvikseen raskaaksi sen takia että saisi kokea sen ihanan abortin uudestaan ja uudestaa.
Suru voi johtua esimerkiski siitä että ylipäätänsä joutiu siihen tilanteeseen, ajatuksia että miksi minulle kävi näin? (Ja ku ihan oikeesti se ehkäisy ei ole 100% varma joten älä siit jankuta sit pliis).
Suru voi myöskin johtua siitä että haluaisi ehkä pitää lapsen, mutta elämä ei ole siin konnuos et siihen pystyy viel. Senkin takia voi tuntea surua, että joutuu poistaman kehostaan jtn mistä olisi syntynyt oma rakas lapsi. Mutta kun sitä lasta ei noin vain hoideta, ei elämätilanne järesty automaattisesti sillä et synyttää lapsen.
Olisi kylä todella helppoa elää mustavalkoisessa maailmassa, olen jotekin kateellinen näille vastustajille kenelle kaikki on niin selkeetä ja helppoo. Minä olen oikeessa, sinä olet väärässä. Minä saan tehdä ja sanoa mitä tahansa. Minun ei tarvitse yrittää ymmärtää tai tuntea myötätuntoa, ksoka minä välitän sikiöistä. Kunpa joku aivopesisi minutkin ettei tarttis enää ikinä ajatella itse.
Omalla kohdallani prosessi on hyvin alussa. Hiljattain hakeuduin "hoitoon" tapahtumista, joista tämän palstan aihe on osittain toisen seuraus ja mahdollisesti molemmat nykyisen tilanteen seurausta. Muutaman kerran perusteella on ollut ihan asiallista. En odota lohtua tai sääliä, lähinnä minua pakotetaan puhumaan tapahtumista. Voi olla, että kohtelu on asiallisempaa, koska taustalla on ikävään tautiin sairastuminen, jossa riittää tekemistä loppuelämäksi. Asuin näiden tapahtumien aikana ulkomailla ja ne tapahtuivat muutaman kuukauden välein. Suomeen palattuani aikaa oli kulunut niin, etten osannut ajoissa alkaa vyyhtiä purkaa. Sairastumisesta seuranneista syistä luotto suomalaiseen hoitohenkilökuntaan oli täysin nollassa, eikä ajatus hoiturille puhumisesta kiinnostanut pätkääkään. Edelleenkään en sitä tekisi.
Onko tapauksessasi kyse ammattiauttajasta vaiko paikallisen "terveysaseman" hommaan värvätystä henkilöstä?
Totta, niin keskenmeno kuin aborttikin synnyttävät
surun, joka on joskus läpikäytävä.
Itselläni on ollut keskenmenoja puolenkymmentä
ja toisinaan tuntuu, että silloin, kun olin siinä ruljanssissa, ei oikein pystynyt suremaan,
ei osannut surra. Elämän piti vain jatkua.
Sen tiedän kuitenkin, että Jumala rakasti minua
suunnattomasti kaiken tuon kuoleman keskellä.
Kaksi kertaa kävi peräkkäin niin, että menetin lapsen vappuna. Ulkona oli koivuissa lehdet, ihmiset kesäasuissaan ja minä sairaalassa
yksinäni, muut olivat päässeet pyhiksi kotiin.
Minunkin piti tulla vain rutiinitarkastukseen,
mutta silloin huomattiin, että vauva oli kuollut.
Niitä päivä en kuitenkaan unohda, niin lohduttavana, niin rakkaana Jumala ympäröi minut lämmöllään. Olin kuin pumpulissa, itkin,
mutta itkin rakastettuna.
Luota sinäkin siihen, että Jumalalla on anteeksianto, vaikka abortin teitkin.
Vie asiasi Jumalan eteen, pyydä Häneltä anteeksi.
Ja jos tiedät jonkun ihmisen, uskovan tai ei-uskovan, jonka kanssa voit tilannetta purkaa
ja surra surusi, puhu hänelle. Kaikkein tärkeimpänä itse koen kuitenkin sen, että pyydät Jumalalta
sydämestäsi anteeksi, niin että tervehtymisprosessi pääsee eteenpäin.
Anteeksipyyntöhän tarkoittaa sitä, että tunnustamme tehneemme väärin ja samalla lupaamme, ettemme toista kertaa tee samalla
tavalla. Mikään automaatti se ei siis ole,
vaan ihmisen psyykeä syvältä ravistava, mutta
samalla puhdistava.
Se hyvä puoli tässä asiassa on, että
pieni syntymätön lapsi on Jumalalle aina otollinen. Hän on perillä taivaassa, me muut olemme vielä matkalla ja meidän vaelluksestamme
riippuu, näemmekö vauvamme kerran. Mutta
hän on jo perillä enkeleiden kanssa! Siihen saamme täysin luottaa, niin Raamattu lupaa.
Ei sinun tarvitse lastasi unohtaa, hänhän
elää! Iloitse hänestä aivan kuin hän olisi
kanssasi!
Voimia sinulle!