Nyt kun uskovaisten invaasio näyttää kattavan kaikki ne foorumit joilla kirjoitan katson asiakseni osallistua keskusteluun myös täällä.
Raamatun lukeminen on soveliasta kaikille, mutta tulkinta on asiantuntijoiden työtä. Vanhojen, usein heppoisesti tehtyjen hepreankielisten käännösten ymmärtäminen ja soveltaminen tämän päivän yhteiskuntaan ei ole jokanaiselle sopivaa ja johtaa väärinkäsityksiin ja ylilyönteihin kuten täällä on nähty. Raamattu sinänsä on mielenkiintoinen opus. Sen kirjoitusten synty, säilyminen läpi vuosisatojen ja käännös kaikille kielille on jo kulttuuriantropologisesti mielenkiintoinen kehitystarina, sanoisinko evoluutio.
Jeesus ja Muhammed myytien synty ja niiden kantavuus läpi 2000-vuotisen historian antavat ajattelemisen aihetta siitä mikä näiden takana oikeastaan on. Onko kyseessä ihmisen psyykeen liittyvä myytin tarve vai median pitkä kehityshistoria? Voisiko joku tämän päivän uutisista tai myyttisistä henkilöistä elää historiassa näin kauan? Mieleen tulee ensimmäisenä Martin Luther King, Che Guevara tai vaikkapa viimeisin mielenkiintoinen pyhimystarina - prinsessa Diana.
Diana myytin synnyn tarkempi tutkimus voisi antaa viitteitä myös aikaisempien myyttien syntyhistoriasta ja voisimme ehkä luoda jonkinlaisen myytin syntyteorian? Tätä on varmaan jo tutkittu, mutta todennäköisesti uskovaisten toimesta tutkimuksen laajentamista uskonnollisten ja maallisten myyttien rinnakkaiseen vertailuun on rajoitettu.
Kristillisistä uskonnoista katolilaisuus nimeää pyhimyksensä tarkan ja perustellun käytännön mukaisesti, näistä luterilaisuus sen sijaan vaikenee tyystin. Katolilaisen pyhimyskäytännön taustalla on perusteellinen tutkinta ja jokainen nimetty pyhimys on siis varmasti tehnyt jonkun merkittävän hyvän työn tai osoittanut uskonnollisen kyvykkyytensä. Katolilaisen kirkon ihmeet ovat todellisia, kuten esimerkiksi Fatiman ihme joka edelleenkin kerää satojatuhansia ihmisiä toukokuun 13. päivä tapahtumapaikalle.
Kristinuskonnon ja raamatun heikkous on se ettei se kestä lähempää tieteellistä tarkastelua. Katolinen kirkko on tässäkin suhteessa ottanut edistyksellisen askeleen, Calilei ja monet muut eivät ole enää pannassa ja Vatikaanissa tehdään jo tiedettä.
Mutta homoseksuaalisuus on edelleen myyteistä suurin, se ei ole kristillisesti hyväksyttävää. Outoa on kuitenkin että esimerkiksi minun kirkolle maksamat kymmenykseni kelpaavat sille kyllä, eivätkö ne ole synnistä likaista ja saastaista rahaa? Vai muuttuuko minun omaisuuteni puhtaaksi kun se kilahtaa kirkon kassaan? Voin kuulua kirkkoon ja maksaa, mutta olen silti saastainen ja syntinen seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi. Eikö tämä ole ristiriitaista?
Uskonnoissa on mielenkiintoisia vivahteita ja ne hämmästyttävät minua monimuotoisuudellaan. Candomble esimerkiksi on räiskyvä sekoitus alkuperäisiä afrikkalaisia luonnonkansojen uskontoja ja jumalia yhdistettynä katolilaiseen kristinuskoon. Tällaiset uskontojen avioliitot saavat minut uskomaan että kaikki uskonnoissa ei voi olla pahaa ja tuomitsevaa, vaan jossain on myös toivonkipinä ja mahdollisuus että eräänä päivänä jonkinasteisesta kulttuurin, uskonnon ja tieteen yhteenliittymästä voisi syntyä jokin uusi elämäntapaoppi, joka johtaa ihmisen uudelle korkeammalle henkiselle tasolle ja nämä typerät eipäs joopas, hyvä ja paha, oikea ja väärä profetoinnit jäävät osaksi kioskikirjallisuushistoriaa.
Homoseksuaaleilla on tärkeä rooli tässä kehityksessä osana vähemmistökulttuurien vallankumousta. Uskonnossa ja yhteiskunnassa syrjittynä ja sorrettuna vähemmistönä meidän mielipiteemme ja kantamme ovat heikkoja signaaleja (soft signals) joilla jo tänä päivänä markkinatutkimuksessa on merkittävä asema ja jotka myös jostain kumman syystä johtavat kohtuullisen tarkkoihin tulevaisuusennusteisiin. Se mitä yksilö kokee, ja mitä pieni sivistynyt vähemmistöryhmä kokee ja tekee, vaikuttaa yhteiskunnan kollektiiviseen alitajuntaan vaikkei meitä ehkä kaikissa pöydissä pidetäkään mallikelpoisina kansalaisina.
Raamatun lukeminen on soveliasta kaikille, mutta tulkinta on asiantuntijoiden työtä. Vanhojen, usein heppoisesti tehtyjen hepreankielisten käännösten ymmärtäminen ja soveltaminen tämän päivän yhteiskuntaan ei ole jokanaiselle sopivaa ja johtaa väärinkäsityksiin ja ylilyönteihin kuten täällä on nähty. Raamattu sinänsä on mielenkiintoinen opus. Sen kirjoitusten synty, säilyminen läpi vuosisatojen ja käännös kaikille kielille on jo kulttuuriantropologisesti mielenkiintoinen kehitystarina, sanoisinko evoluutio.
Jeesus ja Muhammed myytien synty ja niiden kantavuus läpi 2000-vuotisen historian antavat ajattelemisen aihetta siitä mikä näiden takana oikeastaan on. Onko kyseessä ihmisen psyykeen liittyvä myytin tarve vai median pitkä kehityshistoria? Voisiko joku tämän päivän uutisista tai myyttisistä henkilöistä elää historiassa näin kauan? Mieleen tulee ensimmäisenä Martin Luther King, Che Guevara tai vaikkapa viimeisin mielenkiintoinen pyhimystarina - prinsessa Diana.
Diana myytin synnyn tarkempi tutkimus voisi antaa viitteitä myös aikaisempien myyttien syntyhistoriasta ja voisimme ehkä luoda jonkinlaisen myytin syntyteorian? Tätä on varmaan jo tutkittu, mutta todennäköisesti uskovaisten toimesta tutkimuksen laajentamista uskonnollisten ja maallisten myyttien rinnakkaiseen vertailuun on rajoitettu.
Kristillisistä uskonnoista katolilaisuus nimeää pyhimyksensä tarkan ja perustellun käytännön mukaisesti, näistä luterilaisuus sen sijaan vaikenee tyystin. Katolilaisen pyhimyskäytännön taustalla on perusteellinen tutkinta ja jokainen nimetty pyhimys on siis varmasti tehnyt jonkun merkittävän hyvän työn tai osoittanut uskonnollisen kyvykkyytensä. Katolilaisen kirkon ihmeet ovat todellisia, kuten esimerkiksi Fatiman ihme joka edelleenkin kerää satojatuhansia ihmisiä toukokuun 13. päivä tapahtumapaikalle.
Kristinuskonnon ja raamatun heikkous on se ettei se kestä lähempää tieteellistä tarkastelua. Katolinen kirkko on tässäkin suhteessa ottanut edistyksellisen askeleen, Calilei ja monet muut eivät ole enää pannassa ja Vatikaanissa tehdään jo tiedettä.
Mutta homoseksuaalisuus on edelleen myyteistä suurin, se ei ole kristillisesti hyväksyttävää. Outoa on kuitenkin että esimerkiksi minun kirkolle maksamat kymmenykseni kelpaavat sille kyllä, eivätkö ne ole synnistä likaista ja saastaista rahaa? Vai muuttuuko minun omaisuuteni puhtaaksi kun se kilahtaa kirkon kassaan? Voin kuulua kirkkoon ja maksaa, mutta olen silti saastainen ja syntinen seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi. Eikö tämä ole ristiriitaista?
Uskonnoissa on mielenkiintoisia vivahteita ja ne hämmästyttävät minua monimuotoisuudellaan. Candomble esimerkiksi on räiskyvä sekoitus alkuperäisiä afrikkalaisia luonnonkansojen uskontoja ja jumalia yhdistettynä katolilaiseen kristinuskoon. Tällaiset uskontojen avioliitot saavat minut uskomaan että kaikki uskonnoissa ei voi olla pahaa ja tuomitsevaa, vaan jossain on myös toivonkipinä ja mahdollisuus että eräänä päivänä jonkinasteisesta kulttuurin, uskonnon ja tieteen yhteenliittymästä voisi syntyä jokin uusi elämäntapaoppi, joka johtaa ihmisen uudelle korkeammalle henkiselle tasolle ja nämä typerät eipäs joopas, hyvä ja paha, oikea ja väärä profetoinnit jäävät osaksi kioskikirjallisuushistoriaa.
Homoseksuaaleilla on tärkeä rooli tässä kehityksessä osana vähemmistökulttuurien vallankumousta. Uskonnossa ja yhteiskunnassa syrjittynä ja sorrettuna vähemmistönä meidän mielipiteemme ja kantamme ovat heikkoja signaaleja (soft signals) joilla jo tänä päivänä markkinatutkimuksessa on merkittävä asema ja jotka myös jostain kumman syystä johtavat kohtuullisen tarkkoihin tulevaisuusennusteisiin. Se mitä yksilö kokee, ja mitä pieni sivistynyt vähemmistöryhmä kokee ja tekee, vaikuttaa yhteiskunnan kollektiiviseen alitajuntaan vaikkei meitä ehkä kaikissa pöydissä pidetäkään mallikelpoisina kansalaisina.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Raamatusta poimitaan vain tuki omille päähänpinttymille. Niinpä kun tulee ilmiö homoseksuaalisuus, niin vastustajat raapivat kaikki vähänkin homoseksuaalisuuteen viittaavat jakeet tueksi omille ennakkoluuloilleen. Samoin myös kristityt homoseksuaalit raapivat valikoituja jakeita meidän puoltamiseksemme.
Kumpikaan puoli ei näe sitä, että Raamattu on hölynpölyä, roskafiktiota. Siinä toki on historiallisia henkilöitä, vähän niin kuin Itse Valtiaissa.
Oma suosikkini on esimerkiksi Luvatun maan vetäminen Suomen kartalle, niin että nähdään sen maaplänti mittakaava. Raamatun mukaan tällä alueella eli noin kolme miljoonaa ihmistä, viinitarhoineen, oliivilehtoineen, kameleineen ja lampaineen. Herää kysymys, miten he mahtuivat sinne ahtautumatta pilvenpiirtäjiin. Israelilaisten oli siis pakko olla kääpiöitä. Sitä selittää sekin, että vastaavasti israelilaisten vastustajat olivat jättiläisiä, kuten palestiinalaisten Goljat.
Sitten Raamatussa Simson tappaa tuhat palestiinalaista aasin leukaluulla. Se on niin kuin se Matrixin kohtaus jossa Mr. Smith tuplaa itseään ja hyökkää laumana Neoviuksen kimppuun.
Sama Simson myös sitoo tuhannen ketun hännät yhteen ja pistää soihdun siihen kiinni ja polttaa palestiinalaisten pellot.
Sitten Raamatussa on elävien kuolleiden yö, kun kuvitellun Jeesuksen kuollessa vainajat vaeltavat muistohaudoistaan pyhään kaupunkiin.
Auringon kulkukin pysäytetään Joosuan kirjassa.
Ihan vakavissaan ihmiset uskovat näihin ja ministeritkin vannovat valan käsi tällaisen fantasiakirjan päällä. Mielenterveysdiagnoosi pitäisi antaa.
Tulkintasi selittää osaltaan miksi tämä teos on niin mielenkiintoinen. Ajatella, että jo kaksituhatta vuotta sitten kirjoitettiin Matrixin ja Harry Potterin ensimmäiset osat, Grimmin veljesten tarinat jäävät tämän teoksen tarinoiden varjoon.
Toisaalta tämä myös todistaa että näistä vanhoista käsikirjoituksista, joiden tekijänoikeudet ovat umpeutuneet, löytyy paljon hyviä vielä käyttämättömiä ideoita uusien fantasiaromaanien tai -elokuvien aiheiksi.
Ajattele, tulevan jääkauden jälkeisen ajan sivilisaatiossa korkeat virkamiehet ja -naiset vannovat valansa toinen käsi sydämellä ja toinen Harry Potterin kannella. Oikeusjärjestelmä perustuu Tylypahkan taikaan ja oppeihin. Jos et ole noita sinut poltetaan roviolla.
Henkilökohtaisesti kannatan Rowena Korpinkynnen oppisuuntaa ja perustan herätysliikkeen hänen Helena-tyttärensä nimissään, nimittäin jos jälleensynnyn tuohon uuteen sivilisaatioon.
"Antikristus" on Raamatun synkkä hahmo, jota ei ole paljoa käytetty. Ehkä se johtuu siitä, että se on monien protestanttien mielestä paavi.
Toisaalta Tähtiportin goa'uldeissa on paljon antikristukselle tyypillisiä ominaisuuksia.
Olen päätynyt epäilemään, että on käynyt näin: Muukalaisten avaruusalus laskeutui paikkaan, mitä nykyään pidetään Tiibetinä. He jakoivat tietoaan paikallisille kansoille, mutta suututtivat kansoista yhden, joka poistui alueelta. Tästä kansasta polveutuivat ne, jotka kirjoittivat kokemuksensa Raamatuksi.
Tiibetissä on vuori, jolta lähtevät virrat eri suuntaan, mikä kuvastaa Raamatun kertomusta Eedenistä.
Eri uskonnot ovat sekavia kokoelmia tuota vanhaa tietoa ja ihmisten taikauskoa.
Tästä ulkoavaruudesta tulleesta älystä on kiistanalaista tietoa, mutta se on kiehtova vaihtoehto kaikkien muiden harhaoppien joukossa. Tätä ulkopuolisen älyn teoriaa uskontoon verraten tukee se että sitä on oikeasti t u t k i t t u ihan tieteellisesti ilman mitään hurmoshenkeä. Tietysti ufo-oppiset ovat usein täysin samaa sarjaa kuin uskonnollisesti höyrähtäneet.
Tiibetissä on sellainen vuori ja kaikilta vuorilta virrat lähtevät eri suuntiin, joten se siitä. Edeniin viittaavia paikkoja on Intiassa, Arabian niemimaalla, Lähi-idässä ja Afrikassa, joten olisikohan näitä edeneitä useampiakin?
Mielenkiintoinen asia liittyen maan ulkopuoleisen älyn vierailuun on Afrikassa asuva heimo, joka palvoo Sirius B tähdeltä tulleita muukalaisia, vaikka tämän tähden olemassaolo on selvinnyt vasta tämän uskon syntymisen jälkeen, eikä tähteä voi nähdä ilman voimakasta kaukoputkea. Miten ihmeessä alkukantainen afrikkalainen heimo voi tietää sellaisen tähden olemassaolosta?
Tämä taitaa mennä vanhan tiedon ja taikauskon piikkiin tämäkin.
Bifi = Bible fiction.
Modernit ihmiset ovat ihmetelleet, mikä tarustoissa oleva lohikäärme oikein on. Kaikkein luotettavin selitys on, että se on komeetta.
Se tietysti voi olla myös maahan saapuva avaruusalus, joka ilmakehään saapuessaan hönkii tulenlieskoja.
Eedeniin, Tiibettiin pyhälle vuorelle laskeutui siis avaruusalus, jota pidettiin lohikäärmeenä. 1. Mooseksen kirja tosin puhuu käärmeestä, mutta Ilmestyskirjassa vastaavaan Saatanaksi tulkittuun käärmeeseen viitataan lohikäärmeenä.
Kun ihmiset olivat karkoitetu paratiisista eli muukalaisten valloittamalta vuorelta, sitä vartioitiin niin ettei ihminen söisi kielletyn puun hedelmää, toisin sanoen varastaisi muukalaisten kehittynyttä teknologiaa.
Lopulta joko Välimeren tai Mustanmeren alue täyttyi vedellä yht'äkkisesti ja kehittynyt ihmissivilisaatio, johon kuului muukalaisten kanssa syntyneitten ihmisten jättiläisrotu tuhoutui.
Muukalaisia kuitenkin kaivattiin takaisin ja siksi ruvettiin rakentamaan avaruusalusta muukalaisten mallin mukaan. Tätä kutsuttiin nimellä Baabelin torni, jonka piti siis ulottua taivaaseen. Se kuitenkin epäonnistui. Babylonialaiset kuitenkin pitivät lohikäärmettä, Cirrusta, jumalanaan vuosikaudet kun taas heprealaisille se oli kirous googin ja maagogin (planeettoja?) maasta.
Minähän kuulostan jo ihan Juhan af Grannilta.
Muuten tarina kuulostaa kiinnostavalta ja voisin varata leffaliput jo etukäteen mutta Mustameri-asiasta olen osin eri mieltä. Lisäksi ugrien historian tieteellinen tarkastelu on sydäntäni lähempänä kuin BiFi.
Mustanmeren allas alkoi täyttyä noin 9000 vuotta sitten. Suomalaisugrit asuivat juuri altaan alueella ja kun vettä alkoi Bosporilta valua alangolle oli ihmisten lähdettävä asuinsijoiltaan. Osa lähti Volgan, osa Donin ja osa Tonavan laakson kautta vaeltamaan ylävämmille maille. Unkarilaiset sijoittuivat Pustan tasangolle, baltit Itämeren rantaan, monet suomalaissukuiset ryhmät pitkin laajaa äiti-Venäjää ja karjalaiset perustivat Kalevalan Suomenlahden poukamasta Antreasta ylös aina sitä mukaan kun jääkauden rippeistä maata paljastui. Tämä evakkomatka jolloin suomalaiset alkoivat Suomea suomettaa sijoittuu juuri sopivasti aikakaudelle Mustameren synnyn jälkeen, joten ei liene epäilystäkään mistä tänne on tultu.
Jos tämä tapahtuma olisi raamatun mukainen vedenpaisumus olisimme Noan lisäksi siitä selviytyneet. Raamattu ei mainitse suomalaisia missään ja Kalevalassa palvottiin Ukko ylijumalaa, joten olemmeko me saastaista pakanakansa joka onnistui välttämään Edenin tuhon ja perusti oman Onnelansa tänne Pohjan perille.
Eivätkö raamatun jumalattomat pakanat olleetkin isokokoisia vaaleaverikköjä? Nyt blondit ovat kuolemassa sukupuuttoon. Ilmeisesti siunattu gromagnon lajityyppi on perimältään voimakkaampi ja tuhoaa tällä tavalla tämän pakanallisen ihmislajin maapallolta, joten siinä mielessä raamatun ennustus toteutuu ja genetiikka hoitaa pahan pois maan päältä ...
Olisi mielenkiintoista tutkia kunka suuri osa lesboista on vaaleaverikköjä ja kuinka suuri osa auringonpaahteisia gromagnon-tyyppejä. Jos vaaleaverikköjä on suhteessa enemmän kuin heteroissa, olemme enemmän pakanallisia kuin heterot. Jos taas eroa ei ole, olemme yhtä puhtoisia kuin muut. Eli se siitä syntisyydestä sitten. Kaikki voidaan tieteellisesti todista :)
Jos tässä tarinassa on siteeksikään totta, se on mullistava:
http://www.netikka.net/mpeltonen/mysteerit.htm
Täytyy ottaa huomioon, että kunkin aikakauden ihmiset haluavat esittää, että juuri heidän aikakautensa on sivistyksen huippu.
Aiemmat kultakaudet halutaan unohtaa.
Noissa dropa-kiekoissa on enemmän säilynyttä alkuperäistä tietoa kuin Raamatun löytyneissä fragmenteissa.
Nämä arvoitukselliset ilmiöt ovat yhtä totta kuin mitkä tahansa näyt tai ihmeet. Lisäksi arkeologisia löydöksiä, kuten Dropa-kiekkoja voidaan tutkia, joten tietoa voidaan saada lisää.
Arvoitukselliset ilmiöt eivät sinänsä ole arvoituksellisia, lienee päivänselvää että korkealle kehittynyttä kulttuuria on ollut ennen meitä. Luonnonmullistusten, katastrofien ja kulttuurien taantumisen ansiosta ne ovat joko kadonneet kokonaan tai niiden rippeille on syntynyt uusia kulttuureja. Nykyinen länsimainen kulttuuri perustuu kristinuskon historiaan ja siinä mielessä meidän ei tulisi sitä tuomita että se on meidän esihistoriaamme. Ei pidä tuomita esi-isiään heidän valintojensa tähden, sillä ne valinnat ovat johtaneet tähän päivään ja siihen että meillä on nyt mahdollisuus ajatella toisin ja muuttaa kehityksen suuntaa. Tuomitsemalla ja unohtamalla menneet emme voi välttyä tekemästä samoja virheitä uudelleen.
Jos älyllistä elämää on tullut maapallon ulkopuolelta, niin kuin todennäköisesti on tullut, se ei ole tullut vain kertarysäyksellä yhteen paikkaan? Laskeutumispaikkoja on todennäköisesti useita. Jos muukalaiset ovat joutuneet jättämään kotiplaneettansa jonkun katastrofin yhteydessä heitä on tullut useina aaltoina ja ehkä he ovat olleet toisilleen vihamielisiä? Kuvittele että maasta lähtisi muutama alus kansoittamaan Mars-planeettaa. Siellä olisi venäläisiä, kiinalaisia ja jenkkejä. Jos elintilasta tai luonnonvaroista tulisi kiistaa he jatkaisivat välienselvittelyä uudessakin asuinpaikassaan?
Meillä on kaikki tämä tieto käytettävissämme, ja jos meidät on varustettu avoimella ja suvaitsevaisella asenteella, miksi emme loisi uutta uljaampaa maailmaa?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000041948158
"Kesäkuussa 2002 löydettiin Kiinassa, Guizhoun maakunnasta 'salaperäisen tekstin kiveksi' nimetty suuri kivenlohkare. Se oli irronnut eräästä kalliosta, joka geologien mukaan oli 270 miljoonaa vuotta vanha. Kallionkielekkeeltä pudotessaan se oli haljennut keskeltä kahteen osaan. Puoliskot olivat seitsemän metrin pituisia ja lähes kolmen metrin korkuisia ja painoivat noin 100 tonnia. Irtoamisen on arvioitu tapahtuneen noin 500 vuotta sitten.
Guizhoun maakunnan Zhangbun kylä, josta kivi löytyi, sijaitsee Kiinan lounaisosassa Pintangin vuoristoseudulla. Seutu on ollut pitkiä aikoja täysin asumatonta ja on nykyäänkin hyvin eristynyt. Siksi tutkijoille oli melkoinen järkytys, kun lohkareitten välissä olevan halkeaman sisäpinnasta löytyi suurikokoinen kiinankielinen teksti:
"Kiinan kommunistipuolue romahtaa!"
Halkeaman sisään sanotaan mahtuvan kaksi ihmistä, joten periaatteessa joku olisi voinut tehdä tekstin sen jälkeen kun lohkareet olivat pudonneet. Tutkijoiden mielestä sen todennäköisyys, kaikki seikat huomioiden, on kuitenkin hyvin pieni. "Päivän Uutiset" -niminen paikallinen lehti kirjoittikin:
"Jos suuri megaliitti tänä päivänä äkkiä osaisi kirjoittaa, puhua, kaivertaa, kehittää kirjoitustekniikan tai käyttää poliittista terminologiaa, miksi kukaan sellaista uskoisi? Tuskinpa kukaan edes uskaltaisi sitä uskoa! Meillä ei näiden kahden "salaperäisten sanojen kivien" edessä ole kuitenkaan muuta vaihtoehtoa!"
Kiviä on tutkittu usean asiantuntijaryhmän voimin. Erääseen 15 -henkiseen ryhmään kuului mm. geologian, ilmatieteen, maantieteen, maaperätutkimuksen ja yleistieteiden akateemisia asiantuntijoita. Itse kiveä asiantuntijat pitivät permikautisena (n. 270 milj. vuotta sitten). Kivessä olevasta tekstistä he totesivat, että se pitäisi selittää geologisesta perspektiivistä käsin. Heidän mielestään siinä ei ollut merkkejä, jotka olisivat viitanneet ihmistekoisuuteen, vaikkakin pieni mahdollisuus siihen oli olemassa.
Sittemmin kivestä on raportoitu lukuisissa lehdissä ja muissa tiedotusvälineissä. Siitä on tullut merkittävin Zhangbun laakson 'seitsemästä ihmeestä' ja suosittu turistikohde. Monet turistit suhtautuvat siihen pelonsekaisella kunnioituksella, miettien, olisiko se kenties joidenkin jumalien työtä."
On huomioitava, että Raamatussakin mainitaan vastaavasta tapauksesta. Belshazzarilla oli kemut, joihin Jahvea ei oltu kutsuttu. Hän kuitenkin tuli kuokkimaan ja kirjoitti seinälle tekstin. Tässä tuleekin hauska kohta, kukaan ei ymmärtänyt tekstin sisältöä (ilmeisesti jahve ei kirjoittanut nuolenpääkirjoituksella), vaan tarvittiin heprean taitoinen tulkki sitä tulkitsemaan. Tälläkin kertaa oli kysymys valtakunnan romahtamisesta. Kiviteksti sanoi, että Belshazzarin valtakunta jaetaan meedialaisille ja persialaisille. Näinhän sitten kävikin.
todellakin kirjoittanut hyvän satukirjan, johon uskotaan edelleen. Nooh, jokaisen oma asia, onneksi on se vapaus meillä. Minä uskon omalla tavallani ja kirkollisveroa maksan vain työni takia. Hiukka se kismittää maksaa, kun tiedän evlut.kirkon kannan homoseksuaaleihin suhtautumisessa. Kehitystä on tapahtunut, mutta kaukana on vielä oikeesti hyväksyntä ja tasa-arvo. Eihän naispappejakaan vielä kokonaisvaltaisesti hyväksytä.
Lähtisin kyllä siitä, että uskonnoissa on nähtävissä porrattaista keihitystä, siis eräänlaisia kehitysvaiheita: näistä alkeellisimmat uskonnot ovat shamanistisia, sitten uskontoon on kertynyt mukaan yhä uudempia piirteitä (moraali, viimeinen tuomio), joten ne ovat kehittyneet ikään kuin kulttuurin mukana ja sitä kautta niiden funktiot ovat myös muuttuneet suhteessa yhteisöön. Shamanismissa tärkeintä ovat esi-isät ja perimätiedon välittäminen. Moraali ei ole läheskään samanlaisessa asemassa ja taivasta, helvettiä ja ylipäätään rangaistusta ei tunneta ollenkaan. Ne kehittyivät sittemmin esim. Egyptissä, kun uskonnon sisään rakennettiin eräänlainen moraalikoodisto, joka vastaa yhteiskunnan uusia lakeja, joita tarvittiin esim. työnjaon kehittyessä ja omaisuuden kertyessä -> kuten älä varasta, nainen on miehen omaisuutta, joten ei saa huorata (lue olla muuta kuin oman miehen kanssa, jotta pöytään ei tuoda äpäröitä, omaisuus kulkee suvussa jne.)
Jo pelkästään tämä antropologian tuottama kehityshistoria ja uskomaton lainailu eri uskontojen kesken pitäisi soittaa kelloja ja LUJAA kriittisten ihmisten mielissä, kuten esim.: buddhalaisia munkkeja vieraili jo muinaisessa Kreikassa, katolilaisuudessa on ollut ainakin yksi buddhalainen pyhimys, Joomba, joka poistettiin vaivihkaa kun totuus alkuperästä selvisi kirkonisille, Kristinuskon peruskäsky tee toiselle se, mitä haluaisit tehtävän itsellesikin, joka löytyy konfutselaisuudesta negatiivisena versiona ja kaiken huipuksi, arvatkaapa moniko pyhimys Kauko-Idän mysteeriuskonnoissa on syntynyt "jouluna" ja moniko näistä on siinnyt neitseestä? Koko kristinusko ei ole muuta kuin joukko kliseitä koottuna uusiin kehyksiin.
Elämme ihmiskunnan ehkä radikaalinta vaihetta ja mikäli yhteiskunta edelleen pääsee maallistumaan nykyistä vauhtia, uskonnot tullaan työntämään paitsioon ja lopulta ne päätyvät historian roskatynnyriin.
Viitaten vastaukseeni ateismifoorumilla, ihminen tarvitsee myyttinsä ja taruolennot, muuten elämästä tulee tylsää. Useimmat tälläkin saitilla saavat edelleen joululahjoja Jeesuksen syntymäpäivän kunniaksi ja kodit koristellaan pakanallisella joulupukkiteemalla. Uskonnoista ei niin vaan eroon päästä ja toisaalta moni fiksu tyyppi, kuten isä Mitro, menettäisi siinä ansiokkaan uransa ja työpaikan. Työttömiä on jo muutenkin ihan tarpeeksi. Lisäksi pappien jälleenkoulutusprojekti olisi täysin mahdoton toteutettavaksi, onhan naispappeusasiakin vielä puolitiessään.
Elämme toki jo nyt radikaalia aikaa, mutta suuremmat mullistukset ovat vielä edessäpäin. Koko yhteiskuntarakenteen on mentävä uusiksi ennen kuin siirrytään korkeammalle henkiselle tasolle. En uskaltautuisi kutsumaan sitä maallistumiseksi, mutta luonnollisesti sillä ei tule olemaan luterilaista perimää.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000041937384
Raamattu on ikävä riippakivi, joka jarruttaa moraalista kehitystä kun halutaan siirtyä kristinuskosta humanismiin. Monet kristityt ovatkin ensisijassa humanisteja. Fundikset pelkäävät, että Raamatusta tulee pelkkä talismani, niin kuin siitä on päässyt jo tulemaankin, mutta totta puhuen Raamatun juttuja on vaikea pitää totena. Joko siis kiellät tosiasiat tai kiellät Raamatun. Kolmas tie on rakennella ihmeellistä bifiä tyyliin Da Vinci-koodi tai Velikovski.
Ennen pitkää on kuitenkin edessä Raamatun hylkääminen. Paradoksi on siinä, että Raamattu pitää tuntea hyvin jotta sen osaisi perustellusti tietää roskaksi, mutta modernit, humanistiset ihmiset eivät tunne Raamattuaan niin hyvin.
"Elämme ihmiskunnan ehkä radikaalinta vaihetta ja mikäli yhteiskunta edelleen pääsee maallistumaan nykyistä vauhtia, uskonnot tullaan työntämään paitsioon ja lopulta ne päätyvät historian roskatynnyriin"
Ellei mad max toiminta saa yleisemmän hyväksynnän, toki siltä meno välillä vaikuttaa, että siihen pisteeseen kohta mennään.
Mutta toisaalta, kun ihmiset eivät vielä ole tuossa pisteessä, että jokainen pärjätköön omillaan ja tehdään mitä mieleen tulee ja jos joku on tiellä, ei voi mitään-heikot kuolee kuitenkin-.
Siis, myös ateisteilla, ainankin omiensa sanojen mukaan ja varsinkin silloin kun puhutaan uskovaisten omimia moraali-,tasa-arvo,oikeudenmukaisuus kysymyksistä, sanovat ateistit myös omaavansa samoja periaatteita, kuten vapaus, veljeys, tasa-arvo jne.
Nämä asiathan ja varsinkin silloin kun puhutaan yhteishyväkäsitteestä, jos ja kun halutaan demokratiaa ja oikeuksia ajaa, liippaavat hyvinkin läheltä idealismia, jossa hyvän yhteisön rakentamiseksi tarvitaan tuota käsitettä yhteishyvästä, joka yhteisössä on aikaisemmin rakennettu uskonnon tai muun ideologian varaan (kommunismi, kapitalismi tms.).
Joten silloin kun halutaan rakentaa jotain yhteishyvä käsitteen alla yhteisöä, valtiota, kylää mitä tahansa, eikä kannusteta tuohon mad max toimintaa, pitää olla jotain periaatteita, arvoja jne. ja uskovaiset hakee ne Raamatun avulla, ateistit turvautuvat ideaaleihin käsitteisiin, filosofisiin pohdintoihin, yksilönvapaudesta, demokratiasta jne. (tosin uskontohan on suuresti noiden ateistien pohdintojen lähdevetenä), siis suurta törmäyskurssia ei pitäisi edes tulla, jos kysytään yhdessä, miten yhteishyvä-käsitettä pitäisi yllä pitää, ettei mennä darvinismiin, äärikapitalismiin, uskontofundalismiin, joten paljon on tehtävä, että päästään -ismeistä eroon ja se pitäisi tehdä järkevän filosofoinnin kautta.
Humanisminkin aika tulee vielä, kuten Uskonnon evoluutio -kirjoituksessani viittaan. Nyt suurin ongelma on kuitenkin ekologinen katastrofi ja sen välttäminen. Jos tästä selviydytään koittaa uusi aika.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000041931709#posting.postingId
Shamanismi elää ja voi hyvin. En ole huomannut, että esi-isät ja perimätieto olisivat nykyaikana mitenkään siinä pääasia. Luonto, eläimet, neuvot pulmiin, parantaminen ja yhteys koko luomakunnan kanssa ovat pääpintteja.
Samasta asiastahan siinä on kysymys kuin uskonnossakin. Shamanisteilla ei vain ole perimätietoa kirjattuna raamatuksi. Raamatunkääntäjällä loppui kielitaito kesken luonto -sanan kohdalla ja hän keksi sanan jumala. Olisi mielenkiintoista selvittää, tai ehkä joku on sen jo selvittänytkin, mistä tämä sana oikein tuli? Raamattu syntyi kun keksittiin kirottu kirjoitustaito, shamanistit taas eivät olleet luku- ja kirjoitustaitoisia?
1600-luvulla portugalin juutalainen Spioza yritti selittää että luonto on yhtä kuin jumala. Giordano Bruno ja monet muut ovat olleet samoilla linjoilla, mutta kirkko heistä vaikenee.
Nyt uskovaisetkin ovat huomanneet että luonto kärsii ja kantavat näivettynyttä korttaan vihreään liikkeeseen.
Neuvot ja parantaminen ovat uskonnonkin periaatteet siinä missä shamanisminkin. Jeesus oli opettaja ja parantaja, siis kasvatustieteilijä ja lääkäri. Siinä mielessä shamanismikin on uskonto ja shamaani on jeesus. Raamattu vilisee eläimiä, on leijonaa, käärmettä, heinäsirkkoja ja ties mitä ötököitä vaivaksi asti.
on, on ja Raamattu/uskonto ei suinkaan ole ainoa lähdeviite, jonka pohjalta myyttejä ammennetaan.
Se dogmaattisuus mikä Raamattuun kirjaimellisesti uskovat haluavat tukeutua, tuskin oli alkuperäinen kristillisyyden tarkoitus.
Luultavasti Raamatun tarkoitus oli tarinoiden avulla selostaa muille miten historian saatossa on tähän pisteeseen tultu ja mitä kaikkea saattaa tapahtua jne. Uusi Testamentti on sitten enemmän elämäntapafilosofointia, joista kyllä nykyihminenkin jutun juurta saa.
Mutta nyt kun oli ajankohtainen tuo Darwinin vuosipäivä, sen myötä pitäisi kyllä huomata, että myös tiede synnyttää myyttejä ja uskomuksia, silloin kuin tiede ei vain ole ns.tiedettä ja toteaisi jotain tapahtumaketjua ym.
Kun Darwin julkaisi evoluutioteoriansa, eihän se siihen vain jäänyt vain siitä kehittyi sivuvivahteita,kuten ns.darvinismi, johon muut ns.tieteilijät ovat omat vihahteensa tuoneet, esim. väittämillä -luonnonvalinnasta, että vahvimmat selviytyvät- on ollut paljon vaikutuksia siihen, miten hahmotamme ympäröivän maailman ja miten suhtaudumme toisiimme,-siis aika raadollisesti- ja siitähän on kehittynyt oma ideologiansa (sosiaali-darwinismi).
Mutta nyt sitten tieteilijät sanovatkin, ettei se juttu ihan noin menekään ja ihmiset ovat about 100v uskotelleet tuota kehäpäätelmää -vahvimman oikeudesta jne.-. samoin psykologian tuotokset synnyttävät myyttejä koska vanhat alkuperäiset teoriat jäävät kansankeskuuteen pyörimään paljon kauemmin, mitä uusien tutkimustuloksien julkaiseminen riittävässä laajuudessa tavoittaa ns.suuren yleisön.
Joten uskonto sinällään ei ole ainoa, jonka nimissä dogmeihin vetoamalla ylennetään itsensä ja katsotaan alas toista, darvinismi tekee kyllä paljon pahempaa tuhoa ja varsinkin nykyaikana, kun esim. rasistit tuota ideologiaa sopivasti käyttävät.
Kuten tieteessä, ei tieteen tekeminen sinällään esim. uskovaisia saanut Galilein tai Darwinin kimppuun, vaan se mitä niillä tieteen tuloksien johtopäätöksillä yritettiin sanoa ja myös käytettiin vääriin tarkoituksiin, ja on ymmärrettävää että silloin aikoinaan tuli polemiikkia tieteen ja uskonnon välillä, koska kyllähän me käymme samaa polemiikkia esim. atomienergian, alkioiden hyväksikäyttöjen ym. suhteen. Eettiset kysymykset kun nostavat päätään, kun tieteen tulokset menevät siihen pisteeseen, että ihan yks selitteistä rationaalista johtopäätöstä ei voi tehdä.
Joku uskovainen vetoaa raamatun lauseisiin, niin miksi sen ylipäätään pitäisi ärsyttää, koska ihmiset on juntattu ajattelemaan raamatun lauseista joidenkin lahkojen haluamalla tavalla esim.kreationistien tavalla (siis kirjaimelliseen tulkintaan), mutta lauseet on lauseita ja mikäs niitä on lukiessa, pitää päästä tuon dogmaattisuuden yli ja miettiä mitä siinä on aikakausilaisille yritetty sanoa ja miten tuollaiset lauseet pitää nykyaikana soveltaa.
Mitä sitten tulee homoseksuaalisuuteen nykyaikana ja uskonnollisuuteen, niin tästäkin pitäisi päästä siihen pisteeseen, ei se homoseksuaalisuus sinänsä vaan miten sen toteuttaa, ihan samoin kuin heteroseksuaalisuuden kohdalla (varsinkin pykälä, älä himoitse..) koettaen soveltaa samoja elämäntapa ohjeita jotta pysyy nuhteessa ja kohtuudessa, niin!.
Ei mikään ihmisen luoma teoria ole täydellinen absoluuttinen totuus. Siinä mielessä uskovaiset ovat oikeassa. Ihminen on keskinkertainen, vain luonto on täydellinen. Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee luonnon elääkseen ja tullakseen toimeen täällä. Äiti Maa on siis jumala, jos niin uskaltaa täällä sanoa ja kirjoittaa.
Ihmisen luomat teoriat ja hänen totuutensa kehittyvät ihmisen kehityksen myötä. Tutkimus tuo lisää tietoa ja joskus se voi olla myös harhaanjohtavaa. Mutta vanhoista totuuksista on uskallettava päästää irti jos halutaan että kehitys jatkuu, menee se sitten oikeaan tai väärään suuntaan.
Uskovaiset toivovat kehityksen menevän jumalan haluamaan suuntaan. Siinä mielessä olen samaa mieltä heidän kanssaan, että jos Äiti Maa - luonto - on jumala, on meidän seurattava sen viitoittamaa tietä.
Nykyaikoina pidän suurena ongelmana sitä, että kaukana kirkosta olevat ihmiset eivät tiedä edes kirkon sisällä olevaa kantaa Raamatun tulkintaan.
Kirkon sisällä on hyvin erilaisia näkökantoja ja tulkintoja siitä, miten Raamattua pitäisi tulkita. Nämä ovat usein keskenään pahasti ristiriidassa. Kirkon julkilausumat Raamatun tulkitsemisesta ovat puolestaan valitettavan usein kirkon sisällä vaikuttavien vähemmistöjen ajatuksia tai jonkinlaisia eri ääripäiden kompromisseja. Suuri yleisö kuitenkin tulkitsee asian niin, että kaikki kirkkoon kuuluvat tai ainakin sen sisäpiiriin kuuluvat ajattelevat asioista samalla tavoin. Näin ei käytännössä kuitenkaan ole.
Hyvin harva kirkon sisäpiirissä ajattelee nykyaikana esimerkiksi niin, että kaikki mitä Raamatussa lukee, on sanasta sanaan totta. Päinvastoin ajatellaan, että Raamattu on kulttuurihistoriallisesti hyvin arvokas teos, jota pitäisi myös tulkita sijoittamalla Raamatun sanoma oikeaan kontekstiinsa, sen aikaiseen yhteiskuntaan ja arvomaailmaan. Tulkittaessa on ymmärrettävä, että sen aikaisessa yhteiskunnassa esimerkiksi naisen ja miehen roolit olivat erilaiset kuin meillä nykyaikana, ja tämä heijastuu Raamatun sisältöön.
Luomiskertomukset ym. kertomukset ovat vain symbolisia tarinoita, joita vastaavia esiintyy monien eri luonnonuskontojen ja kansojen keskuudessa. Esimerkiksi kertomus vedenpaisumuksesta tunnetaan laajasti monien eri kansojen keskuudessa. Jeesuksen olemassaolo on puolestaan tieteellisesti kiistatonta, sillä hänet tunnetaan myös Raamatun synnyn aikaisten kirjoittajien kirjoituksissa. Niissä mainitaan Jeesus, joka keräsi paljon kuulijoita tietyllä alueella.
Tarinat ovat suuri osa arvokasta perimäämme. Lestadiolaisia ja vastaavia ääriliikkeitä lukuunottamatta kukaan ei ole sitä mieltä, että tarinat pitäisi uskoa totena. Ne ovat kansanperinnettä, jota on syytä vaalia. Ei kukaan usko, että Jumala loi maailman seitsemänssä päivässä tai että Eeva syntyi Aatamin kylkiluusta. Usein kertomuksilla on oma syvempi opetuksensa, mihin liittyy niiden tarkoitus. Esimerkiksi pahan tiedon puusta haukkaamisen opetuksen voi ajatella liittyvän siihen, ettei ihmisen pitäisi liikaa sekaantua luontoon ja sen toimintaan.
Raamattu, aivan kuin muidenkin uskontojen kirjat, sisältää ajatuksia ja opetuksia siitä, miten ihmisen tulisi elää maailmassa. Perusajatukse, kuten se minkä teet toiselle, palautuu sinulle itsellesi ovat perustavanlaatuisia kaikissa uskonnoissa. Raamattua tulisi tulkita paitsi kulttuurishistoriallisesta näkökulmasta kansanperinteenä, myös suurena filosofisena teoksena, joka haastaa yksilön eettiseen pohdintaan.
Mikä sitten on kirkon asema tässä yhteiskunnassa jos kirkko itsekään ei tiedä miten se suurta kirjaansa tulkitsee?
Eihän sellainen instituutti saa pitää yllä minkäänlaista valtaa joka ei tunne omia lakejaan ja sääntöjään?
Miten joku 2000-vuotta vanha kirja voisi olla totuus tänä päivänä? Raamattu on kulttuurihistoriallisesti arvokas teos, mutta sellaisen tarun perusteella ei saisi tuomita ketään. Raamattu voi olla viitteellinen ja neuvoa-antava, sen oppien mukaan voidaan hyväksyä asioita, mutta ei tuomita. Eihän Kama Sutrakan ole lakikirja, se on romaani joka antaa viitteitä ja neuvoja asiaan vihkiytyneille.
Luonnonkansojen uskomukset ovat samansuuntaisia kuin kristittyjen. Vedenpaisumukset ja muut ovat ekokatastrofeja siinä missä nyt ennustettavat ilmastonmuutokset, maapallon lämpeneminen, tsunamit ja tulevat tulivuorenpurkaukset. Mutta eivät niistä selviytyneet ole sen parempia ihmisiä kuin niissä kuolleet. Vai ovatko tsunamista selviytyneet kaikki uskovaisia ja parempia ihmisiä? Toisaalta, luonnonkatastrofista selviytyminen voi saada ihmisen ajattelemaan, ja jos hän kirjaa ajatuksensa ylös voi siitä myöhemmin syntyä myyttinen tarina joka saa uskonnon mittasuhteet?
Maailman seitsemässä päivässä luominen saattaa liittyä esim. jonkun bakteerikannan kasvunopeuteen, kylkiluusta syntyminen on viite DNA-perimän siirrosta, hyvän ja pahan tiedon puu taas viittaa hedelmän tai kasvin huumaavaan vaikutukseen. Hamppu on monipuolinen kasvi, siitä tehdään nykyisin biopolttoainetta, vaatekuituja ja soveltuu se muuhunkin ;)
Eikö Jeesuksen uudessa tulemisessa ennustetakin että Jeesus hävittää kirkot? Eli tämä maailma kaipaa jotakuta joka sanoo aivan kuin lapsi keisarin uusista vaatteista totuuden.
Mielestäni kaikkien uskontojen asema on muistuttaa meitä oikeasta ja väärästä ja moraalietiikasta, vastata elämän peruskysymyksiin sekä olla turva täällä suuressa maailmassa tarpovalle yksilölle hänen vastoinkäymisissään.
Mielestäni uskontojen päätarkoituksena ei ole tuomita ketään, vaikka jotkut ovat niin käsittäneetkin. Uskon käyttäminen lyömäaseena ei kuulunut Raamatunkaan mukaan esimerkiksi Jeesuksen toimintaan - päinvastoin hän esimerkiksi aterioi huorien kanssa, kuin keiden tahansa ihmisten kanssa.
Jotkut haluavat hakea uskonnoista vastauksia omiin kysymyksiinsä tai perusturvan kaipuuseensa, toiset eivät. Jotkut saavat selkeästi lohdutusta etsintäänsä uskosta, toiset eivät ole koskaan kokeneet edes mielenkiintoa uskontoja kohtaan.
Usko ei ole tiedon asia, uskon vastakohta on epäusko.
Kirkon sisällä osa julistaa fundamentalistista sanasta sanaan -raamantuntulkintaa, osa näkee Raamatun samanlaisena elämän suuntaa-antavana käsikirjana kuin minkä tahansa uskonnollisen opuksen tai kokoelman. Suomalainen luterilainen kirkko on täynnä eri tavoin ajattelevia ja uskovia ihmisiä. Karkeasti voisi sanoa, että lähes jokainen ihminen voisi löytää kirkon piiristä jotain, mikä sopii itselle, jos on vain jossain määrin kiinnostunut uskonnoista tai uskoo jollain tasolla Jumalan olemassaoloon.
Jos on valmis hiukan etsimään ja katsomaan pintaa syvemmälle.
Mitä tulee esimerkiksi naispappeuden vastustajiin, kyseessä on hyvin pieni vähemmistöryhmä, joka kuitenkin pitää suurta ääntä kirkon sisällä. Mitä tulee homoseksuaaleihin, kirkon sisällä on itsekin homoseksuaaleja ihmisiä, pappeja ja muita työntekijöitä.
Kun kirkkoon kuuluu valtaosa suomalaisista, on toki itsestäänselvää että mielipiteitä on monia. Varsinkin viime vuosina kirkko on joutunut koville esimerkiksi homoseksuaalisuuskysymyksissä. Silloin on todellakin käynyt ilmi, ettei yhteistä kantaa kirkon sisällä ole olemassa näihin kysymyksiin. Pitäisikö sellainen sitten olla? Yksittäisen ihmisen kohdalla se toki helpottaisi, sillä kenenkään ei tarvitsisi enää ajatella itse. Jos kuitenkin ajattelemme asioita laajemmasta näkökulmasta, emmekö voisi nähdä kirkkoa yhteisönä, joka pystyy sulkemaan sisäänsä eri tavoin ajattelevia ihmisiä? Eikö erilaisuus voisi olla rikkautta?
Käytännössähän tällainen erilaisuuden rikkaus ei ainakaan kaikilta osin toteudu. Ainakaan niin kauan, kuin eri ryhmät suomivat ja sorsivat toisiaan. Täytty yhteisymmärrystä on tuskin odotettavissa, jollei jokin äärilaita eroa kokonaan kirkosta.
Kirkon valta on mielestäni jossain määrin kyseenalaistettavissa. Annammeko itse vallan kirkolle kuulumalla vuosi toisensa jälkeen yhteisöön, jonka lähellekään jokaisen jäsenen mielipiteiden tai käyttäytymisen takana emme voisi kuitenkaan seistä? Vai pystymmekö hyväksymään sen, että suuri kirkko sulkee sisäänsä kaikenlaisia ajattelijoita, äärilaidasta toiseen?
Ei kai kirkolla itsellään ole edes olemassa erityisiä lakeja tai sääntöjä? Nehän ovat vain joidenkin yksilöiden suoria tulkintoja Raamatusta, joita lähellekään kaikki eivät allekirjoita. Miksemme voisi nähdä Raamattua oppaana, jonka avulla jokainen yksilö voi ponnistella kohti hyvää omassa elämässään, toisia tuomitsematta?
Luterilaisen uskonkäsityksen kuulumista omaan kulttuuriperinteeseemme emme kuitenkaan voi kiistää. Suuret kirkolliset juhlat osana kalenterivuottamme, työmoraali osana kulttuuriperintöämme... Mielestäni olisi suuri vääryys omaa kulttuuriamme kohtaan, jollemme tuntisi luterilaisuuden vahvaa vaikutusta siihen. Olkoonkin, että kirkolliset juhlat ovat muuttuneet osittain kaupalliseksi hössötykseksi (joulun peru on tosin alunperinkin pakanallisessa juhlassa) eikä työmoraalistakaan voida aina nykypäivänä enää puhua.
Joistakin asioista olen täysin samaa mieltä kanssasi. Jokainen uskoo johonkin, ilman uskoa ei ole elämää. Se joka ei usko mihinkään, masentuu ja on kiikun jatkeena ennemmin tai myöhemmin. Minun uskoni perustuu tietoon. Toki minulla on luterilainen oppi taustallani, mutta jumala on minulle yhtä kuin luonto. Kaikki kirjoitukset voidaan kääntää niin että jumala-sana tarkoittaa luontoa.
Olen jo maininnut jossain kirjoituksistani että "Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee luontoa elääkseen". Kristilliset tekstit ovat täynnä viittauksia luomiseen, luojan suureen temppeliin luonnossa, luomakuntaan jne. Tämä on minulle suoraan sama asia kuin se ekosysteemi jossa elämme ja josta olemme täysin riippuvaisia. Ei ole elämää ilman sitä.
Valtionkirkko on osa yhteiskunnallista järjestelmää, joka pitäisi purkaa ja muokata uuteen uskoon. Näin tulee käymään ennemmin tai myöhemmin tahdoimme sitä tai emme. Olemme pakon edessä. Kirkko, sen vaikutus länsimaiseen yhteiskuntajärjestelmään, on osaltaan ajanut meidät tähän kaaokseen. Emme ehkä luovu kirkosta hallinnollisena instituutiona, mutta koko yhteiskuntajärjestelmä romuttuu joka tapauksessa hyvin pian. Paljonko maksat veroja? Oletko miettinyt mihin se raha menee? Miksi meillä on pitenevät leipäjonot? Suomessa, hyvinvointivaltiossa, 30 % ihmisistä elää jo alle minimitulorajan. Ai mikä se on, älä minulta kysy?
Tämä ei tietenkään kuulu tähän, ymmärrän. Kirkon kanta homoseksuaalisuuteen on yhtä tyhjän kanssa. Ei se ole minun elämääni vaikuttanut merkittävästi. Hyvä ja paha, oikea ja väärä, voidaan määritellä laeilla, asetuksilla ja eettisillä säännöillä. Toki raamattu antaa hyvän perustan. Niin kuin olen sanonut, olisi aika kirjoittaa ns. "uuttakin uudempi testamentti", kirja joka jatkaa siitä mihin vanha jäi. Eettiset säännöt ja humaani elämäntapaoppi joka perustuu suvaitsevaisuuteen ja ymmärtämiseen tuomitsemisen ja uhkailun sijaan.
Maailma voidaan vielä muuttaa ja pelastaa, jos vain ihminen on siihen valmis. Minä odotan ja toivon. Hitto, minä USKON että näin tulee tapahtumaan.
Shamanismi ei ole uskonto. Se on paremminkin ymmärrystä siitä, että kaikki liittyy ja vaikuttaa kaikkeen. Myötätunto on kaiken avain, että tulevasta ei tule täysi helvetti.
Todistit juuri kolmella lauseella että shamanismi täyttää uskonnon periaatteet:
1. lause: kielto, kieltäminen
2. lause: selitys, ympäripyöreä sellainen
3. lause: oletus, perustelu miten välttää tällä toimintatavalla pahan voimat
Myötätunto on sama kuin empatia? Tai ei sentään, shamanismissa myötätunto on sitä että parantaja käyttää taikakaluja ja -sanoja kohteen parantamiseksi.
Jesse sentään kosketti ihmistä ja paransi kädellä. Jessen ajatukset olivat humaaneja ja hän jopa kosketteli parantaessaan sairaita, eli Jesse oli enemmän kuin shamaani.
Kaikki uskoon perustuvat ismit toteuttavat samaa kaavaa, ei niistä kannata kiistellä.
Shamanismi ei ole uskonto, koska kukaan ei sitä ole perustanut. Se on lähinnä menetelmä muuntuneeseesn tietoisuudentilaan ja silta kaiken elollisen yhteyteen. Shamanismi on ollut aikojen alusta ja ympäri maapallon hyvin samankaltaisena, mikä kertoo jonkinlaisesta yhteisestä tajunnasta tai sopivaksi havaitusta metodista, jolla saadaan tyydyttävä tulos.
Myötätunnon harjoittaminen on ihan psykologiaakin. Paremmat oltavat meillä täällä on kun esim. autamme toisiamme kuin, että olisimme esim. väkivaltaisia toisiamme kohtaan.
miksi väittää shamanismin olevan uskonto? eihän uskovaiset pidä wikkaakaan uskontona! wikka kun täyttää samoja kriteereitä kuin shamanismi.
Ihan samaan perustuvat uskonnotkin.
Kristinusko on toki shamanismia pidemmälle kehittynyt koska siinä on Mooseksen lait eli eettiset perussäännöt. Jessen opetukset eli humaani ajattelutapa.
Psykologia keksittiin vasta paljon Jessen jälkeen. Ja toisten auttamiseen eli lähimmäisen rakkauteen perustuvat Jessen opetukset.
Samasta tuutista siis molemmat. Perustuu ilmeisesti ihmisen perustarpeeseen että pitää olla jotain yliluonnollista jota harjoittaa tai johon uskoa. Ihmisellä on perusheikko itsetunto, jolloin ihminen ei voi/uskalla luottaa ja uskoa itseensä? Täytyy olla jotain suurempaa.
Luonnollisesti näin onkin. Se suurempi vaan on jotain paljon luonnollisempaa kuin mitä nykyinen jumalakäsitys antaa ymmärtää. Ihmiskunnan kollektiivinen alitajunta tai jotain muuta vastaavaa. Jos tietäisin, kertoisin. Ehkä sinä tiedät jo ...