1/3 opiskelijoista ei tunne kuuluvan mihinkään opintoihin liittyvään ryhmään.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Yhteisöllisyys kadonnut
lähde: Ylioppilas-lehti
7646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä taidan kuulua tuohon 1/3 ryhmään sillä minua ei kiinnosta yliopiston kännisekoilut, anteeksi puhuin siis "juhlista ja aktiiviteeteista". Tulin yliopistoon opiskelemaan, piste. Minulla on omat ystäväni joten yksin en ole koskaan jäänyt. Jotenkin nuo opiskelijayhteisöt vaan tuntuvat varsin väkisin väännetyiltä kekkereiltä joissa keskitytään aivosolujen tappamiseen viinan voimalla. Paljon toitotetaan että opiskelijatoimintaan liittyminen on välttämätöntä suhteiden luomisen ja tulevan työpaikan saannin vuoksi mutta itse uskallan väittää toista. Eiköhän ne suhteet pitäisi muodostaa jossain toisella tasolla kuin joidenkin mukamas tärkeiden opiskelijaluusereiden kanssa..
Ihmisen onnellisuuden kannalta keskeisin asia ovat sosiaaliset suhteet. Se, että jättää hyödyntämättä yliopiston tarjoamat sosiaalistumismahdollisuudet, on yksiselitteisesti miinus. Teoriaa voisi opiskella yksinkin kirjastossa ihan ilman yliopistoa - yliopiston tarjoama lisäarvo perustuu yhteisöön. Opettajat ohjaavat ja vertaisryhmä (opiskelijat) tukee monin tavoin.
Mitä tulee suhteisiin, niin missä luulet kärkipoliitikkojen, talouselämän vaikuttajien, korkeiden virkamiesten ym. viettäneen nuoruutensa? No yliopistoissa tietysti, ja heillä on myös tapana olla aktiivisia opiskelijatoiminnassa.
Myös itseäni halveksittaa se, että pitää juoda jokaisessa tilaisuudessa. Ei voi olla yhdessä ilman, paitsi jos juodaan.
Ei kiitos.
Yhteisöön kuulumattomuus ei tarkoita täydellistä yksinäisyyttä. Voi valita sieltä täältä yksittäisiä kavereita, esim. eri harrastuksista ja tiedekunnista. Silloin ei varsinaisesti kuulu mihinkään yhteisöön, mutta on juttuseuraa.
Yhteisöön kuuluminen aiheuttaa myös kustannuksia, mm. konformismia. Varsinkin jos on kyse yhden yliopiston ja yhden tiedekunnan pikkupiireistä ja suppeasta näkemysten kirjosta. Kanssaopiskelijat saattavat olla pinnallisia karrieristeja. Millaista uraa opiskelija tavoittelee?
"Teoriaa voisi opiskella yksinkin kirjastossa ihan ilman yliopistoa - yliopiston tarjoama lisäarvo perustuu yhteisöön."
Ei, vaan tutkintoon. Yhteisöihinkin pääsee ilman yliopistoa.
"Mitä tulee suhteisiin, niin missä luulet kärkipoliitikkojen, talouselämän vaikuttajien, korkeiden virkamiesten ym. viettäneen nuoruutensa? No yliopistoissa tietysti, ja heillä on myös tapana olla aktiivisia opiskelijatoiminnassa."
Kärkipoliitikot, talouselämän vaikuttajat ja korkeat virkamiehet ovat omanlaisensa ryhmä. On itsestään selvää, että noihin asemiin valikoituu sellaista porukkaa, joka tykkää häärätä kaiken maailman hallituksissa ja muussa opiskelijatoiminnassa. Kaikki eivät missään nimessä halua poliitikoksi, talouselämän vaikuttajaksi tai korkeaksi virkamieheksi.
Tulkitsen sen niin, että individualismi on voittanut sosialismin. Olen tyytyväinen.
Elämäni yliopistolla on tosi yksinäistä ja siihen ei auta edes ystävät yliopiston ulkopuolella.
Jos on aluksi jäänyt jostain porukasta pois, niin voi tosiaankin olla vaikeaa yrittää integroitua siihen jälkeenpäin (kokemusta on). Sen sijaan uuteen ryhmään liittyminen voi olla paljon helpompaa! Erityisesti, jos on kyse aloittavasta ryhmästä/kokoonpanosta.
Jos ajattelet asiaa saalistajan näkökulmasta, niin helppoja kohteita ovat fuksit. Mene mukaan fuksitoimintaan - fuksit kaipaavat takuulla seuraa. Toinen sopiva kohderyhmä voisi olla vaihto-opiskelijat - heille suomalaisiin tutustuminen on hankalaa.
Sitten voi liittyä johonkin kokonaan uuteen viiteryhmään (oman pääaineen/ainejärjestön ulkopuolella). Tällaisia ovat erilaiset harrastusryhmät, poliittiset poppoot ja erilaiset järjestöt. Sivuaineopiskelijana voi yrittää soluttautua toisen ainejärjestön porukoihin. Toistan olennaisen pointin: uuteen ryhmään on helpompi soluttautua kuin vanhaan.
Vaan ei toki vanhaakaan porukkaa tarvitse unhoittaa. Siihen sisäänpääsy jälkeenpäin vaikuttaa vain huomattavasti työläämmältä kuin uusien ryhmien kelkkaan hyppääminen.
Terveisin entinen syrjäänvetäytyjä, nykyinen aktiivi