kauhee elämä

Mulla ei niinkään epäselvää vaan masentaa, kun ihmiset ei ymmärrä vaan lyö puukkoa haavaan niin sanotusti eli kaipaan jonkinlaista vertaistukea joilla myös sama juttu ja ihan vaikka kahvien merkeissä.
Olin tänään kahvilla kaverini kanssa ja kerroin avoimesti poikani sairaudesta niin huomasin kuinka se kattoi aika hämmästyneesti mun poikaa, kun ei sitten yhtään puysynyt paikoillaan ja puhui ihmeellisiä. Itse olen jo tottunut poikaani ja sen erityispiirteisiin.
Kaveri vaan sanoi mulle et mun pitää ostaa sille sellanen tsoukki paita mis lukee, et lääkitys ei vielä kohdillaan. En tiiä tarkoittiko vaan ihan leikillä itse kyllä tiedäön, että hänellä myöskään ei ole helppoa oman pojan kanssa ja kyselee kaikkee et mitä ne AD/HD:n oireet on ja on kiinnostunut myös siitä. Olen vaan kylläsatynyt niihin ihmisiin jotka aukoo päätään kun eivät tunne tapausta ja minkäs minä sille voin jos on sairas lapsi jolla on villi luonne ja saattaa olla vähän rasittavakin, mutta erilaisuutta hyvin harvoin ymmärretään nyky päivänä. Minä kyllä ymmärrän sillä veljelläni todettiin lapsena MPD joka on nykyisin AD/HD ja myöhemmin puhkesi Skitsofrenia pelkään, ettei omalle lapselle tule sitä millä sitäkään estää kun kukaan ei välitä meistä kaikki karttaa niin ei oo mikään ihme jos sairastuu. Sitten ihmetellään sairaita kun ovat niin itseään täynnä ja inhottavia ja opettavat omat kakaransakkin karttamaan ja kiusaamaan.
Poikani on sellanen, et pitää kyl puoliaan jos sille haukutaan esim sil ad/hd:lla antaa kyllä turpaan ja sitten ihmetellään minkä takia oiskohan niilläkin lapsilla hiukan peiliin katsomista jotka haukkuu. Ja mistä senkään tietää kenellä se sairaus on jotkut eivät vaan halua itsestään uskoa sairasta vaan elää vaikeuksineen ja ovat niin täydellisiä.

AD/HD _ kirjoitti:

Mulla ei niinkään epäselvää vaan masentaa, kun ihmiset ei ymmärrä vaan lyö puukkoa haavaan niin sanotusti eli kaipaan jonkinlaista vertaistukea joilla myös sama juttu ja ihan vaikka kahvien merkeissä.
Olin tänään kahvilla kaverini kanssa ja kerroin avoimesti poikani sairaudesta niin huomasin kuinka se kattoi aika hämmästyneesti mun poikaa, kun ei sitten yhtään puysynyt paikoillaan ja puhui ihmeellisiä. Itse olen jo tottunut poikaani ja sen erityispiirteisiin.
Kaveri vaan sanoi mulle et mun pitää ostaa sille sellanen tsoukki paita mis lukee, et lääkitys ei vielä kohdillaan. En tiiä tarkoittiko vaan ihan leikillä itse kyllä tiedäön, että hänellä myöskään ei ole helppoa oman pojan kanssa ja kyselee kaikkee et mitä ne AD/HD:n oireet on ja on kiinnostunut myös siitä. Olen vaan kylläsatynyt niihin ihmisiin jotka aukoo päätään kun eivät tunne tapausta ja minkäs minä sille voin jos on sairas lapsi jolla on villi luonne ja saattaa olla vähän rasittavakin, mutta erilaisuutta hyvin harvoin ymmärretään nyky päivänä. Minä kyllä ymmärrän sillä veljelläni todettiin lapsena MPD joka on nykyisin AD/HD ja myöhemmin puhkesi Skitsofrenia pelkään, ettei omalle lapselle tule sitä millä sitäkään estää kun kukaan ei välitä meistä kaikki karttaa niin ei oo mikään ihme jos sairastuu. Sitten ihmetellään sairaita kun ovat niin itseään täynnä ja inhottavia ja opettavat omat kakaransakkin karttamaan ja kiusaamaan.
Poikani on sellanen, et pitää kyl puoliaan jos sille haukutaan esim sil ad/hd:lla antaa kyllä turpaan ja sitten ihmetellään minkä takia oiskohan niilläkin lapsilla hiukan peiliin katsomista jotka haukkuu. Ja mistä senkään tietää kenellä se sairaus on jotkut eivät vaan halua itsestään uskoa sairasta vaan elää vaikeuksineen ja ovat niin täydellisiä.

Lue lisää

Kuulosti niin tutulta toi sun kirjoituksesi. Omalla pojala myös adhd ja ikää hänellä 10v. Conserta 18mg menee lääkityksenä ja on toiminut hyvin. Toi syyllistäminen ja ihmisten ymmärtämättömyys myös hyvin tuttua. Mun veljellä diagnosoitu 80-luvulla MBD ja tänä päivänä kärsii vähintään erittäin epäluuloisesta ja epäsosiaalisesta persoonasta ja hänellä on harhaisia ajatuksia. Huoli pojastani ja hänen ennusteestansa on myös täällä kova ja tuntuu, ettei kukaan ota meitä tosissaan ja kukaan ei OIKEASTI TAJUA minkälaista on kasvattaa tämmöistä lasta, ei koulussa, eikä naapurissa jne. Ei se auta kuin jaksaa päivä kerrallaan.

tanjuska kirjoitti:

Kuulosti niin tutulta toi sun kirjoituksesi. Omalla pojala myös adhd ja ikää hänellä 10v. Conserta 18mg menee lääkityksenä ja on toiminut hyvin. Toi syyllistäminen ja ihmisten ymmärtämättömyys myös hyvin tuttua. Mun veljellä diagnosoitu 80-luvulla MBD ja tänä päivänä kärsii vähintään erittäin epäluuloisesta ja epäsosiaalisesta persoonasta ja hänellä on harhaisia ajatuksia. Huoli pojastani ja hänen ennusteestansa on myös täällä kova ja tuntuu, ettei kukaan ota meitä tosissaan ja kukaan ei OIKEASTI TAJUA minkälaista on kasvattaa tämmöistä lasta, ei koulussa, eikä naapurissa jne. Ei se auta kuin jaksaa päivä kerrallaan.

Lue lisää

Ne ymmärtävät joilla on sama tilanne ja ne alää ruususen elämää ja huoletonta sellasta, kun heillä terveet lapset hyvä haukkuu ja arvostella muita, mutta mitäs jos vaikka heidän lapsi loukkaantuu ja vammautuu vakavasti sitten he viimeistään ymmärtää millasta on kantaa raskasta taakkaa. Oma veljeni on kans sairastunut ja ollut koko elämänsä laitoshoidossa. Ei ketään ystäviä ja sukulaisetkin yhtä paskoja ja omahyväisiä. Oikein yököttää nähdä niitä. En kyl halua nähdä heitä, muyta väkisin joskus tulee vahingossa vastaan, mutta jos kyselee jotain niin sanon suoraan vittuako sulle kuuluu mun asiat, koska uteliaisuuttas kyselevät eivät suinkaan välitä aidosti kyselee, että saa juorut kiertämään ja sillä siisti en kerro mitään asioitani ikinä sukulaisille se on varma.
Kiva oli kun kirjoitit ja ymmärrän, että en ole ainut täällä maailmassa jolla on tällästä tää elämä, mutta liian vähän on ystäviä joiden kanssa voin olla ja pitää yhteyttä.

niin se menee kirjoitti:

Ne ymmärtävät joilla on sama tilanne ja ne alää ruususen elämää ja huoletonta sellasta, kun heillä terveet lapset hyvä haukkuu ja arvostella muita, mutta mitäs jos vaikka heidän lapsi loukkaantuu ja vammautuu vakavasti sitten he viimeistään ymmärtää millasta on kantaa raskasta taakkaa. Oma veljeni on kans sairastunut ja ollut koko elämänsä laitoshoidossa. Ei ketään ystäviä ja sukulaisetkin yhtä paskoja ja omahyväisiä. Oikein yököttää nähdä niitä. En kyl halua nähdä heitä, muyta väkisin joskus tulee vahingossa vastaan, mutta jos kyselee jotain niin sanon suoraan vittuako sulle kuuluu mun asiat, koska uteliaisuuttas kyselevät eivät suinkaan välitä aidosti kyselee, että saa juorut kiertämään ja sillä siisti en kerro mitään asioitani ikinä sukulaisille se on varma.
Kiva oli kun kirjoitit ja ymmärrän, että en ole ainut täällä maailmassa jolla on tällästä tää elämä, mutta liian vähän on ystäviä joiden kanssa voin olla ja pitää yhteyttä.

Lue lisää

hieman väärästä näkökulmasta noiden ystävies suhteen.En usko, että ilkeyttään kyselevät, aidosti haluavat tietää, mitä teille kuuluu. Taidat olla masentunut ja sinun pitäisi päästä puhumaan ammattilaisen kanssa sekä omista että lasten asioista. Käykö sinulla ketään lapsiperhetyöntekijää? Olen sitä mieltä, että ehdottomasti pitäisi käydä. Minullakin on poika, jolla on ADHD,ja lisäksi 3 tyttöä. Tunnen oikein hyvin nuo kummastuneet ilmeet, ja sen, että lapsen sairautta pidetään minun syynä. Jos en itse sitä ole aiheuttanut, niin vähintäänkin olen huono kasvattaja, kun poika on mitä on. Asiaa tuntemattomat ihmiset katsovat minua "etkö edes älyä hävetä"-ilmeellä. Mutta siinähän katsovat. Kerron reilusti miten asia on, koska ainoastaan niin voidaan päästä ennakkoluuloista. Erityislapsen kasvattaminen on vähintän tuplasti niin rankkaa kuin ns normaalin. Ja kyllä meillä ainakin on selvästi havaittavissa kateutta, kun veli saa niin paljon enemmän huomiota. Mutta toisaalta taas olen erittäin ylpeä meidän perheestä, ja sanon sen myös ääneen. Aina puhallamme yhteen hiileen, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Toivotan voimia sinulle ja perheellesi, ja hae apua!