Tuskainen syvä yksinäisyyden ja masennuksen tunne rinnassani istun kirjoittamassa tätä viestiä. Silti tuntuu etten tunne mitään, eikä se toisaalta ole mitenkään outoa kun käytän mielialalääkkeitä, joita ahdistukseeni on määrätty.Lääkitys loiventaa syvimpiä alakuloja mutta myös heikentää todellisia ilon tunteita. Alan tuntea itseni jo vanhaksi ikää on 25 ja en ole koskaan seurustellut. Muutenkin koen olevani jumissa kuin verkkoo jäänyt kala, joka ei tiedä mistä reiästä pujahtaa vapauteen.Aika vain juoksee eteenpäin hurjaa vauhtia ja koen olevani jäljessä omia ikäisiäni monissa asioissa, jopa minua nuoremmat ovat kokeneempia. Onko oikein että jouduin käyttämään lääkitystä seurauksena kiusaamisesta koulussa ilkeiden tyttöjen osalta. Tietysti se ei ole ainoa syy lääkkeisiin mutta yksi vahvoista vaikutteista. Mieleni ei ehkä koskaan palaa entiselleen ja joudun käyttämään lääkkeitä lopun ikääni. Hirvittää vaan ajatus siitä että ehkä olen kyvytön tekemään enään mitään käymään töissä tai elämään normaalia sosiaalista elämää. Joskus tuntuu kuin olisi parempi etten olisi täällä muiden tiellä.
Parhaat ajat jo
menneet ohitse
61089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itekkin käytän masennus ja ahdistus lääkkeitä,ja voin ihan paskasti,mutta en luovuta!Eikä sunkaan pitäis. Ala jumalauta seurustelemaan,tee hauskoja asioita,elä jumalauta! Itekkin oon aika tunteeton lääkkeidentakia,mut ei nekään kaikkea vie,se on itestä kiinni. Ja tiedoks sitä voi käydä nuorena pahemminkin kun tulla koulukiusatuks. Päätät nyt et jää toi mamoilu,ja teet mitä haluat miettimättä muita. Tsemppiä!!
vain kovin vaikeaa kun naiset eivät mielellään katsele 25 vuotiaita lähes kokemattomia miehiä joilla on masennuslääkitys.
Olen siis nainen, joten etsin poikaystävää. Ehkä on sitten niin ettei myöskään naisella ole haavoittuneena mitään mahdollisuuksia ehjään hyvään elämään ja lääkkeiden käyttö vie mahdollisuudet hyvään elämään. Pitäisi varmaankin muuttaa maasta pois kokonaan. :(
"Itekkin käytän masennus ja ahdistus lääkkeitä,ja voin ihan paskasti,mutta en luovuta!Eikä sunkaan pitäis. Ala jumalauta seurustelemaan,tee hauskoja asioita,elä jumalauta!"
Ei ihmisen luonne muutu, hän on sellainen, ei hän voi mitään itselleen. Seurustelu on mielestäni pahasta, se on haitannut pohdiskelujani ja yksinoloani. Lisäksi tyttöystäväni häiritsee minua, kun sulkeudun usein omiinoloihini. Mielestäni kenenkään ei tulisi seurustella, vaan olla yksin ja nauttia siitä, ettei vainota.
Olet elänyt oikein!!
Ikimaailmassa ei pidäkään seurustella, se haittaa pohdiskeluja. Yksin on hyvä olla, ei ole vainoajia.
Olisiko parempi, että olisit vainottuna joka puolella? Nauti yksinolosta, se on hyväksi.
Vuokraa vaikka pornoelokuvia, niissä esiintyy kauniita naisia, kyllä se miljoona kertaisesti huonon seksin voittaa.
Itse etsisin hyvännäköistä naista, saisi tietenkin olla kauniskin. Hänen pitäisi olla ammatiltaan kauppamatkustaja tai joku muu vastaava, jotta saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa yksin. Taikka hän voisi olla Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, jotta tapaisimme tyyliin vain viikonloppuisin.
Joutunen kuitenkin todellisuudessa tyytymään vanhaan tyttöystävääni, vaikka en ihan tyytyväinen häneen olekaan.
Elä sano että olisit muiden tiellä. Ei se niin ole. Osaan melkein täydellisesti omaksua miltä susta tuntuu. olin itse koko peruskoulu ajan kiusattu. Siitä oli omalta osaltani hyötyä sekä haittaa. Hyötynä että en katso ihmisiä pinnallisesti ja hyväksyn kaikki sellaisena kuin ovat, enkä halua haukkua ketään. haittana, että pelkään hieman sosiaalisia tilanteita uusien ihmisten kanssa. varsinkin naisten. jep. etkä sinä vielä mikään vanha ole. 25 vuotias nainen iässä parhaimmassa. :) Itse olen 21 vuotias enkä myöskään ole seurustellut ja tuskin tulenkaan. en uskalla lähestyä ketään. äläkä sinäkään mieti ettet ole serusutellut. uskon että se tulee kyllä vastaan jos on tullakseen. Mä uskon, että löydät vielä oikeat ihmiset ympärillesi ja mielesi rauhoittuu ns. normaaliin tilaan ja lääkkeet voi jäädä. Jos tämä Norjanheinä on sitä mieltä että ihmisen kuuluu olla yksin niin olen täysin eri mieltä hänen kanssaan. minusta ihmiset on luotu kulkemaan yhdessä. itse olen ajoittain todella yksinäinen enkä ikimaailmassa voi sanoa pitäväni siitä. se vain masentaa ja sitä vain haaveilee paremmista päivistä. Mutta tietenkin jos on valinnut olla yksin ja pitää siitä niin hienoa. Minä en, eikä varmasti moni muukaan. Mutta yritähän sinä nyt jaksaa ja usko parempaa huomiseen. matkaa on jäljellä jos haaveilet ja uskot! Kaikkea hyvää.