kakaran nukutuksesta ei tule mitään. ei sitä saa emäntäkään nukkuun. joka ilta yhtä helvettiä omassa sängyysä ja sitte isossa. herättää ko talon. on kai liina väsynyt joka ilta. ketuttaa eniten tuo ja kun loppua ei näy, missä iässä helpottaa. kun huutamaan jättäminenkin on rääkkäystä. mitään hänellä ei pitäisi olla vikana muutakuin väsytää muta silti pitää peuhata ja pomppii sängyssää. (9kk ja female)
-niin onhan tää ihan ok kun kaikki on hyvin, mutta tuntuu olvan pieni aika vuorokaudesta.
hjelpatkaa viisaammat.
-niin onhan tää ihan ok kun kaikki on hyvin, mutta tuntuu olvan pieni aika vuorokaudesta.
hjelpatkaa viisaammat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikös ookkin hauskaa, aikansa kutakin, kyll se helpottaa parissakymmenissä, ELÄMÄ ON!
Tätä samaa kysymystä näkee väh. joka kolmannessa ketjussa tuolla äitien puolella (katso vaikka "vauvat 0-12 kk"), ja jos et sinne vaivaudu urkkimaan, niin annan saman vastauksen nyt tässä:
Jos kerran kaikki muuten tuntuu olevan kohdillaan (ei allergioita tai muita vaivoja, ei isompia muutoksia perhe-elämässä, ympäristön vaihdoksia tms.), niin kyse on juuri tuossa iässä mitä todennäköisemmin siitä, että napero on kiihkeässä kasvun ja oppimisen vaiheessa, eikä yksinkertaisesti malta nukahtaa, kun pienessä päässä pyörii enemmän asioita, kun laki sallii. Onko tytönne juuri oppinut konttaamaan / nousemaan seisomaan / ensimmäisiä sanojaan jne.? Jos, niin niitä se raukka nyt kelailee vielä, ja on niin intoa piukassa, ettei uni maita. Toisaalta lapsi on juuri alkanut tajuta, ettei hän ole yhtenäinen yksikkö esim. äidin kanssa, vaan äiti voi myös mennä pois -ja lapselle tämä on yhtä kuin kadota kokonaan maailmasta, eli häntä saattaa myös hiukan pelottaa nukahtaminen (=eroaminen).
Ja vastaus kysymykseesi: Kyllä se helpottaa kohta -hetkeksi. Kunnes neiti taas oppii jotain uutta (esim. kävelemään), ja sama infernaalinen iltataisto alkaa uudestaan.
Siis voimia ja pitkää pinnaa pitäisi nyt löytyä, vaikka välillä tuntuu, että pää hajoaa. Hiukan helpotusta saattaa löytyä näistä:
1. Ottakaa nukutusvuorot (ja pitäkää niistä kiinni, vaikka aluksi tuntuisikin, että jompikumpi hoitaa nopeammin homman kotiin), ja toinen aina sohvalle nukkumaan tulpat korvissa.
2. Keottakaa hiukan aikaistaa päivän toisia päikkäreitä, ja lyhentäkää niiden nukkumisaikaa vaikka vartilla (lempeästi herätellen). Älkää myöskään venyttäkö aamu-unia liian myöhään (vaikka kuinka prkeleesti väsyttäisikin), jos sellaista on tapahtunut. Kuten yksi viisas ja kaiken kuullut neuvolantäti sanoi "Ilta alkaa jo aamusta". Puoli tuntia aikaisemmin saattaa jo lyhentää illaan rumbaa kokonaisella tunnilla. Varmistakaa kuitenkin, että lapsi esim. viikkotasolla saa keskimäärin tarpeeksi unta (ehdoton minimi lienee n. 11h/vrk). Lapsi kyllä ottaa unentarpeensa kiinni ennen pitkää, mutta teidän tehtävänne on koettaa ohjata unirytmiä yöhön päin.
3. Tiukka, päättäväinen ja johdonmukainen asenne nukutukseen: Ei nousta enää pystyyn, kun on kerran maate menty, ei leluja, ei extramaitoja tms. Ei sänkyjen vaihtoa kesken kaiken (jos omaan aletaan, omassa pysytään -aamuyöstä voi sitten ottaa viereenkin, jos siltä tuntuu). Pieni (hellä) pakko makuulla pysymiseen, ja periksi ei anneta, vaikka kuinka omat hermot meinaa mennä. Jos annatte aina jossain vaiheessa periksi, lapsi oppii, että kun tarpeeksi kauan huutaa, saa myönnytyksiä. Ja vastaavasti, jos pystytte lempeän lujina, lapsi tajuaa (ennen pitkää), että hän on se, joka antaa periksi. OLKAA KUITENKIN JOMPIKUMPI VIERESSÄ KOKO AJAN. Yksinään huudattamista eivät suosittele edes unikoulut! Lapsi ei huuda ilkeyttään tai kiusallaan, muistakaa se silloinkin, kun pinna kiristyy! (Ja jos kiristyy katkeamispisteeseen, niin silloin nukuttaja jäähylle hetkeksi -koettakaa viimeiseen saakka välttää tuskastumisen purkamista lapseen, se ei edistä asiaa yhtään, päin vastoin!)
4. Paljon eläinten ja kulkuvälineitten ääniä sisältävää satua kehiin, lapsi jää kuuntelemaan, ja unohtaa itkun > Ensimmäinen askel kohti nukahtamista. Kokeilkaa myös laulua, hyräilyä, päivän tapahtumien kertausta (vaikka se hiukan hölmöltä tuntuukin), silittelyä, kädestä pitämistä jne. Mitä vain, mikä saa itkun loppumaan ja mistä lapselle tulee hyvä ja turvallinen olo.(Mutta siis edelleen ilman myönnytyksiä esim. nukkumispaikan suhteen)
Kolmella viimeisellä keinolla saatatte lyhentää nukutusaikaa kolmesta tunnista kahteen, ja ensimmäisellä varmistatte sen, että saatte itse unta edes joka toinen yö.
Mitään kaikenratkaisevia poppakonsteja ei tuohon tilanteeseen ole, se on vaan kestettävä. Ladatkaa turnauskestävyyden akkuja silloin kun lapsi on mukavimmillaan, ja kun yön pimeinä tunteina höyry nousee korvista, koettakaa muistella noita hyviä hetkiä.
Ja ennenkaikkea lohduttautukaa sillä, että meitä on täällä tuhansia muita saman kokeneita -ja siitä täyspäisinä selvinneitä!
on ollut niin helppo hiljainen ihmetteliä. Toki ei auta sinun tilannetta... Dvitamiini tipat ei sovi monille vauvoille ja huutavat mahakivun vuoksi? Annatteko?
Heippa sulle!!
Meillä pieni mies alkoi n. 1kk ikäisenä selkeästi kertomaan mitä milloinkin oli pielessä- siis pää punaisena kiljuen!!!
Ei auttanut yhtään mikään, sitten kokeilin sellaista etten päivällä nukuttanut ollenkaan (n.3kk) iässä, koska silloin se huuto oli aina kovimmillaan.
Nyt pieni herra ottaa päivisin n. 20 tirsoja ja käy yö-unille 18-19.00 välissä ja nukkuu posottaa yhtäkyytiä 12 unet. Voisko teilläkin auttaa tällainen?
Pysyisikö teidän neitokainen päivällä enemmän/ pidempiä aikoja hereillä, silloin voisi riittää unta yöllä pidempi jaksoisesti, silloin saisitte te vanhemmatkin nukuttua univelkoja pois ja pystyisitte nauttimaan toisistannekin enemmän, silloin niitä kiukkupäiviäkin jaksaa paremmin.
Tuo ainakin meillä toimii, keinutukseen syliin nukahtaa- kaikkihan on niitä yksilöitä....
Siis ottaa n. 20 minuutin tirsat päivällä....
Pitäis näköjään joskus myös katsella mitä kirjoittaa=)
Lapsi nukutetaan näin:
Noudatetaan joka päivä samaa iltarutiinia pesuineen yms.
Viedään lapsi sänkyyn ja ollaan lapsen vieressä. Silitetään esim. poskesta selästä ja puhutaan rauhoittavasti, EI oteta enää syliin uudelleen, kun on laitettu sänkyyn tai prosessi alkaa alusta. Aluksi lapsi nukahtaa 30-50 minuutissa. Kun tätä on jatkettu noin viikko, siirrytään sängyn reunasta huoneen keskelle, jolloin lapsi nukahtaa vanhemman läsnäollessa, mutta ei enää tarvitse silittämistä ja aivan vieressäoloa. Nyt nukkumiseen menee todennäköisesti vain 10 minuuttia ja jatkuvasta aina vaan vähemmän. Lopulta lapsi voidaan vain laittaa sänkyyn ja se nukahtaa siihen yksin. Jos siis toimitaan johdonmukaisesti lapsen nukuttaminen on helppoa, lapsesta riippumatta.
Johdonmukaisuus on siis a&o lapsen kasvatuksessa. Huonosti käyttäytyvät lapset ovat vanhempiensa syytä. Yleensä löysillä vanhemmilla on huonosti käyttäytyviä lapsia, koska lapsi tarvitsee aina rajoja tunteakseen olonsa turvalliseksi. Opiskelkaa lasten kasvatusta, jos ette saa siihen mitään neuvoja muuten mistään. On lukuisia kirjoja ja tv-sarjoja koko ajan, jotka ratkovat lasten kasvatusongelmia.