Neuvostomarxismi ja dialektiikka
Neuvostomarxismi oli vielä muutama vuosi sitten maailman mahtavin filosofinen instituutio. Neuvostoliittolaisen tietosanakirjan mukaan maan korkeakouluissa oli vuonna 1976 13 745 filosofian opettajaa aivan kaikki eivät sentään opettaneet neuvostomarxismia. Mutta korkeakoulujen lisäksi näitä filosofeja hääräili myös kaikissa keskiasteen oppilaitoksissa, armeijassa jne. Kun instituutio romahti ja jätti työttömiksi opettajansa, tutkijansa (niitäkin oli!) ja popularisoijansa (niitä vasta olikin!), niin arveluni mukaan maailman filosofikunta lienee supistunut noin puolella.
Leszek Kolakovskin mukaan neuvostomarxismi oli pelkästään tuo instituutio mitään oppia tai filosofiaa ei hänen mukaansa sen "sisällä" ollut. Instituution sisällä oli vain tyhjä paperi, avoin valtakirja, johon valtapyramidin huippu kirjoitti näkymättömällä kädellään mitä kulloinkin katsoi tarpeelliseksi. (Tai mitä sattui.) Eräänä päivänä suhteellisuusteoria tai genetiikka olivat porvarillisia valetieteitä kunnes ne äkkiä (kuin varkain) muuttuivatkin tieteen huippusaavutuksiksi, joiden tuloa Engels ja Lenin olivat päälle päätteeksi nerokkaasti ennakoineet. Tai 1930-luvun alussa muodollista logiikkaa pidettiin täysin yhteensovittamattomana dialektisen ajattelun kanssa. Viisikymmenluvulta lähtien taas kaikissa oppikirjoissa yms. todettiin, kuinka marxismi-leninismi on aina korostanut muodollisen logiikan arvoa ja merkitystä.
Kolakovskin näkemyksellä on siis oma oikeutuksensa.
Mutta toisaalta tietoisuus ei ole koskaan aivan tyhjä taulu eikä edes Stalin pystynyt tempaisemaan itseään tai maataan irti historian ketjuista, tekemään tehtyä tekemättömästi. (Vaikka yritystä ei puuttunut.) Siispä neuvostomarxismi on jotain: sillä on oma tarinansa, historiansa ja sen myötä tietty "konkreettinen identiteetti".
Mutta sen tarina on aika villi, surrealistinen. Se on rajujen muutosten, katkosten tai mutaatioitten täyttämä. Neuvostomarxismin (ja koko Neuvostoliiton) historia on kuin Krazy Katin maailmaa, jossa talot muuttuvat enempiä selittelemättä pensaiksi, puut kiviksi ja päinvastoin. Tai oliot yksinkertaisesti vain katoavat ja ilmestyvät taas.
Neuvostomarxismi oli vielä muutama vuosi sitten maailman mahtavin filosofinen instituutio. Neuvostoliittolaisen tietosanakirjan mukaan maan korkeakouluissa oli vuonna 1976 13 745 filosofian opettajaa aivan kaikki eivät sentään opettaneet neuvostomarxismia. Mutta korkeakoulujen lisäksi näitä filosofeja hääräili myös kaikissa keskiasteen oppilaitoksissa, armeijassa jne. Kun instituutio romahti ja jätti työttömiksi opettajansa, tutkijansa (niitäkin oli!) ja popularisoijansa (niitä vasta olikin!), niin arveluni mukaan maailman filosofikunta lienee supistunut noin puolella.
Leszek Kolakovskin mukaan neuvostomarxismi oli pelkästään tuo instituutio mitään oppia tai filosofiaa ei hänen mukaansa sen "sisällä" ollut. Instituution sisällä oli vain tyhjä paperi, avoin valtakirja, johon valtapyramidin huippu kirjoitti näkymättömällä kädellään mitä kulloinkin katsoi tarpeelliseksi. (Tai mitä sattui.) Eräänä päivänä suhteellisuusteoria tai genetiikka olivat porvarillisia valetieteitä kunnes ne äkkiä (kuin varkain) muuttuivatkin tieteen huippusaavutuksiksi, joiden tuloa Engels ja Lenin olivat päälle päätteeksi nerokkaasti ennakoineet. Tai 1930-luvun alussa muodollista logiikkaa pidettiin täysin yhteensovittamattomana dialektisen ajattelun kanssa. Viisikymmenluvulta lähtien taas kaikissa oppikirjoissa yms. todettiin, kuinka marxismi-leninismi on aina korostanut muodollisen logiikan arvoa ja merkitystä.
Kolakovskin näkemyksellä on siis oma oikeutuksensa.
Mutta toisaalta tietoisuus ei ole koskaan aivan tyhjä taulu eikä edes Stalin pystynyt tempaisemaan itseään tai maataan irti historian ketjuista, tekemään tehtyä tekemättömästi. (Vaikka yritystä ei puuttunut.) Siispä neuvostomarxismi on jotain: sillä on oma tarinansa, historiansa ja sen myötä tietty "konkreettinen identiteetti".
Mutta sen tarina on aika villi, surrealistinen. Se on rajujen muutosten, katkosten tai mutaatioitten täyttämä. Neuvostomarxismin (ja koko Neuvostoliiton) historia on kuin Krazy Katin maailmaa, jossa talot muuttuvat enempiä selittelemättä pensaiksi, puut kiviksi ja päinvastoin. Tai oliot yksinkertaisesti vain katoavat ja ilmestyvät taas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta kun hieman tutkit todellisuutta, huomaat, että visioiva pättelysi onkin vailla pohjaa.
Me emme voi arvioida mitään mitä NL:ssä oli, jos emme huomioi kokoajan täysipainoisti määrääviä yhteiskunnallisia suhteita. Oli kyse sitten filosofiasta tai junanvaunujen tuotannosta.
1917 itsenäistyi maa, joka oli ääriään myöten täynnä köyhyttä ja kurjuutta. 1930 oli kulunut tuosta hetkestä 13 vuotta, kun nyt on kulunut NL:n romahduksesta jo 18 vuotta. Aika, 13 vuotta on siis lyhyt kuin mikä. 1941 alkoi sota toden teolla ja surmari yli 20 miljoonaa parhaassa iässään olevaa NL:n kansalaista, perheenpäätä ja osaajaa. Jäljelle jääneille omaisiiaan sureville kansalaisille lankesi jälleenrakennus, siis miljoonille yksinhuoltajille ja invalideille. Katulapsille tuli perustaa tulevaisuus jne...
Te skolastiset nippeliukot olette aina selittämässä ummet lammet, mutta ette todellisuudessa ymmärrä yhtään mitään, yhtään mistään. Osatteko edes nostaa pytynkannen vaan kusette suoraan laudoille...
Opetelkaa sitä hiivat dielektiikkaa, niin opitte ajatteleen, aivokuoleet ääliöt. Ottakaa ne tyhmät professorinne mukaan ajattelupiiriin jos niidenkin kaaliin menisi vielä jotain, ennen kuin häviävät tyhmyyden helvettiin..
Meillä ei ole tulevaisuutta, jos emme hävitä yksilökeskeisyyttä ja siis kapitalismia ja tätä porvarillista ahneutta, ei se sen ihmeellisempää ole.
antikommunisti, jonka amerikkalainen miljonääri John Kluge palkitsi miljoonalla taalalla elinikäisestä kapitalistien etujen puolustamisesta 2003.
Kun lainaat tieteellistä artikkelia, pane lähde näkyviin. Näin: http://www.netn.fi/195/netn_195_makik.html
hyvin näyt löytäneen lähteen.
miltä dialetiikka vaikuttaa? jotenkin ymmärrettävältä?