Vaikka el ei hyväksykään kielillä puhumista niin
liikutukset sallitaan. Tässä on samantyyppinen
mekanismi. Kaiken perustana on joukkohypnoosi.
liikutukset sallitaan. Tässä on samantyyppinen
mekanismi. Kaiken perustana on joukkohypnoosi.
Hypnoosi ohjaa
Liikutukset "opitaan...
14685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eikö joukkohypnoosin pitäisi vaikuttaa koko joukkoon?
Kuitenkin ilmiö on ainakin nykyisin yksilötasolla.
Toisaalta en ymmärrä miten hurmostila estetään tai pysäytetään ilman häiriötä?
Jos hurmahenkiliikutukset tulisi Jumalalta, niin silloinhan liikutuksen "kiittämistä" harrastaisi koko seuraväki, joka on paikalla, eikä vain muuutama sama henkilö, jonka tiedän saavan "liikutukset" lähes aina tiettyjen karismaa omaavien puhujien toimesta. Vain (isot seurat) ("suggestio", siinä henkilö menee tilaan, jossa hän on huhujan otteessa).
Kukaan ei tieten tahtoen hae liikutuksia, päin vastoin monet yrittävät aluksi pidätellä liikutuksia siinä kuitenkaan kaikki ei onnistu.
Mahdatko tuntea lainkaan hypnoosia ilmiönä? Tai oletko koskaan nähnyt liikutuksia livenä? Jossakin klikkaa, kun tuommoisia kirjoitat.
En minäkään usko hypnoosiin!
Heti aluksi pitää eroittaa kaksi eri asiaa Liikutukset ja Kiittäminen , siinä esat on oikeassa, että toisilla on opittu liikutusten toiminta mekanismi, "kun saarnaaja on jo lypsyllä" lähdetään anteeksipyytämään, isän tai äidin tai kaverin tai jonkunmuun seikan takia .
Mutta siellä liikkuu paljon niitäkin, jotka liikkuvat tarpeeseensa, ja todella lähtevät anteeksianomaan tarpeesta. Kiittäminen on näkyvämpää toimintaa, joista voisi sanoa, että he ovat niitä Jumalan lapsia jotka kiittävät nyt koska juuri on heidän mielestä kiittämisen aika.
Minusta on tullut näkösälle tiukkiksien iso ääninen liikutus, joka peilaa yhtä lailla sitä toiminta mekanismia kun aiemmin jo kirjoitin,
He ovat niitä jotka syrjäyttää Jeesuksen kävelykepiksi, ja niin sanotun matkasauva ajatus.
Ja arvostetaan ihmisasioita kuten Pohjatuuli jotka kylmempiä on kuin he itse.
Liikutukset ovat kuuluneet lestadiolaisuuteen ja esikoisuuteen jo alusta asti.
Muistan, miten nuorena, juuri aikuistuneena tyttönä olin äitini kanssa seuroissa miten eräs ikäiseni tyttö joutui liikutuksiin, nousi penkistä - taas kerran - ja alkoi kiittää ja "hihkua".
Kun ihastelin äidilleni, miten hyvä ja esikuvallinen kristitty tämä tyttö oli, ei äiti ollut yhtä innostunut:
"Sillä tytöllä on aina ollut vähän huonot hermot", hän tuhahti. Äiti ei pitänyt ihastelustani ja halusi tiputtaa minut maan pinnalle. Anteeksi sain käydä pyytämässä, mutta seuroissa hilluminen ei ollut hänestä sopivaa. Sillä siisti.
Kyllä äidilläsi oli varmasti oikeanlainen näkemys asiasta.
Silti ihminen kiittää , kun on sillä mielentilalla.
Ihminen kiittää Jumalaa tai Jeesusta , ehkä kumpaakin jos kiitettävää on.
Kiitämme kun olemme syöneet ja kun joku auttaa.
Käsitykseni kiittämisestä on se, että silloin tuntee, muista välittämättä, että pitää kiittää.
Toiset kiittävät hiljaa itsekseen toisen saattavat kovaan ääneen.
Kaikki kiittävät uskonasioissa Jumalaa.
Kuten meitä ihmisiä on erilaisia, niin se varmaan näkyy myös seurakunnassa.
Joillekin armosta saaminen on niin suurta, että ei vaan välitä ympäristöstä silloin mitään.
Tietenkin meidän tulee katsoa, että kukaan ei vahingoitu silloin, sillä normaalisti ihmisellä on vastuu ympäristöstäänkin.
Kiittävä ihminen kuitenkin kiittää Jumalaa ja jos se ei uhkaa kenenkään fyysistä terveyttä, niin kiittäköön rauhassa.
Oikeaan osoitteeseen kiitokset menevät.
kirjoitit!
Kuitenkin tuon edellisen kirjoittajan viesti on myös totta ja kertoo siitä, että on olemassa ns "epävirallinen" suhtauminen asioihin ja valitettavasti se on se ainoa oikea todellinen suhtautumistapa! Minulla on samantapaisia muistoja: ehkä aikaisemmat sukupolvet olivat vielä tarkempia noissa asioissa, olihan häpeä hirmuinen juttu ja sitä myös tunnettiin mitä kummallisemmissa tilanteissa.
Vuosikymmenien saatossa on kehittynyt tapa käyttäytyä ja toimia eri tilanteissa (mm. seuroissa) ja säilyttääkseen kasvonsa olisi ehkä paras osata nuo normit ja toimia niiden mukaan. Vaihtoehtona on tulla sysätyksi epämääräisille reuna-alueille (huonohermoiset, mieleltään tasapainottomat ym.) ja sen mukaan tulee leimatuksi ja tietynlaisen epäluulon kohteeksi helposti myös perhe.
Monesti naiset ovat herkempiä reagoimaan tunneilmapiiriin ja siksi kai miehiä ei taida olla monta sellaista, jotka ovat ns. liikutuksissa. Kukaan ei tietenkään itse voi valita sitä, millainen on.
Seuroissa usein ikään kuin haetaan tunnelmaa ja seurat mielletään sitä paremmiksi, mitä enemmän on tunteiden purkauksia nähtävillä. Pitemmän päälle ne eväät eivät riitä - ei Jumalan sanaa ole sidottu mihinkään tunnelmiin! Arki voi olla sitä ankarampana edessä mitä suurempia mielenliikutuksia on pyhänä koettu.
Olisi paras oppia luottamaan yksin Jumalan sanaan. Tunteet tulevat ja menevät. Niiden varaan ei voi mitään rakentaa - siksi liikutusten "virallinen" ihannointi on mun mielestä huono juttu eikä poista sitä "epävirallista" suhtautumista mihinkään.
________
Mistä sinä tiedät, ellet itse ole ollut hurmoksessa? Jumalan armon kohtaaminen henkilökohtaisesti on niin valtava kokemus, että en yhtään ihmettele vaikka jotkut ihmiset vaipuvatkin hurmokseen.
Siksi kun 999 muutakin sanaa voi olla ymmärrettävää eikä vain 1/1000, Mutta nuo kiittäjät ovat minusta jonkinlaisessa tilassa . Vaan niin vain oli Daavidkin vaikka oli kunikas, mennä mehtoi muitten mukana näin kerrotaan raamatussa .
Mutta jos meidän uskomme, olisi kokoaika kyttäämistä milloin se hurmos tulee, voi käydä niinkin ettemme ehdi uskomaan lainkaan, kun nytkin näyttää välillä huonolta.
Kysyin kerran EA:lta miksi ei aina tunnu niin, hyvältä kuin silloin kun tein parannuksen, EA. vastasi, ei kaikki hetket voi olla juhla hetkiä. Jos näin olisi kestäisikö tämä savimaja sitä .
kyseessä on psykologinen ilmiö. sama mikä ilmenee nokiamission tilaisuuksissa, helluntaiherätyksen ylistysilloisa, amerikkalaisten tv-saarannjien tilaisuuksissa tai afrikkalaisen heimon rituaalitanssissa.
Ellei itse ole ollut hurmoksessa, silloin ei ole mitään edellytyksiä puhua tästä asiasta.