Neuvostoliiton maatalouden perinteinen takapajuisuus on varsin yleisesti tunnettu. Yhdelläkään sen osa-alueella ei ole saavutettu menestystä, joita edes etäisesti voitaisiin verrata teollisuuden saavutuksiin. ”Me olemme vielä pahasti jäljessä,” valitti esimerkiksi Molotov vuoden 1935 lopulla, ”kapitalistisista maista punajuurisadoissa”. 1934 Neuvostoliitossa saatiin hehtaarilta 8 200 kiloa; Ukrainassa saatiin 1935 poikkeuksellisen sadon aikana 13 100 kiloa. Tšekko-Slovakiassa ja Saksassa saadaan noin 25 000 kiloa, Ranskassa yli 300 000 kiloa hehtaarilta. Molotovin valituksen voi rajoituksitta ulottaa kaikille maatalouden alueille, niin teknisiin kuin viljakasveihinkin, ja erityisesti karjankasvatukseen. Oikea kylvökierto, siementen, lannoitteiden, traktoreiden, leikkuupuimureiden ja rotukarjatilojen valinta – tuo kaikki valmistelee todella suurenmoista vallankumousta yhteiskunnallistetussa maataloudessa. Mutta juuri tuolla kaikkein konservatiivisimmalla alueella vallankumous vaatii aikaa. Toistaiseksi tehtävä on, kollektivisoinnista huolimatta, lähentyä korkeampia malleja Lännessä sen pientilatalouksineen.
Vailla todellisuus
pohjaa.
4132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vielä huonommin on tilanne on maantiekuljetuksissa. Amerikassa kuorma-auto kulkee 60 - 80 000, jopa 100 000 kilometriä vuodessa; Neuvostoliitossa vain 20 000, siis 3-4 kertaa vähemmän. Jokaisesta 100 autosta on työssä vain 55: loput ovat korjattavina tai odottamassa korjausta. Korjauskulut ylittävät kaksinkertaisesti kaikkien tuotettujen uusien autojen arvon. Ei ihme, että valtionkontrollin mukaan ”autokuljetukset ovat erityisen raskaana taakkana tuotannon omakustannukselle”.
Keskimääräinen henkilökohtainen työn tuottavuus on Neuvostoliitossa vielä hyvin alhainen. Parhaassa metallurgian tehtaassa, sen johtajan tunnustuksen mukaan, valuraudan ja teräksen tuotanto yksittäistä työläisten kohden on 3 kertaa alhaisempi Amerikan tehtaiden tuotantoa. Keskilukujen vertaaminen maiden välillä antaisi varmaan tuloksen 1:5 tai vielä huonomman. Näillä ehdoin ilmoitukset, että masuuneja käytetään Neuvostoliitossa ”paremmin” kuin kapitalistisissa maissa, ovat toistaiseksi merkityksettömiä: tekniikan tehtävä on ihmistyön säästämisessä, ei missään muussa. Metsä- ja rakennusteollisuudessa asiat ovat vieläkin epäsuotuisammin, kuin metalliteollisuudessa. Yhtä louhoksen työntekijää kohden Yhdysvalloissa tulee 5000 tonnia vuodessa, Neuvostoliitossa 500 tonnia, siis kymmenen kertaa vähemmän. Näin huutava ero selittyy paitsi työläisten heikommalla ammattitaidolla, ennenkaikkea huonolla työn organisaatiolla. Byrokratia hoputtaa kaikin voimin työläisiä, mutta ei osaa käyttää työvoimaa oikein. Maataloudessa tilanne on tietenkin vielä huonommin kuin teollisuudessa. Alhaista työn tuottavuutta vastaa alhainen kansantulo, ja siten myös kansanjoukkojen matala elintaso.
Tässä linkki joka todistaa väitteesi vääräksi.
Näin hienoa ja tuottavaa oli maanviljelys kautta viljavan Neuvostomaan:
http://www.youtube.com/watch?v=2kMABiZ6P8U
Usko pois!
Neuvostoliiton tulosten mittaamisen kapitalistisin mittarein, kuten työn tuottavuutena on väärä tapa mitata mitään. Maatalouden suhteen huomioikaa edes lannoittaminen ja luontomme saastuttanut ominaisuus. Hinta joka maksettiin väärästä tavasta tuottaa.
Mistä seuraa, että työn tuottavuus tulee mitata riistokapitalismin mittarein?? Niin, eikö raksuta tyhmä porvari.. Ei niin ei.., ei siis muusta kuin riiston asteesta, hyvät typerät porvarit, olette nielleet syötin koukkuineen ja nyt kakituttaa, kun on koukku kitalaessa.
Meidän tulee mitata työn tuottavuutta, kokonaisvaltaisena elämisen tapahtumana siis myös sinä, mikä on työläisen riistonaste, terveydentila, kyky elättää perheensä. Ja suhteuttaa tämä todellisuuteen, jossa asia oikein selitetään.
Te raukat, yritätte selittää Neuvostoliitoa 1930 luvulla, meidän 2000-luvun kapitalistisin riistomittarein. Suomen mittarein, jossa on maailman eniten itsemurhia, mielisairaita, työssään väsähtäneitä, loppuun palaneita, työstä eläkkeelle siirtyviä, yksinkertaisesti toivottomia riiston polkemia Ihmisiä.
Juuri tässä kohtaa huomamme jälleen väitteeni porvariston emootio ja empatia aivottomuudesta hyvin hyvin todeksi.
Olette liian aivopestyjä ymmärtääksenne muuta kuin mitä teihin on istutettu, olette kuin nuo Kuninkaansoturit, kukkakaalipenkki täynnä vihantaa.