Tällainen keski-ikäinen punapää murehtii tulevaa, onko minulle ketään missään? Ystäviä on ympärillä, miehiäkin. Onko heistä enempään vai tuleeko joku jostain? Toisaalta pelottaa, uskallanko aloittaa parisuhdetta ja kuka on se oikea? Kiitos!
Agaatti jaksatko
yksinhuolehtija
2107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ole sitä oikeaa, tämä on minun näkemykseni yleisemminkin. Ihminen voi rakastua palavasti 1-3 kertaa elämässään, muut ovat niitä pienempiä rakkauksia.
Vain harvoin syntyy elinikäinen parisuhde tällaisen suuren rakkauden pohjalta.
Tavallisempaa on, että hyvä suhde rakentuu toisiinsa sopeutumisen kautta ja kypsyy sitten kestäväksi niin, että rakkaus vain vuosien mittaan syvenee. Kun taas tällainen suuri leimahdus helposti alkaa hiipua muutaman vuoden sisään, jos ei osata jakaa yhteistä arkea.
Uusi ruoho alkaa aina kasvunsa matalalta. Pitkä seurusteluaika on vain hyväksi ja kannattaa tapailla useita mukavia kavereita ilman sen suurempia odotuksia, ennen kuin jonkun kanssa seurustelu muuttuu vakavammaksi.
Miksi et aloittaisi näistä vapaista ystävämiehistä niin, että tekisitte yhdessä asioita joiden parissa molemmat viihdytte. Näin tutustutte paremmin.
Seksisuhdetta ei kannata aloittaa, ennen kuin seurustelu on kestävällä pohjalla ja on paljon muutakin yhteistä kuin keskinäistä vetovoimaa.
vastauksestasi, jäi kuitenkin vaivaamaan, tuleeko joku mies elämääni, kun tuntuu siltä, että näillä on ongelmia sen verran, etten halua edes tutustua ja siksi kysyin näetkö ketään uutta tulevaksi? ja voisiko näistä olla todella kumppaniksi? Epäilen vahvasti, että en halua sellaisia miehiä joilla on itsensä kanssa ongelmia.